autoVarkaus omalta pihalta, mutta oliko näyttöä varkaudesta?

Asiakkaamme oli lähtenyt arkiaamuna töihin. Auto jäi kotipihaan ja avaimet kotiinsa, yleensä joko keittiön pöydälle tai takin taskuun.

Palattuaan töistä illalla auto ei kuitenkaan ollut enää pihassa. Asiakkaan avopuoliso oli käynyt päivällä kotona ja nähnyt auton vielä paikallaan noin kello 15. Pian tämän jälkeen auto oli kadonnut.

Samana päivänä noin kello 18 auto oli törmännyt toisen auton perään moottoritiellä. Silminnäkijöiden mukaan autosta poistui kaksi mieshenkilöä, jotka pakenivat metsään, eikä poliisi ei tavoittanut heitä.

Asiakkaamme auto vaurioitu kolarista lunastuskuntoon.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa sekä kaskon varkaus- että kolarointivakuutuksesta.

Perustelut olivat niukat. Vakuutusyhtiön mukaan asiassa jäi näyttämättä, että auto olisi ylipäänsä otettu luvatta käyttöön jonkun ulkopuolisen toimesta. Autossa tai asiakkaamme kodissa ei ollut todettu murtojälkiä. Avainten tarkka sijaintipaikka katoamishetkellä jäi epäselväksi.

Lisäksi asiaa hämärsi se, että asiakkaan avopuoliso oli kertonut poliisille tietyn henkilön tunnustaneen teon. Poliisin selvitysten mukaan tämän henkilön kertomat asiat eivät kuitenkaan vastanneet todellista asiankulkua. Auton turvatyynyistä löytyneet DNA-jäljet eivät sopineet tähän henkilöön.

Vakuutusyhtiö katsoi, ettei sille ollut toimitettu riittäviä tietoja auton varkausvahingon todentamiseksi, joten vahingosta ei korvattu mitään.

Vakuutusehtojen mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vahinko, jos ajoneuvo on menetetty varkauden, käyttövarkauden tai luvattoman käytön seurauksena ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa.

Vakuutusyhtiö vetosi siihen, että kyse ei ollut lainkaan korvattavasta varkausvahingosta, koska murtojälkien puuttuminen teki auton varkaudesta tapahtumasta epäuskottavan. Yhtiön mukaan on epätodennäköistä, että joku tunkeutuisi päiväsaikaan asuntoon jättämättä mitään jälkiä. Lisäksi siitä ei ollut näyttöä, miten tai missä varas olisi saanut auton avaimet haltuunsa.

Kaskovakuutuksen kolarointivakuutuksessa on lähes aina rajoitus, jonka mukaan ajoneuvon luvattoman käytön aikana tapahtunutta kolaria ei korvata.

Vakuutusyhtiöt eivät nimittäin halua, että ajoneuvon varkauden aikana tapahtuvia kolareita voitaisiin korvata muusta kun varkausturvasta.

Koska oli selvää, että lupaa auton käyttöön ei ollut annettu kenellekään, vahinkoa ei sen perusteella saatu korvattavaksi myöskään kolarointiturvasta. Tähän ei siis ollut ylipäänsä järkevä vedota päätöksen kääntämiseksi.

Asiakkaamme oli ostanut kaskovakuutuksen puhelimitse. Hän muisti, että puhelun aikana oli kerrottu käytännössä vain yhdestä tilanteesta, jossa vakuutus ei korvaisi vahinkoa: jos auto esimerkiksi

Muista vakuutuksen rajoituksista ei ollut puhuttu. Erityisesti ei ollut mainittu, että kolarointivakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos se sattuu auton “väitetyn luvattoman käytön” aikana.

Juuri tämä oli keskeistä korvauspäätöksen kääntämisessä. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutusyhtiön on nimittäin ennen sopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja muun muassa vakuutusturvan olennaisista rajoituksista. Pelkkien vakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä.

Vaadimme vakuutusyhtiötä toimittamaan puhelumyyntitilanteesta tallenteen sen varmistamiseksi, mitä tietoja asiakkaalle on todella kerrottu vakuutuksen myyntitilanteessa. Tiesimme, että jos yhtiö ei pysty näyttämään, mitä on kertonut, koko riita kääntyy asiakkaan eduksi.

Vakuutusyhtiö ei toimittanut taikka palannut puhelutallenteen toimittamiseen missään vaiheessa asian käsittelyä.

Lähestyimme Vakuutuslautakuntaa valmistautuneina siihen, että varkausvahingon näyttäminen saattaa epäonnistua, mutta vakuutusyhtiön tekemä virhe vakuutuksen myyntitilanteessa vois lopulta johtaa riidan voittamiseen.

Lautakunta katsoi asiassa jääneen epäselväksi, oliko auto todella varastettu vai, koska muun muassa näyttöä avainten haltuun saamisesta ei ollut esitetty. Koska näyttövelvollisuus varkauden tapahtumisesta on korvauksen hakijalla, eikä siitä kyetty esittämään riittävästi todisteita, varkausvahingon korvaamisen edellytykset jäivät täyttymättä.

Mutta tämä ei vielä ratkaissut riitaa.

Olimme varautuneet siihen, että varkausvahingon näyttäminen voisi epäonnistua. Sen takia olimme nostaneet esiin tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin

Strategiamme oli selvä: jos varkausvahingon tapahtumista ei lopulta hyväksyttäisi lautakunnassa, saisimme päätöksen käännettyä silti. Mutta vain jos onnistumme osoittamaan, että vakuutus tuli voimaan ilman “väitetyn luvattoman käytön” -rajoitusehtoa.

Vakuutuslautakunta arvioi asiaa perusteellisesti ja totesi, että vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt selvitystä siitä, mitä tietoja se oli kertonut asiakkaalle ennen vakuutuksen voimaantuloa.

Jos asiakkaalle oli kerrottu vakuutuksen olennaisesta sisällöstä, todisteiden esittäminen olisi tullut olla vakuutusyhtiön helposti esitettävissä, koska lain mukaan tiedot on annettava pysyvällä tavalla. Jos yhtiö ei voi näyttää toteen mitä on kertonut, riita kääntyy usein automaattisesti asiakkaan eduksi.

Vakuutusyhtiö yritti puolustautua väittämällä sen riittäneen, että puhelinkeskustelussa käydään läpi vakuutuksen keskeinen sisältö. Yhtiön mukaan “väitetyn luvattoman käytön aikana” tapahtuvia vahinkoja koskeva rajoitus ei joka tapauksessa ollut niin oleellinen, että siitä olisi pitänyt erikseen kertoa etukäteen.

Vakuutuslautakunta ei hyväksynyt vakuutusyhtiön näkemystä.

Lautakunta totesi, että vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut antaneensa puhelinkeskustelussa tietoa edes vakuutuksen keskeisestä sisällöstä – esimerkiksi siitä, mitkä ovat varkaus- ja kolarointivahinkojen keskeiset korvausedellytykset.

Koska vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut antaneensa tietoa vakuutuksen keskeisestä sisällöstä, asiakkaamme oli voinut perustellusti ymmärtää vakuutuksen kattavan myös sattuneen kaltaiset vahingot. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutussopimus katsotaan tällaisessa tilanteessa olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli ollut aihetta käsittää.

Osasimme vedota oikeaan säännökseen oikealla tavalla. Vakuutus tuli voimaan ilman “väitetyn luvattoman käytön aikana” tapahtunutta vahinkoa koskevaa rajoitusehtoa.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle kolarointivahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vaikka emme onnistuneet näyttämään toteen varkauden tapahtunutta, saimme korvauksen kolarointivakuutuksesta. Asiakkaamme auto oli korjauskelvoton, joten korvaus oli merkittävä – kymmeniä tuhansia euroja.

Keskeistä oli, että nostimme esiin vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin jo varhaisessa vaiheessa. Ilman tätä asiakkaamme olisi jäänyt kokonaan ilman korvausta.

Tämäkin riita osoittaa, miksi apua kannattaa pyytää nimenomaan vakuutusriitoihin erikoistuneelta juristilta.

Tiesimme, että pelkkä varkausvahingon toteen näyttäminen saattaisi epäonnistua. Sen takia lähdimme heti tutkimaan myös vakuutusyhtiön tekemää virhettä vakuutuksen myyntitilanteessa. Ja se oli myös lopulta se argumentti, jolla koko vahinko saatiin korvattua.

Monessa tapauksessa saatetaan ajatella, että jos vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta varkausvahinkoa, asia on siinä. Mutta näin ei aina ole.

Joskus korvauspäätöksen oikaisu onnistuukin ihan täysin eri kulmasta kuin mistä vakuutusyhtiön kanssa on missään vaiheessa käsittelyä edes puhuttu.

Tapaus vahvistaa myös, että vakuutusyhtiön tulee toimia vakuutuksen myyntitilanteessa lain vaatimalla tavalla. Jos yhtiö väittää antaneensa tiedot, sen on voitava osoittaa, mitä se on kertonut ja milloin. Pelkkä väite siitä, että “nämä käydään aina läpi ” ei riitä.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kaskovakuutuksissa yleensä riidellään?