Jauhesammuttimen räjähtäminen autossa

Asiakkaanamme ollut autohuoltoliike oli luovuttanut sijaisauton heille tuodun auton korjausajaksi. Auton käyttäjä oli ollut kyseisen auton kanssa grillaamassa nuotiopaikalla , kun kovan tuulen vuoksi tuli lähti leviämään nuotiosta maaperään ja uhkasi levitä vieressä olleeseen autoon saakka.

Auton käyttäjä sammutti levinneen tulipalon jauhesammuttimella. Palo saatiin sammumaan, mutta sammutuksen yhteydessä jauhesammuttimen jauhoa levisi autoon sen avonaisista ovista. Sitälevisi laajalti ajoneuvon sisälle, kuten ilmastointijärjestelmiin ja mahdollisesti myös sähköjärjestelmiin.

Koska jauhesammuttimen jauhe syövyttää elektroniikkaa, oli olemassa riski siitä, että auto tuhoutuisi täysin, ellei jauhetta saataisi puhdistettua nopeasti pois.

Käyttäjä vei ajoneuvon heti vahingon jälkeen korjaamolle imuroitavaksi. Autopesulasta soitettiin tämän jälkeen asiakkaallemme ja kerrottiin, että jauhesammutin oli ilmeisesti “räjähtänyt” autoon. Asiakkaamme soitti heti tämän jälkeen vakuutusyhtiöönsä ja teki vahinkoilmoituksen toistaen autopesulalta saamansa tiedon.

Myöhemmin ilmeni, että pelkkä ajoneuvon sisäpesu ei riittänyt. Jauhe oli hienojakoista ja sitä oli levinnyt kaikkialle. Se oli kosteassa ympäristössä syövyttänyt metallipintoja ja autosta löydettiin ruostejälkiä jauheen puhdistuksesta huolimatta. Oli selvää, että auton korjaaminen ei ollut enää kustannustehokasta ja auto olisi lunastuskuntoinen.

Lähes kymmenen kuukautta vahingon jälkeen kaskovakuutusyhtiö antoi lopulta korvauspäätöksen: vahinkoa ei korvattu lainkaan. Päätöksen mukaan vahingon syyksi oli kerrottu jauhesammuttimen räjähdys ajoneuvon sisällä, mikä ei ole kaskovakuutuksen ehtojen mukaan korvattava vahinko.

Vakuutusyhtiön mielestä selitys uhkaavasta tulipalosta ei vaikuttanut päätökseen, vaan heille vahingosta ensimmäisenä kerrottu tieto jauhesammuttimen “räjähtämisestä” auton sisälle oli pidettävä luotettavimpana selvityksenä tapahtumasta.

Autovakuutukseen kuuluvan paloturvan ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan palovahinko, joka on aiheutunut irti päässeestä tulesta.

Mutta entä jos vahinkoa aiheutuu autolle siitä, että yritetään estää auton palaminen?

Sehän olisi loogista, sillä jos toimimalla nopeasti vältetään koko vahinko tai saadaan sen määrää rajoitettua, sen luulisi olevan myös vakuutusyhtiön etu.

Vakuutusehdoissa ja laissa onkin erityinen säännös juuri tästä, eli niin sanotusta pelastamisvelvollisuudesta. Sen mukaan vakuutetun on kykyjensä mukaan huolehdittava vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos esimerkiksi palon sammuttamisesta aiheutuu lisävahinkoja, myös nuo muut vahingot kuuluvat vakuutuksesta korvattavaksi.

Käsillä olevassa tapauksessa oli auton käyttäjän kertomuksen perusteella selvää, että nuotiopaikalla ollut tuli oli päässyt leviämään maastoon ja uhkasi levitä autoon. Jos auton käyttäjä ei olisi sammuttanut tulipaloa, auto olisi vaarassa palaa kokonaan.

Kun auton käyttäjä sammutti tulen jauhesammuttimella, hän täytti siten pelastamisvelvollisuutensa. Sammutuksesta aiheutui kuitenkin se, että jauhe levisi autoon auki olleista ovista ja aiheutti laajat vahingot.

Kysymys oli siis siitä, korvaako vakuutusyhtiö vahingon, joka aiheutui vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman estämisestä tai rajoittamisesta?

Toinen keskeinen kysymys liittyi siihen, että vakuutusyhtiö väitti sille kerrottujen tietojen muuttuneen matkan varrella. Alkuperäisessä vahinkoilmoituksessa oli kerrottu sammuttimen “räjähtäneen”, mutta myöhemmin oli selvinnyt, että jauhe oli levinnyt nimenomaan tulen sammutuksen yhteydessä. Vakuutusyhtiö kuitenkin katsoi, että vain ensimmäistä kertomusta voitiin pitää luotettavana.

Huomasimme asiaan perehdyttyämme , että vakuutusyhtiön antama kielteinen päätös oli heikosti perusteltu. Päätöksessä ei ollut yksilöity, mihin vakuutusehtojen kohtaan tai lakiin kielteinen päätös perustui.

Pelkkä toteamus siitä, että tapahtumakuvaus oli muuttunut, ei ole lain taikka ehtojen mukainen peruste evätä korvausta. Vakuutusyhtiön pitää aina pystyä yksilöimään tarkasti, miksi vahinkoa ei korvata.

Tiesimme myös, että vakuutusehdoissa ja vakuutussopimuslaissa on selvät säännökset pelastamisvelvollisuudesta. Vakuutetun on kykyjensä mukaan huolehdittava vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta ja jos tästä aiheutuu lisävahinkoa, sekin kuuluu vakuutuksesta korvattavaksi.

Laadimme kattavan lausuntopyynnön Vakuutuslautakunnalle, jossa korostimme, että:

1. Nuotiopaikalla ollut tuli oli päässyt leviämään maastoon ja uhkasi levitä autoon. Irti päässyt tuli on vakuutusehtojen mukaan korvattava vahinkotapahtuma.
2. Auton käyttäjä oli sammuttanut tulen jauhesammuttimella täyttääkseen pelastamisvelvollisuutensa. Hän oli toiminut juuri niin kuin vakuutusehdot ja laki edellyttävät.
3. Jauhesammuttimen jauhe oli levinnyt autoon sammutuksen yhteydessä. Tämä vahinko oli suorassa syy-yhteydessä pelastamisvelvollisuuden täyttämiseen.

Argumentoimme, että jos vakuutusyhtiö ei korvaa pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneita vahinkoja, se käytännössä kannustaa vakuutettuja olemaan estämättä vakuutuksesta korvattavien vahinkojen syntymistä. Tämä olisi täysin vakuutusehtojen ja lain vastaista.

Vakuutusyhtiö oli perustanut kielteisen päätöksensä myös siihen, että tapahtumakuvaus oli muuttunut alkuperäisen vahinkoilmoituksen jälkeen. Alkuperäisessä vahinkoilmoituksessa oli kerrottu sammuttimen “räjähtäneen”, mutta myöhemmin oli selvinnyt, että jauhe oli levinnyt maastopalon sammutuksen yhteydessä.

Kiinnitimme lausuntopyynnössämme huomiota siihen, että asiakkaanamme ollut autohuoltoliike ei ollut itse ollut paikalla vahingon tapahtuessa. Autohuoltoliike oli saanut tiedon vahingosta autopesulalta, joka puolestaan oli saanut tiedon suullisesti auton käyttäjältä.

Kyse oli siis varsin klassisesta rikkinäisestä puhelimesta, jossa saatua tietoa toistetaan eteenpäin, mutta totuus on jotain muuta.

Vahinkoilmoitusta tehdessään asiakkaamme ei ollut vielä ehtinyt keskustelemaan vahinkotapahtumasta ajoneuvon käyttäjän kanssa. Vahinkoilmoitus oli siis perustunut yksinomaan autopesulan heille välittämään tietoon. On arkijärjelläkin ymmärrettävissä, että tällaisessa tilanteessa kaikki tiedot eivät välttämättä pidä paikkansa.

Vaikka vakuutusyhtiölle ensin kerrottua tietoa lähtökohtaisesti pidetään luotettavimpana, tämä ei ole ehdoton sääntö. Arvioinnissa pitää ottaa huomioon muun muassa se, onko asiakas ollut itse todistamassa vahinkotapahtumaa vai perustuuko vahinkoilmoitus tietoon, jonka hän on kuullut joltain toiselta.

Korostimme, että kun uusia tietoja selvisi, tapahtumakuvausta tarkennettiin heti. Kun asiakkaamme oli saanut tietää auton käyttäjältä todellisen tapahtumainkulun, he olivat välittäneet sen eteenpäin vakuutusyhtiölle.

Lausuntopyyntömme jälkeen vakuutusyhtiö päättikin arvioida asian uudelleen. Se myönsi, että kielteinen korvauspäätös oli virheellinen.

Vakuutusyhtiö muutti päätöstään ja suostui korvaamaan vahingon täysimääräisesti. Asiakkaamme sai autosta lunastuskorvauksen kun aiemmin vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa miltään osin.

Tapaus osoittaa, miten tärkeää on haastaa vakuutusyhtiön päätökset silloinkin, kun vakuutusyhtiön. Vakuutusyhtiö oli vedonnut tapahtumakuvauksen muuttumiseen, mutta ei ollut perustanut päätöstään mihinkään konkreettiseen vakuutusehdon kohtaan tai lakiin.

Tämä tapaus on tärkeä opetus vakuutuksiin liittyvän pelastamisvelvollisuuden laajuudesta ja merkityksestä korvauksiin.

Vakuutusehtojen ja lain mukaan vakuutetun on kykyjensä mukaan huolehdittava vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sinun on aktiivisesti pyrittävä estämään vahinkojen syntyminen ja leviäminen, jos se on mahdollista. Mahdottomia ei edellytetä, mutta välttämättömiin toimenpiteisiin pitää ryhtyä.

Jos vahingon torjumisesta aiheutuu kustannuksia tai muita vahinkoja, vakuutusyhtiö tulee usein korvata ne vakuutuksesta. Mikäli näin ei olisi, kukaan ei uskaltaisia ryhtyä toimenpiteisiin vahinkojen estämiseksi pelätessään lisävahinkoja, joita ei korvattaisi vakuutuksesta.

Vaikka tapaus liittyikin kaskovakuutukseen, se pätee myös muissa vapaaehtoisissa vakuutuksissa. Jos esimerkiksi kotivakuutuksessa vesivuodon estämisestä aiheutuu vahinkoja, ne kuuluvat myös usein vakuutuksen piiriin.

Tapaus osoittaa myös sen, että tapahtumakuvauksen tarkentuminen tai uusien tietojen selviäminen vahingosta ei ole vilppiä.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kaskovakuutuksissa yleensä riidellään?