Moottoripyörän varkaus omalta kotipihalta

Asiakas oli ostanut moottoripyörän elokuussa 2024 kauppahinnalla 11 900 euroa. Kauppa oli tehty käteisellä ja tavaralla: 7 900 euroa käteisenä ja 4 000 euron arvoisella ruohonleikkurilla. Asiakas oli hankkinut moottoripyörälle osakaskovakuutuksen samalla, kun se ostettiin.

Lokakuussa 2024, noin kaksi kuukautta oston jälkeen, asiakas huomasi moottoripyörän varastetun asuntonsa terassilta. Pyörä oli ollut lukittuna levyjarrulukolla ja suojapeitteen alla odottamassa siirtoa talvisäilöön. Varkaus oli tapahtunut muutaman päivän sisällä aikana asiakkaan ollessa töissä.

Asiakas teki rikosilmoituksen poliisille heti 9.10.2024. Vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle hän teki myöhemmin 27.10.2024, kun sai tietää, että se pitää tehdä erikseen. Hän oli olettanut tiedon siirtyvän poliisille tehdyn rikosilmoituksen kautta.

Vakuutusyhtiö pyysi asiakkaalta lisäselvityksiä. Yhtiö kiinnitti huomiota siihen, että asiakkaan vahinkoilmoituksessa ilmoittama mittarilukema 23 500 km poikkesi moottoripyörän aiemmasta myynti-ilmoituksesta, jossa lukema oli ollut 33 000 km.

Kun asiakas selitti kyseessä olleen näppäilyvirhe ja oikean lukeman olevan 33 500 km, vakuutusyhtiö ei uskonut selitystä. Heidän mielestään näppäilyvirhe ei voinut olla mahdollinen.

Vakuutusyhtiö epäili myös 11 900 euron kauppahintaa moottoripyörästä. Yhtiö piti epätavallisena, että näin suuri summa maksettaisiin käteisellä, eikä asiakkaalla ollut esittää tiliotetta käteisnostosta ostoa varten. Lisäksi vakuutusyhtiö katsoi, ettei moottoripyörä voinut olla asiakkaan väittämässä hyvässä kunnossa, koska aiemmassa myynti-ilmoituksessa maaliskuussa 2023 pyörän hintapyyntö oli ollut vain 7 500 euroa ja siinä oli mainittu moottoriin liittyviä vikoja.

Vakuutusyhtiö antoikin vahinkoon kielteisen korvauspäätöksen. Yhtiö katsoi, ettei se ollut saanut riittävän luotettavia selvityksiä vahingon ja sen määrän selvittämiseksi sekä asiakkaan antaneen vilpillisesti vääriä tietoja moottoripyörää koskien saadakseen suuremman korvauksen vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös perustui pitkälti siihen väitteeseen, että asiakas oli tarkoituksellisesti antanut väärän kilometrimäärän saadakseen suuremman korvauksen. Vakuutussopimuslain 72 § mahdollistaa korvauksen alentamisen tai eväämisen, jos asiakas antaa vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja.

Asiakas oli ilmoittanut vahinkoilmoituksessa mittarilukemaksi 23 500 km, vaikka moottoripyörän edellisessä myynti-ilmoituksessa maaliskuussa 2023 lukema oli ollut 33 000 km. Kun asiakas selitti näppäilyvirheen ja ilmoitti oikean lukeman olevan 33 500 km, vakuutusyhtiö ei uskonut.

Yhtiön argumentti kuulosti pätevälle: lukua 33 kirjoittaessa pitää painaa samaa näppäintä kahdesti, mutta lukua 23 kirjoittaessa painetaan kahta eri näppäintä.

Miten tällainen virhe voi tapahtua?

Lisäksi asiakkaan myöhemmin toimittamassa kauppakirjassa mittarilukemaksi oli merkitty 33 340 km. Jos tämä oli oikea lukema, miksi asiakas ilmoitti vahinkoilmoituksessa ensin 23 500 km ja korjasi sitten 33 500 km? Miksi ei 33 340 km?

Vilpin soveltaminen edellyttää kahta asiaa yhtä aikaa: tiedoista hyötymistarkoitusta ja virheellisen tiedon antamista. Pelkkä virheellinen tieto ei vielä ole vilppiä. Mutta miten erottaa inhimillinen virhe tarkoituksellisesta erehdyttämisestä, kun numerot eroavat tuhansilla kilometreillä?

Toinen vakuutusyhtiön epäily koski itse kauppaa. Yhtiö piti epätavallisena, että 11 900 euron arvoinen moottoripyörä ostettaisiin maksamalla 7 900 euroa käteisellä ja 4 000 euron arvoisella ruohonleikkurilla. Yhtiö vaati tiliotetta, josta näkyisi käteisnosto.

Asiakas ei voinut toimittaa tiliotetta. Hän selitti hankkineensa käteisen myymällä moottoriurheiluharrastukseensa liittyviä ajoneuvon osia pitkän ajan kuluessa. Nämä myynnit oli tehty käteisellä ja vaihtokauppana, eikä niistä ollut kauppakirjoja.

Vakuutusyhtiölle tämä kuulosti epäilyttävältä. Kukaan ei säilytä tuhansia euroja käteistä kotona vuosikausia? Ja vaikka säilyttäisikin, miten tämä voidaan todentaa jälkikäteen?

Lisäksi vakuutusyhtiö kiinnitti huomiota hintaan. Moottoripyörän edellisessä myynti-ilmoituksessa maaliskuussa 2023 hintapyyntö oli ollut 7 500 euroa, ja ilmoituksessa mainittiin pyörässä olevan vikoja. Nyt kauppahinta oli 11 900 euroa. Miten pyörän arvo oli noussut 4 400 eurolla puolessatoista vuodessa? Oliko pyörä todella korjattu, vai oliko kauppahinta liioiteltu vakuutuskorvausta varten?

Vakuutussopimuslain 69 § edellyttää asiakkaalta sellaisia selvityksiä, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Mutta mikä on kohtuullista, kun kauppa on tehty käteisellä vuosia kertyneillä varoilla?

Keskityimme päätöksen riitauttamisessa kumoamaan vakuutusyhtiön väitteet näppäilyvirheen epätodennäköisyydestä. Kosketusnäytöllä tai puhelimella täytettäessä lomaketta numeronäppäimet ovat vierekkäin, jolloin näppäilyvirhe numeroiden 2 ja 3 välillä on täysin mahdollinen. Vakuutusyhtiön argumentti perustui fyysiseen näppäimistöön, mutta sähköisiä lomakkeita täytetään nykyään kosketusnäytöillä.

Esitimme asiakkaan toimittaman kauppakirjan, jossa mittarilukemaksi oli merkitty tarkka luku 33 340 km. Tämä todisti asiakkaan väitteen oikeaksi: hän oli todellakin tarkoittanut ilmoittaa lukeman 33 000 km tienoilla, ei 23 500 km. Muistinvarainen arvio 33 500 km oli vain 160 kilometriä yli kauppakirjan lukeman – täysin ymmärrettävä pyöristys tilanteessa, jossa pyörää ei voinut enää tarkistaa.

Viittasimme vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan inhimillisiä virheitä ei voi pitää vilppinä ilman näyttöä tarkoituksellisesta erehdyttämisestä. Korostimme, että vilpin soveltaminen edellyttää sekä virheellistä tietoa että tarkoitusta hyötyä siitä. Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut mitään näyttöä tarkoituksesta – pelkkä numerovirhe ei riitä.

Vakuutuslautakunta hyväksyi argumenttimme kokonaan. Lautakunta totesi, että asiakkaan selvitystä näppäilyvirheestä on pidettävä uskottavana, kun otetaan huomioon asiakkaan myöhemmin antama muu selvitys moottoripyörän tiedoista. Lautakunta katsoi, ettei vakuutusyhtiö ollut osoittanut asiakkaan antaneen vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja.

Kaupan todentamisen osalta rakensimme argumenttimme vakuutussopimuslain 69 §:n varaan. Laki ei edellytä määrämuotoista selvitystä, vaan selvityksiä arvioidaan kokonaisuutena. Tiesimme, että kauppakirja molempien osapuolten allekirjoituksin on lähtökohtaisesti riittävä näyttö kaupasta.

Kokosimme yhteen kaikki asiakkaan toimittamat todisteet: kauppakirjan, rekisteröintitiedot asiakkaan nimiin ja vakuutuksen hankkimisen. Osoitimme, että tämä kokonaisuus muodosti luotettavan ketjun, joka todisti kaupan tapahtumisen.

Käännitimme myös vakuutusyhtiön oman argumentin yhtiötä vastaan. Yhtiö oli vedonnut siihen, että kauppahinta 11 900 euroa oli paljon korkeampi kuin edellisessä myynti-ilmoituksessa pyydetty 7 500 euroa. Osoitimme, että tämä nimenomaan tuki asiakkaan väitettä: jos pyörä oli hyvässä kunnossa kaupantekohetkellä, se selitti korkeamman hinnan. Hintaero todisti, että pyörään oli tehty korjauksia tai se oli muutoin paremmassa kunnossa kuin yli vuosi aiemmin vikoineen.

Korostimme näyttötaakan jakautumista. Asiakkaan tehtävänä on näyttää vahinkotapahtuman sattuminen ja vahingon määrä – ja hän oli tehnyt sen. Mutta jos vakuutusyhtiö väittää vilppiä tai epäilee kaupan aitoutta, yhtiöllä on näyttötaakka väitteensä tueksi. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt mitään konkreettista näyttöä siitä, että kauppa olisi ollut epäaito tai kauppahinta liioiteltu.

Vakuutuslautakunta totesi päätöksessään, että asiakkaan toimittamaa kauppakirjaa on pidettävä lähtökohtaisesti luotettavana selvityksenä kaupan tapahtumisesta. Sitä voidaan pitää riittävänä näyttönä myös kauppahinnan maksusta ja määrästä, ellei asiassa esitetä tätä perustellusti riitauttavaa selvitystä. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt sellaista.

Lautakunta katsoi lopulta, että asiakas oli toimittanut sen selvityksen, joka häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut vilppiä.

Vakuutuslautakunta päätyi asiakkaan kannalle äänin 4-1. Lautakunta suositti, että vakuutusyhtiö selvittää vahingon määrän ja maksaa asiakkaalle korvauksen moottoripyörän varkausvahingosta vakuutusehtojen mukaisesti.

Lautakunnan perusteluissa todettiin selkeästi, että asiakas oli näyttänyt toteen vakuutustapahtuman sattumisen ja toimittanut riittävät selvitykset vahingon määrän arvioimiseksi. Vakuutusyhtiön väite vilpistä hylättiin, koska yhtiö ei ollut osoittanut asiakkaan yrittäneen erehdyttäneen vakuutusyhtiötä maksamaan korvauksia virheellisin perustein.

Tämäkin vakuutusriita osoittaa, että vakuutusyhtiöt eivät voi jättää vahinkoa korvamaatta pelkän vilppiepäilyn perusteella. Vilpin toteamiseen vaaditaan näyttöä tarkoituksellisesta erehdyttämisestä. Inhimilliset virheet, kuten näppäilyvirheet tai muistinvaraiset arviot, eivät ole vilppiä.

Tapaus on tärkeä myös sen osoittamiseksi, millaisia selvityksiä asiakkaalta voidaan vaatia vahingon korvaamiseksi. Kauppakirja ja rekisteröintitiedot riittävät lähtökohtaisesti näytöksi ajoneuvon omistuksesta ja kaupasta, vaikka maksutapa olisikin käteinen. Vakuutusyhtiö ei voi vaatia kohtuuttomia lisäselvityksiä vahingon korvaamiseksi, kuten todistusta käteisnostostosta tililtä, jos käteisen rahan olemassaoloon on ollut jokin muu selitys.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kaskovakuutuksissa yleensä riidellään?