Vakuutusyhtiö syytti teslan kuljettajaa vilpistä ja törkeästä huolimattomuudesta

Asiakas ajoi Teslaansa maaliskuisena päivänä kun oikealle kääntyvässä mutkassa auto ajautui tien vasemmalle puolelle ja törmäsi valopylvääseen. Auton vasen etukulma vaurioitui niin pahasti, että auto meni lunastuskuntoon .

Vakuutusyhtiö tarkastutti auton ja tutkit törmäystä koskevat EDR-tiedot ajoneuvon tietokoneesta. Niiden mukaan autoa oli ajettu 63 km/h nopeudella eikä jarrua ollut painettu missään vaiheessa ennen törmäystä. Törmäysnopeus oli 61 km/h, mutta vahinkopaikalla oli ollut 30 km/h nopeusrajoitus.

Vakuutusyhtiö määritti auton käyväksi arvoksi 45 000 euroa ja maksoi tämän summan rahoitusyhtiölle omavastuudella vähennettynä. Superlunastusturvan osuus oli 14 719 euroa. Tätä korvausta vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan asiakkaalle, koska vakuutusyhtiön mukaan auto oli aiheutettu törkeällä ylinopeudella ja että asiakas oli yrittänyt johtaa vakuutusyhtiötä harhaan ottamalla ajoneuvon videotallenteen sisältäneen muistitikun mukaansa autosta.

Vakuutusyhtiö perusteli päätöstään kahdella eri perusteella. Ensinnäkin he katsoivat, että asiakas oli toiminut vilpillisesti. Toisekseen he väittivät, että kyse oli törkeästä huolimattomuudesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että asiakas oli pyrkinyt erehdyttämään heitä saadakseen oikeudetonta taloudellista hyötyä. Todellinen ajonopeus oli ollut kaksinkertainen vakuutusyhtiölle ilmoitettuun nähden. Lisäksi asiakas oli irrottanut Teslassa olleen muistitikun ajoneuvosta, joka oli sisältänyt kolaria koskevan videotallenteen.

Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan korvausta voidaan alentaa tai evätä, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vääriä tai puutteellisia tietoja. Vilppi edellyttää sekä tietoisuutta tiedon virheellisyydestä että tietoista hyötymistarkoitusta.

Aloitimme riidan hoitamisen tutkimalla, täyttyivätkö nämä edellytykset.

Asiakas oli ollut kolarin jälkeen shokissa. Kun poliisi kysyi häneltä kolarin syytä heti tapahtuman jälkeen, hän ei kyennyt kertomaan asiasta tarkemmin. Koska kyseessä oli Tesla, tapahtuma oli kuitenkin todennäköisesti tallentunut auton kameroihin.

Poliisit katsoivatkin kolarin videotallenteen ajoneuvossa heti vahinkopaikalla. Asiakkaalla ei siis ollut mitään syytä olettaa, etteikö poliisin videotallenteesta tekemät havainnot päätyisi myös vakuutusyhtiölle.

Kun poliisit eivät pyytäneet muistitikkua itselleen, asiakas tyhjensi autossa olleen irtaimiston kolarin tapahduttua. Muistitikku mukaan lukien. Tätä tehdessään hänelle ei ollut edes kerrottu vakuutusyhtiön toimesta, ettei muistitikkuun saisi koskea.

Vakuutusyhtiön tarkastaja soitti asiakkaalle vasta päiviä kolarin jälkeen. Vasta tällöin vakuutusyhtiö tiedusteli ensimmäistä kertaa, missä Teslan muistitikku oli, koska sitä ei ollut löydetty autosta kolarin jälkeen. Asiakas kertoi tällöin, ettei tiennyt mihin pussiin muistitikku oli mennyt muun irtaimiston kanssa, mutta hän etsisi sen.

Asiakas selvittikin muistitikin sijainnin ja toimitti sen sisältävän videotallenteen vakuutusyhtiöön heti sen löydettyään.

Vakuutusyhtiö perusteli kielteistä päätöstään myös törkeällä huolimattomuudella. Heidän mukaansa ylinopeus oli ollut huomattava ja siten törkeän huolimatonta.

Vakuutusyhtiö oli siitä oikeassa, että vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan korvausta voidaan alentaa tai evätä, jos vahinko on aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta. Lain esitöiden mukaan törkeä huolimattomuus on kuitenkin lähellä tahallisuutta. Se edellyttää, että kuljettaja tietoisesti aiheuttaa tilanteen, jossa vahinkoriski on suuri.

Kuitenkin vain se seikka, että tapahtumahetkenä on ajettu ylinopeutta, ei automaattisesti osoita törkeää huolimattomuutta. Mikä tahansa ylinopeus ei siis oikeuta korvauksen alentamiseen taikka epämiseen.

Koska tunnemme Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön ylinopeustapauksia koskien, tiesimme, että vastaavissa tapauksissa lautakunta on päätynyt katsomaan, ettei kyse ole ollut törkeästä ylinopeudesta. vastaavista tapauksista

Laadimme kattavan uudelleenkäsittelypyynnön, jossa haastoimme molemmat vakuutusyhtiön väitteet. Osasimme varautua siihen, että vakuutusyhtiö tulisi vetoamaan sekä vilppiin että törkeään huolimattomuuteen.

Miten pystyimme osoittamaan, että pelkkä muistitikun poistaminen ei täyttänyt vilpin edellytyksiä?

Ensinnäkin ajoneuvon EDR-tiedot, kuten ajonopeus ja jarrutukset, olivat saatavilla suoraan ajoneuvosta. Muistitikkua ei tarvittu näiden tietojen saamiseen.

Toisekseen poliisi oli jo vahinkopaikalla katsonut videotallenteen. Asiakas ei siis ollut salannut eikä yrittänyt salata sen sisältämiä tietoja missään vaiheessa.

Kolmanneksi pyyntöä muistitikun toimittamisesta ei ollut tehty ennen kuin se oli jo poistettu autosta. Muistitikun ottaminen kolarin tapahduttua ja sen toimittaminen heti pyyntöä seuraavana päivänä ei voinut täyttää vakuutussopimuslain 72 §:n edellytyksiä vilpistä.

Korostimmekin, että asiakas ei ollut missään vaiheeessa edes toiminut vastoin vakuutusyhtiön ohjeistusta. Ohjeistusta ei nimittäin ollut annettu siinä vaiheessa, kun asiakas otti muistitikun autosta itselleen.

Tiesimme myös, että Vakuutuslautakunta on ollut tiukka vilpin soveltamisedellytyksissä ja ettei tässä tapauksessa kyseiset edellytykset selvästi täyttyneet.

Törkeän huolimattomuuden osalta tarkastelimme asiaa kahdesta eri näkökulmasta.

Ensinnäkin analysoimme ajoneuvon mahdollista ylinopeutta, emmekä vain luottaneet sokeasti ajotietokoneeseen tallentuneeseen nopeustietoon. EDR-raportin mukaan autoa oli ajettu 62-63 km/h mittarinopeudella, mutta UN/ECE säännön N:o 39 mukaan todellinen nopeus voi olla mittarinopeutta alempi. Tällä laskukaavalla auton todellinen nopeus oli voinut olla 53-63 km/h välillä, eikä suinkaan varmasti vähintään 62 km/h.

Tapahtumapaikalla oli myös työmaan vuoksi poikkeuksellisesti vain 30 km/h nopeusrajoitus. Normaalisti nopeusrajoitus samalla tieosuudella on 50 km/h. Toisin sanoen tie on ominaisuuksiltaan sellainen, että siinä voidaan turvallisesti ajaa 50 km/h.

Kun suhteutimme asiakkaan nopeuden tieosuuden normaaliin nopeusrajoitukseen, kyse oli lievästä enintään 26 % ylinopeudesta. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan kyseinen ylinopeus ei ole törkeää.

Vakuutusyhtiö muutti uudelleenkäsittelypyyntömme myötä päätöksensä täysin. He katsoivat, ettei asiakas ollut toiminut vilpillisesti ja ettei asiassa ollut myöskään törkeää huolimattomuutta.

Asiakas sai lopulta yli 14 000 euron korvauksen superlunastusturvasta sekä keskeytysturvan korvauksen. Lisäksi vakuutusyhtiö maksoi korvaukselle lain mukaiset viivästyskorot.

Ilman apuamme asiakas olisi jäänyt ilman merkittävää korvausta.

Tapaus osoittaa, miten vakuutusyhtiöt saattavat vedota vilppiin ja törkeään huolimattomuuteen tilanteissa, joissa edellytykset eivät oikeasti täyty.

Vakuutusyhtiö ei voi syyttää jälkikäteen vilpistä, jos se ei ole antanut etukäteen asiasta erillistä ohjeistusta.

Vastaavasti pelkkä ylinopeus ei ole automaattisesti ja aina törkeää huolimattomuutta. Lievä ylinopeuskaan ei oikeuta vakuutusyhtiötä tekemään korvausmäärään lainkaan vähennystä.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kaskovakuutuksissa yleensä riidellään?