“Jäätymisestä” aiheutunut vesivahinko piti korvata kotivakuutuksesta

Asiakkaan omakotitalossa oli käynnissä laaja remontti tammikuussa. Rakennustyöntekijä tullessa kohteeseen, vettä oli lähes koko ensimmäisen kerroksen lattialla.

Vahinkokartoituksessa selvisi, että vesimittarin jälkeinen paineenalennusventtiiili oli rikkoutunut. Venttiilin alaosan muovikuppi oli haljennut tai irronnut kokonaan.

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan venttiilin rikkoutuminen johtui jäätymisestä. Korvausta alennettiin 30 prosenttia sen perusteella, että asiakas olisi laiminlyönyt huolehtia rakennuskohteen riittävästi lämmityksestä. Lisäksi yhtiö kieltäytyi korvaamasta itse “jäätyneen” putken korjauskulua vedoten siihen, että jäätyminen ei kuulu kotivakuutusturvan piiriin.

Vakuutusriidoissa on selkeä jako siitä, kenen vastuulla on todistaa mitäkin. Asiakkaan on todistettava, että lähtökohtaisesti korvattava vahinko on tapahtunut. Vakuutusyhtiön puolestaan näytettävä toteen, mikäli se jättää vahingon tai sen osan korvaamatta rajoitus- tai suojeluohjeen perusteella.

Tässä tapauksessa oli riidatonta, että vuotovahinko oli tapahtunut. Myös se oli selvää, että paineenalennusventtiiili oli rikkoutunut. Riidanalaista oli siis vain se, mistä syystä vuoto oli päässyt tapahtumaan.

Vakuutusyhtiön mukaan jäätyminen aiheutta vahingon. Jos tämä pitäisi paikkansa, yhtiöllä olisi silloin oikeus alentaa korvausta ja jättää putken korjauskulu korvaamatta. Vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että jäätyneen putken korjausta ei tarvinnut korvata ja suojeluohjeissa maininta, että riittävästä lämmityksestä tulee huolehtia.

Yhtiöllä oli siis näyttötaakka siitä, että rikkoutuminen johtui nimenomaan jäätymisestä.

Millä perusteella vakuutusyhtiö sitten väitti jäätymistä?

Se perustui kolmeen asiaan. Ensinnäkin kohteeseen vuotovahingon havaistemisen jälkeen hälytetty kosteuskartoittaja oli kertonut havainneensa jäätä rakennuksen sisällä. Toiseksi rikkoutuneesta paineenalennusventtiilistä oli pyydetty putkiliikkeeltä lausunto, jonka mukaan osa oli jäätynyt. Kolmanneksi venttiilin valmistaja Euroopasta oli arvioinut siitä toimitettujen valokuvien perusteella, että kyseessä saattoi olla jäätyminen.

Asiakas kiisti jäätymisen kategorisesti. Rakennuksessa oli ollut sähköinen lattialämmitys päällä koko tammikuun ja se oli todettavissa myös sähkönkulutuksesta. Vuodon syynä ei siten voinut olla jäätyminen.

Toimeksiannon saatuamme huomasimme heti useita ongelmia vakuutusyhtiön päätöksen perusteluissa.

Ensinnäkin kosteuskartoittajan raportissa ei ollut lainkaan mainintaa jäästä tai jäätymisestä. Myöskään vahinkokartoitusraportissa ei ollut mitään havaintoja siitä, että kohteessa olisi ollut kylmä tai että lämmitys olisi ollut pois päältä. Raportissa oli, tosin virheellisesti, maininta, että kohteessa olisi ollut vain yksi patteri päällä.

Tosin jos kartoituksen yhteydessä sisältä olisi löydetty jäätä, olisi ollut perin erikoista, ettei siitä ollut tehty mitään kirjausta itse raporttin.

Vasta myöhemmin, kuukausia vahingon jälkeen, kartoittaja oli kertonut sähköpostitse havainneensa jäätä rakennuksessa.

Tämä oli kuitenkin ristiriidassa hänen oman raporttinsa kanssa. Toiseksi hän ei ollut vastannut tiedusteluumme, missä kohteessa otetuista kuvista jäätä hänen mukaansa näkyi.

Toinen haaste päätöksen kääntämisessä oli putkiliikkeen lausunto paineenalennusventtiilin rikkoutumisen syystä. Kyseistä lausuntoa ei koskaan esitetty asiakkaalle, vaikka sitä pyydettiin useita kertoja. Vahinkokartoitusyhtiön viestissä kerrottiin, että putkiliike olisi todennut jäätymisen, mutta mitään kirjallista lausuntoa asiasta ei koskaan toimitettu useista pyynnöistä huolimatta.

Kolmanneksi paineenalennusventtiilin valmistaja oli todennut sähköpostitse saamiensa valokuvien perusteella, että se on voinut aiheutua jäätymisestä, mutta asiaa ei ollut mahdollista varmistaa vain valokuvista. Rikkoutuminen oli saattanut aiheutua myös mekaanisesta vauriosta.

Yksikään vakuutusyhtiön esittämistä “selvityksistä” ei siis ollut perustunut itse osan tutkimiseen. Kaikki perustuivat pelkkiin valokuviin ja arvauksiin.

Hankimme kiistattoman näytön siitä, että rakennuksen lämmitys oli ollut riittävä myös tammikuun pakkasilla.

Vahinkokartoitusraportista ilmeni, että kohteessa oli vesikiertoinen lattialämmitys. Sähkönkulutustiedot osoittivat, että sähköä oli kulutettu tasaisesti koko tammikuun ajan.

Kiinnitimme huomiota myös vahinkoaikana vallinneisiin sääolosuhteisiin. Alin ulkolämpötila tammikuussa ennen vahinkoa oli ollut -25,3 . Jos lämmitys olisi ollut riittämätön, putket olisivat jäätyneet jo tuolloin, mutta vahinko tapahtui lopulta vasta muutama viikko myöhemmin, jolloin ulkolämpötila oli ollut useana päivänä jopa plussan puolella.

Esitimme myös vaihtoehtoisen selityksen venttiilin rikkoutumiselle. Kohteessa oli ollut laaja remontti käynnissä ja viikkoa ennen vahingon havaitsemista asiakkaalla ja muilla henkilöillä oli ollut keittiön viimeistelyä ja siivoustöitä.

Paineenalennusventtiili oli todennäköisemmin rikkoutunut kyseisten töiden yhteydessä. Asiassa piti myös huomioida, että osan valmistajan mukaan mekaanista rikkoutumista ei voitu poissulkea.

Lisäksi tarkensimme vakuutusyhtiölle, että jos jäätyminen olisi todella ollut syynä, myös vuotokohdan vieressä ollut vesimittari olisi vaurioitunut. Se oli kuitenkin täysin ehjä, mikä ei tukenut vakuutusyhtiön väitettä jäätymisestä.

Lautakunta totesi vakuutusyhtiöllä olevan näyttötaakka, kun se vetoaa suojeluohjeen vastaiseen toimintaan. Pelkkä väite jäätymisestä ei siis riittänyt, vaan yhtiön piti myös osoittaa, että vahinko todella oli aiheutunut siitä.

Lautakunta kiinnitti huomiota myös samoin seikkoihin, jotka olimme esittäneet päätöksen kääntymisen tueksi. Kohteessa tehdyssä kartoitusraportissa ei ollut mitään mainintaa jäästä, jäätymisestä tai kylmistä sisätiloista. Koska raportti oli tehty pian vahingon tapahduttua, niistä olisi kirjattu havainnot raportille. Näin ei kuitenkaan ollut tehty.

Myöhemmin annetut selvitykset jäätymisestä olivat myös ristiriitaisia raporttien kanssa. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt putkiliikkeen lausuntoa lainkaan, vaikka sitä oli useasti pyydetty. Venttiilin valmistajan vastaus oli epävarma ja mainitsi myös mekaanisen vaurion mahdollisuuden.

Yksikään selvitys ei myöskään perustunut rikkoutuneen osan tekniseen tutkimiseen.

Lautakunta totesi, että vakuutusyhtiö ei ollut näyttänyt toteen vahingon aiheutuneen juuri jäätymisestä. Samoin jäi näyttämättä, että rakennuksen lämmitys olisi ollut riittämätön.

Lopputulos oli selvä. Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö korvaisi vuotovahingon ilman 30 % vähennystä korvausmäärään. Lisäksi yhtiön tuli korvata myös putken korjauskulut.

Tämä tapaus osoittaa kaksi tärkeää asiaa vesivahinkoja koskevissa vakuutusriidoissa.

Ensinnäkin vakuutusyhtiön päätös ei aina ole oikea, vaikka se kuulostaisikin alkuun loogiselta. Vakuutusyhtiöt voivat tulkita tapauksen faktoja turhan yksioikoisesti. Tultuaan johonkin lopputulemaan, että vahinko tapahtui tietyllä tavalla, he eivät aina suostu muuttamaan mielipidettään ennen kuin myös lautakunta toteaa heidän olleen värässä.

Toiseksi näyttötaakka ja sen jakautuminen asiakkaan ja vakuutusyhtiön välillä on aina olennaista. Kun vakuutusyhtiö väittää sillä olevan oikeus tehdä korvausmäärään jokin vähennys, sen on aina pystyttävä todistamaan väitteensä. Pelkkä epäily tai arvaus ei riitä, vaan silloin riita kääntyy asiakkaan eduksi.

Korvauksia hakijan ei siis tarvitse todistaa, ettei vahinko aiheutunut jäätymisestä.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kotivakuutuksissa yleensä riidellään?