Palovahinko – kodin jälleenhankinta- vai päivänarvokorvaus?

Asiakkaamme autotalli ja varastotila paloivat tulipalossa marraskuussa 2022.

Tulipalosta levinnyt savu ja sammutustöiden vesi tuhosivat asuinrakennusta niin laajalti, että rakennusta ei ollut taloudellisesti järkevää korjata. Koko rakennus oli käytännössä menetetty. Asiakkaamme haki palovahingosta korvausta kotivakuutuksesta, jota varten kotivakuutuskin oli alun perin otettu.

Vakuutusyhtiö arvioi korvauksen määräksi 87 850 euroa ja maksoi joulukuussa 2023 asiakkaalle 88 050 euroa sekä viivästyskorot.

Mikä tässä sitten oli ongelma?

Vakuutusyhtiön laskelma korvausmäärästä perustui rakennuksen arvoon välittömästi ennen vahinkoa, eli niin sanottuun päivänarvoon. Vakuutusyhtiö väitti, että rakennuksen päivänarvo ennen vahinkoa oli alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.

Tämän perusteella se katsoi, että asiakkaalla ei ollut oikeutta saada uutta kotia vakuutuksesta, vaan alle 90 000 euron korvaus olisi riittävä. Käytännössä tämä tarkoitti, että asiakas olisi saanut vain murto-osan siitä, mitä uuden vastaavan talon rakentaminen maksaisi.

Kuten tiedetään, uutta omakotitaloa on vähintäänkin haastava yrittää rakentaa nykyisellä hintatasolla 90 000 eurolla…

Kotivakuutusten korvausperusteet toimivat siten, että jos tuhoutuneen rakennuksesi päivänarvo on vähintään 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta, saat vahingon sattuessa korvauksen jälleenhankinta-arvon mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saat rahaa uuden vastaavan talon rakentamiseen.

Vanha rakennus paloi, joten vakuutusyhtiö korvaa uuden tilalle. Selkeää, eikö?

Jos päivänarvo on kuitenkin alle 50 prosenttia, korvaus lasketaan päivänarvon mukaan. Tällöin saat vain sen, mitä vanha rakennuksesi oli “arvoltaan” vahinkohetkellä, eli huomioiden sen ikä ja kunto.

Jos uuden vastaavan kodin rakentamishinta on 200 000 euroa ja päivänarvo on 60 prosenttia (120 000 euroa), saat tulipalossa korvauksen uuden talon rakentamiseen. Mikäläi päivänarvo on kuitenkin vain 40 prosenttia (80 000 euroa), saat korvauksena tuon 80 000 euroa – vaikka uuden talon rakentaminen maksaisikin tuplasti enemmän.

Se, ettei vakuutusyhtiö korvaakaan uutta rakennusta tilalle, tuleekin aina aikamoisena shokkina.

Tämän tapauksen olennainen kysymys olikin siis seuraava: oliko asiakkaamme talon päivänarvo vähintään 50 prosenttia, jolloin vakuutusyhtiön tuli korvata uusi koti (=satoja tuhansia euroja korvauksia)?

Vakuutusyhtiö teki tapauksessa laskelman TAKU-ohjelmalla ja sai päivänarvoprosentiksi 35 prosenttia. Se tilasi myös rakennusinsinööri B:n lausunnon, joka arvioi päivänarvoksi 41,5 prosenttia. Molemmat luvut olivat alle 50 prosentin rajan, joten vakuutusyhtiö katsoi, ettei sen tarvinnut korvata uuden kodin rakentamista.

Mutta vakuutusyhtiön laskelmat sisälsivät yhden merkittävän virheen.

Aloimme tutkia vakuutusyhtiön laskelmia tarkemmin. Vakuutusyhtiön TAKU-laskelmassa kaikkien tilojen kaikkien rakennusosien kohdalle oli merkitty vuosi 1978. Ohjelma laski päivänarvoprosentin melko mekaanisesti vain rakennuksen iän perusteella.

Laskelmassa ei kuitenkaan ollut huomioitu rakennukseen tehtyjä korjaustöitä lainkaan.

Tämä ei ollut mikään pieni yksityiskohta. Rakennuksessa oli tehty vuosien varrella useita peruskorjauksia, joiden perusteella alkuperäinen rakennusvuosi johti harhaan rakennuksen kuntoon liittyen. Vakuutusyhtiön laskelmassa näitä peruskorjauksia ei näkynyt missään, vaan koko rakennus arvioitiin ikään kuin mikään ei olisi koskaan uusittu, korjattu tai parannettu.

Hankimme asiakkaalle asiantuntijalausunnon, jossa insinööri otti oikein huomioon rakennuksessa tehdyt korjaustyöt. Tämä lausunto osoitti päivänarvon olevan 55 prosenttia, eli reilusti yli kriittisen 50 prosentin rajan.

Vakuutuslautakunta omaksui asiassa ratkaisevaa merkitystä saaneen vakiintuneen ratkaisukäytännön: asuinkäytössä olleen ja kunnossa pidetyn asuinrakennuksen päivänarvo on vähintään 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, ellei voida todeta, että rakennuksessa olisi ennen vahinkoa ollut merkittäviä päivänarvoa laskevia puutteita tai vaurioita.

Erityisen tärkeää tässä oli runkorakenteiden ja perustusten arviointi. Lautakunta totesi, että näiden rakennusosien – joiden on tarkoitus kestää rakennuksen koko käyttöikä – päivänarvo on vähintään 50 prosenttia, ellei ole näyttöä niiden heikentyneestä kunnosta.

Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt mitään selvitystä runkorakenteiden tai perustusten vioista tai puutteista. Ei ollut homevaurioita, ei rakenteellisia ongelmia. Talo oli yksinkertaisesti pidetty kunnossa ja ollut asuttuna ennen palovahinkoa.

Tämä tapaus osoittaa hyvin sen, miksi on tärkeää haastaa vakuutusyhtiön laskelmat ja hankkia oma asiantuntijalausunto. Vakuutusyhtiön automaattiset laskentaohjelmat eivät aina huomioi todellista tilannetta.

Vakuutuslautakunta totesikin päätöksessään suoraan, että vakuutusyhtiön laskelmissa ei ollut “lainkaan huomioitu rakennukseen tehtyjä korjaustöitä, minkä lautakunta katsoo heikentävän laskelman merkitystä”.

Me osasimme varautua tähän. Hankimme lausunnon, joka osoitti tehdyt peruskorjaukset ja niiden vaikutuksen päivänarvoon. Tämä oli ratkaisevaa.

Vakuutuslautakunta katsoi, että asiakkaallamme on oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen vakuutusehtojen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että asiakas saa rakentaa uuden talon – ei vain ottaa vastaan vanhan talon “romutusarvoa”.

Korvauseroa päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välillä kertyy helposti kymmeniä tuhansia euroja. Tässä tapauksessa se olisi tarkoittanut asiakkaalle vähintään 40 000 euron lisäkorvausta verrattuna siihen, mitä vakuutusyhtiö alun perin tarjosi.

Lisäksi Vakuutuslautakunta määräsi vakuutusyhtiön korvaamaan myös asiantuntijalausunnon hankkimisesta aiheutuneet kulut 708,04 euroa. Lautakunta totesi, että “lausunnon hankkiminen on ollut tarpeen, sillä vakuutusyhtiö ei ole korvauspäätöksen perusteena olevassa laskelmassaan ottanut huomioon rakennukseen tehtyjä korjauksia lainkaan.”

Tämä on harvinaista ja merkittävää. Asiantuntijakulujen saaminen korvattavaksi on vahva signaali siitä, että vakuutusyhtiön alkuperäinen päätös oli virheellinen.

Tämä tapaus vahvistaa tärkeän periaatteen: kunnossa pidetyn asuinrakennuksen päivänarvo on lähtökohtaisesti vähintään 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.

Vakuutusyhtiöt käyttävät yhä enemmän automaattisia laskentaohjelmia, jotka laskevat päivänarvo-prosentit mekaanisesti rakennuksen iän perusteella. Nämä ohjelmat eivät osaa ottaa huomioon sitä, että rakennus on korjattu ja pidetty kunnossa.

Jos olet saanut kielteisen päätöksen, jossa vakuutusyhtiö vetoaa siihen, että talosi päivänarvo on alle 50 prosenttia, kannattaa päätös ehdottomasti tarkistuttaa. Erityisesti jos:

Talosi on ollut asuttuna ja käytössä ennen vahinkoa. Olet tehnyt korjaustöitä vuosien varrella. Vakuutusyhtiön laskelmassa ei näy mainintoja korjauksista. Ei ole näyttöä vakavista rakenteellisista vaurioista tai puutteista.

Vakuutuslautakunta on hyvin selväsanaisesti ottanut kantaa siihen, että pelkkä rakennuksen ikä ei riitä alentamaan päivänarvoa alle 50 prosentin. Tarvitaan konkreettista näyttöä siitä, että rakennuksessa on ollut ennen vahinkoa merkittäviä puutteita tai vaurioita.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kotivakuutuksissa yleensä riidellään?