Saunassa alkanut tulipalo ja suojeluohjevähennys

Asiakas oli lämmittänyt mökkinsä saunaa pakkasella lokakuun lopussa. Hänen aggregaattinsa käynnistyi huonosti kylmässä, joten hän nosti sen lämpimään saunaan käynnistämisen helpottamiseksi. Hän oli toiminut näin aiemminkin.

Asiakas valvoi aggregaattia aika ajoin sen ollessa saunassa. Hän oli juuri käynyt tarkistamassa tilanteen ja mennyt sitten juomaan kahvia kuistille, kun hän haisti käryä. Hän huomasi aggregaatin olevan tulessa ja yritti kiskoa palavan aggregaatin pois saunasta, mutta poltti kätensä eikä onnistunut sammuttamaan paloa. Koko rakennus tuhoutui.

Syynä tulipaloon oli aggregaatin polttoainesäiliössä olleen bensiinin höyrystyminen ja syttyminen. Bensiini on herkästi syttyvää materiaalia, ja saunan lämpö oli saanut sen lopulta syttymään.

Vakuutusyhtiö teki aluksi korvauspäätöksen, jossa se suostui maksamaan palaneesta rakennuksesta vain sen arvon ennen vahinkoa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että asiakas olisi saanut korvauksena vain murto-osan siitä, mitä vastaavan uuden rakennuksen rakentaminen maksaisi.

Ensimmäisen uudelleenkäsittelypyyntömme seurauksena vakuutusyhtiö suostuikin korvaamaan rakennuksen jälleenrakennuskustannukset. Tämä oli merkittävä parannus asiakkaalle. Vakuutusyhtiö kuitenkin vähensi korvauksesta 1/3 vedoten suojeluohjeen laiminlyöntiin. Yhtiön mukaan aggregaatin jättäminen saunaan oli ollut vakuutuksen suojeluohjeiden vastaista, koska saunassa ei saanut säilyttää mitään palavaa materiaalia.

Ensimmäinen riita tapauksessa koski sitä, maksetaanko rakennuksesta sen päivänarvo vai jälleenrakennuskustannukset. Tämä on kotivakuutusriidoissa yksi merkittävimmistä kysymyksistä, koska ero korvausmäärässä on usein satoja tuhansia euroja.

Päivänarvo tarkoittaa rakennuksen arvoa vahinkoa juuri ennen vahinkoa. Jos vanha rakennus on ollut ikääntynyt, sen päivänarvo voi olla vain murto-osa uuden rakentamisen kustannuksista. Jälleenrakennuskustannukset sen sijaan tarkoittavat sitä, mitä vastaavan uuden rakennuksen rakentaminen maksaisi.

Vakuutusyhtiön alkuperäinen päätös olisi jättänyt asiakkaan siis aikamoiseen pattitilanteeseen: korvaukset eivät olisi riittäneet uuden vastaavan rakennuksen rakentamiseen, mutta mistä saada loput rahat jos vakuutusyhtiö ei sitä maksaisi?

Vakuutusyhtiön laskelma rakennuksen kunnosta ennen vahinkoa oli kuitenkin puutteellinen, joten pystyimme osoittamaan , että vakuutusyhtiön tuli korvata nimenomaan jälleenrakennuskustannukset.

Kun vakuutusyhtiö suostui muuttamaan päätöstään, se päätti kuitenkin tehdä korvauksiin 33 % vähennyksen. Yhtiö vetosi siihen, että asiakas oli laiminlyönyt vakuutusehtoihin sisältyvän suojeluohjeen. Suojeluohjeen mukaan saunan käyttötarkoitukseen liittymättömän palavan materiaalin jättäminen löylyhuoneeseen oli nimittäin kielletty.

Bensiini on herkästi syttyvää ainetta, ja asiakkaan olisi pitänyt tietää, ettei aggregaattia saa jättää saunaan. Vakuutusyhtiö katsoi 33 % vähennyksen olevan perusteltu.

Me emme kuitenkin hyväksyneet tätä arviota. Ensinnäkin vakuutusyhtiö ei ollut selvittänyt kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja riittävästi. Toiseksi vakiintunut korvauskäytäntö osoitti, että suojeluohjeen laiminlyönnistä tehtävä vähennys oli tyypillisesti 20–25 %. Koska kyse oli uuden rakennuksen rakentamiskustannuksiin liittyvästä vähennyksestä, pienikin pudotus vähennyksen määrään nosti korvauksia helposti kymmenen tuhatta euroa.

Ensimmäisessä vaiheessa haastoimme vakuutusyhtiön päätöksen korvata vain rakennuksen päivän arvo. Osoitimme, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta tuli korvata uuden vastaavan rakennuksen rakentamiskulut – ei vain rakennuksen arvoa ennen vahinkoa.

Vakuutusyhtiö suostuikin uudelleenkäsittelypyyntömme seurauksena korvaamaan rakennuksen jälleenrakennuskustannukset. Tämä oli merkittävä voitto asiakkaalle ja ilman asiantuntevaa apua hän olisi saanut vain osan todellisista rakentamiskustannuksista.

Jälleenrakennuskorvaus tarkoitti sitä, että asiakas saisi riittävät varat rakentaakseen vastaavan rakennuksen palaneen tilalle. Tämä on se, mitä kotivakuutuksen kuuluukin kattaa, kun rakennus tuhoutuu palossa korjauskelvottomaksi.

Vaikka vakuutusyhtiö suostui jälleenrakennuskorvaukseen, riita ei päättynyt siihen. Yhtiö teki kuitenkni korvaukseen 33 % suojeluohjevähennyksen, mikä oli liian suuri.

Kiinnitimme Vakuutuslautakunnan huomiota siihen, että vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka suojeluohjeen laiminlyönnistä. Yhtiön tuli osoittaa, että asiakkaan huolimattomuus oli vähäistä suurempaa ja että se vaikutti vahingon syntymiseen.

Lisäksi tiesimme vakiintuneesta korvauskäytännöstä, että vaikka suojeluohjetta oli rikottu, suojeluohjevähennykset ovat tyypillisesti 20–25 prosentin suuruisia. Vakuutuslautakunta totesikin, ettei tapaukseen liittynyt sellaisia asiakkaan piittaamattomuutta, tietoista riskinottoa tai tavanomaista suurempaa huolimattomuutta osoittavia piirteitä, jotka puoltaisivat yhtiön tekemää 33 % vähennystä.

Vakuutuslautakunta suositti yksimielisesti, että suojeluohjevähennyksen määrän tulisi olla 25 %. Tämä tarkoitti asiakkaalle uutta lisäkorvausta viivästyskorkoineen. Vaikka suojeluohjevähennystä ei saatukaan poistettua kokonaan, se toi merkittävän lisäkorvauksen aiempaan verrattuna.

Asiakas sai kaksi voittoa samassa tapauksessa. Ensinnäkin vakuutusyhtiö suostui korvaamaan rakennuksen jälleenrakennuskustannukset pelkän päivän arvon sijaan. Toiseksi suojeluohjevähennys pieneni 33 prosentista 25 prosenttiin.

Molemmat voitot yhdessä saattoivat asiakkaan olennaisesti parempaan tilanteeseen hänen saadessaan kymmeniä tuhansia euroja lisäkorvauksia.

Vakuutusyhtiö ei oma-aloitteisesti muuttanut päätöstään kummassakaan vaiheessa, vaan vasta avullamme tehtyjen uudelleenkäsittelypyyntöjen ja Vakuutuslautakunnalle tehdyn lausuntpyynnön jälkeen asiakas sai sen korvauksen, johon hän olisi ollut oikeutettu alusta lähtien.

Tapaus osoittaa, että vakuutusyhtiön ensimmäinen päätös ei välttämättä ole lopullinen. Vaikka vakuutusyhtiö lopulta korjaisikin päätöstä, sekään ei takaa, että päätös on vieläkään oikein.

Tässä tapauksessa jouduimme haastamaan vakuutusyhtiön päätöksen kahdesti. Ensiksi jälleenrakennuskorvauksen osalta, sitten suojeluohjevähennyksen määrän osalta. Molemmat riitauttamiset olivat perusteltuja ja molemmat johtivat merkittävään lisäkorvaukseen asiakkaalle.

Tapaus korostaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön tuntemusta. Yhtiö ei voi valita sattumanvaraisesti korvausmäärään tehtävää vähennystä, vaan sen tulee noudattaa vakiintunutta ratkaisukäytäntöä. Jos vähennys poikkeaa tavallisesta, näyttötaakka suuremman vähennyksen oikeutuksesta on vakuutusyhtiöllä.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kotivakuutuksissa yleensä riidellään?