vuokranantajan irtaimiston korvaukset palovahingosta

Asiakkaamme omisti rivitaloasunnon kakkosasuntonaan, jonka hän myöhemmin vuokrasi läheiselleen. Vuokrasopimus koski kalustettua ja sisustettua asuinhuoneistoa.

Hän säilytti asunnossa ja sen varastossa edelleen osaa omasta irtaimistostaan, koska hän majoittui siellä edelleen säännöllisesti.

Lokakuussa 2023 asunnossa tapahtui tulipalo, joka aiheutti laajat vauriot sekä asunnossa että varastotilassa olleelle irtaimistolle.

Asiakas haki vahingosta korvausta kotivakuutuksesta siltä osin kuin vahinkoa oli aiheutunut hänen rakennukselleen sekä irtaimistolleen. Vakuutusyhtiö eväsi korvauksen kuitenkin kokonaan, koska yhtiön mukaan kyse oli toiselle vuokratun omaisuuden vahingosta, jota ei kotivakuutusehtojen mukaan korvattu vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö perusteli päätöstään sillä, että vuokrasopimuksessa mainittiin asunnon vuokraukseen kuuluneen sen kalusteet ja sisusteet. Yhtiön mukaan tämä tarkoitti, että kaikki asunnossa ja varastossa ollut irtaimisto oli vuokrattu. Koska vakuutusehdoissa ei korvata toiselle vuokratulle tai lainatulle omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja, yhtiö eväsi korvauksen kokonaan.

Tässä tapauksessa keskeiseksi kysymykseksi nousi se, oliko kaikki asunnossa ollut irtaimisto vuokrattu vai pelkästään tavanomainen kalustus ja sisustus.

Vakuutusyhtiön tulkinta asiasta oli heidän mielestään selvä: koska vuokrasopimuksessa mainittiin kalusteiden ja sisusteiden kuuluvan vuokraan, yhtiö katsoi kaiken asunnossa olleen irtaimiston olleen vuokrattua. Tämä tulkinta johti siihen, että vakuutusyhtiö eväsi korvauksen kokonaan.

Me emme kuitenkaan hyväksyneet tätä tulkintaa.

Vuokrasopimuksen mukaan huoneisto oli kiistatta vuokrattu kalustettuna ja sisustettuna asuinkäyttöön. Sopimuksessa ei kuitenkaan ollut mainittu, että siihen olisi sisältänyt mikään asunnossa ollut irtaimisto.

Kysymys oli siten siitä, mitä “kalustetun asuinhuoneiston vuokrasopimus” käytännössä tarkoittaa.

Tarkoittaako se, että kaikki asunnossa oleva omaisuus on vuokrattu? Vai tarkoittaako se, että vuokrattu on vain tavanomainen asuinhuoneiston kalustus ja sisustus, eikä sitä irtaimistoa, jota asunnon omistaja oli jättänyt esimerkiksi varastotilaan?

Tässä tapauksessa palossa tuhoutunut irtaimisto sisälsi myös paljon sellaista omaisuutta, joka ei edes voinut kuulua tavanomaiseen kalustetun asunnon vuokrasopimukseen. Asunnossa oli esimerkiksi omistajan remonttivälineitä, vaatteita, urheiluvälineitä sekä auton talvirenkaat.

Yleisen elämänkokemuksenkin valossa oli epäuskottavaa, että vuokrasopimuksessa olisi sovittu näiden kaikkien esineiden vuokraamisesta. Erityisesti kalliiden polkupyörien osalta olisi ollut erikoista, ettei niiden käyttöoikeutta olisi erikseen eritelty vuokrasopimukseen, jos ne todella olisivat olleet vuokrattuja.

Keskityimme uudelleenkäsittelypyynnössämme osoittamaan, että vuokrasopimus koski vain kalustusta ja sisustusta – ei kaikkea asunnossa ollutta irtaimistoa.

Vuokrasopimuksen otsikko oli selkeä: kalustetun asuinhuoneiston vuokrasopimus. Sopimuksessa oli nimenomaisesti sovittu, että huoneisto vuokrataan kalustettuna ja sisustettuna asuinkäyttöön. Se ei sisältänyt mainintaa siitä, että vuokrasopimukseen kuuluisi mitään muuta irtaimistoa.

Osoitimme myös, että vakuutuksenottajalla oli käytännön syy säilyttää omaa irtaimistoaan asunnossa. Tämä heikensi entisestään vakuutusyhtiön väitteitä irtaimiston vuokrauksesta. Lisäksi osa irtaimistosta oli selvästi erillään säilytyksessä asunnon ulkopuolella.

Toinen keskeinen argumenttimme koski näyttötaakkaa. Kun vakuutuksenantaja saa tiedon lähtökohtaisesti vakuutuksen piiriin kuuluvasta vahingosta, mutta päättää olla korvaamatta sitä rajoitusehtoon vedoten, vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus rajoitusehdon soveltumisesta.

Tässä tapauksessa oli riidatonta, että tulipalo kuului lähtökohtaisesti vakuutuksesta korvattavaksi. Koska vakuutusyhtiö päätti kuitenkin olla korvaamatta vahinkoa vuokrausta koskevan rajoitusehdon perusteella, sen täytyi näyttää toteen, että omaisuus oli oikeasti vuokrattu. Pelkkä väite siitä ei riitä.

Asiakkaan ei siiis tarvinnut osoittaa, ettei omaisuus ollut vuokrattu, vaan vakuutusyhtiön tuli osoittaa, että omaisuus oli nimenomaan vuokrattu.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt mitään konkreettista näyttöä siitä, että omaisuus olisi vuokrattu laajemmin kuin mitä vuokrasopimuksesta ilmeni. Yhtiö oli vain tulkinnut vuokrasopimusta siten, että kaikki asunnossa ollut omaisuus oli vuokrattu, vaikka eihän vuokrasopimuksessa niin oikeasti sanottu.

Uudelleenkäsittelypyyntömme myötä vakuutusyhtiö muutti päätöstään ja korvasi vahingosta lähes 15 000 euroa. Tämä oli tietysti asiakkaalle merkittävä voitto, sillä alun perin vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt maksamasta mitään korvauksia.

Ilman uudelleenkäsittelypyyntöä asiakkaamme olisi jäänyt täysin ilman korvausta. Vasta kun haastoitimme yhtiön tulkinnan ja osoitimme sen virheellisyyden, yhtiö suostui maksamaan korvauksen, joka olisi tullut alun perinkin maksaa asiakkaalle.

Tämä tapaus osoittaa, että vakuutusyhtiöt voivat tulkita erilaisia vahinkoon liittyviä asiakirjoja yksioikoisesti taikka suorastaan virheellisesti. Pelkkä yleisluonteinen maininta asiakirjalla voi huonoimmassa tapauksessa johtaa virheellisesti kielteiseen päätökseen, jota koskevan solmun aukaiseminen vaatiikin sitten juristin apua.

Tapaus on merkityksellinen tietysti myös niille, jotka vuokraavat asuntoja esimerkiksi läheisille jättäen omaa irtaimistoaan vielä asuntoonsa taikka sen varastotilaan tai jos kyseinen omaisuus on annettu vuokralaiselle käyttöön. Vakuutusyhtiö oli nimittäin oikeassa siinä, vuokratuksi annetun omaisuuden vahinkoja ei aina tarvitse korvata kotivakuutuksesta.

Tapaus korostaa myös näyttötaakan merkitystä vakuutusasioissa. Kun vakuutusyhtiö vetoaa rajoitusehtoon, sen on pystyttävä osoittamaan rajoitusehdon soveltuminen. Vakuutetun ei tarvitse todistaa kielteistä tosiseikkaa.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kotivakuutuksissa yleensä riidellään?