Vesivahinko astianpesukoneen huollon jälkeen

Asiakkaamme ostivat astianpesukoneen kodinkoneliikkeestä asennuksineen elokuussa. Kodinkoneiikkeen alihankkija asensi laitteen ja vahvisti asennuspöytäkirjalla, että vesiliitännät oli testattu ja todettu pitäviksi.

Asiakkaamme seurasivat liitäntöjä ohjeiden mukaisesti ensimmäisten käyttökertojen ajan eikä vuotoja havaittu. Kone toimi moitteetta noin 11 kuukautta.

Seuraavan vuoden kesällä astianpesukoneen pesuohjelmat alkoivat kuitenkin temppuilla. Asiakkaamme reklamoi myyjää, joka ohjasi heitä ottamaan yhteyttä laitteen valmistajaan.

Valmistajan valtuuttama huoltoliike kävi kohteessa kahdesti: ensin heinäkuun lopussa resetoimassa laitteen tuloksetta ja sitten syyskuun alussa vaihtamassa piirikortin. Korjauksen jälkeen kone vaikutti taas toimivan normaalisti.

Kolme päivää myöhemmin asiakkaamme huomasivat vettä nousevan keittiön lattian saumoista. Kosteuskartoituksen mukaan vuodon syynä oli astianpesukoneen tulovesiputken löysäksi jäänyt liitos. Itse liitoksesta ei löydetty vaurioita, eikä se vuotanut uudelleenkiristyksen jälkeen.

Asiakkaamme vaativat korvauksia huoltoliikkeeltä, joka oli tehnyt astianpesukoneen huollon vain päiviä huoltotyön jälkeen. Asiakkaamme kotivakuutus oli jo aiemmin hylännyt vahingon asennusvirheeseen vedoten, joten huoltoliikkeen vastuuvakuutus oli käytännössä ainoa reitti saada korvaukset vahinkoon.

Huoltoliikkeen vastuuvakuutus hylkäsi kuitenkin sekin korvausvaatimuksen. Vakuutusyhtiön mukaan huoltoliike ei ollut irrottanut vesiliitosta huollon aikana, vuoto oli ollut pitkäaikaista ja alkanut jo ennen huoltokäyntejä, ja lisäksi liitoskohdan puuttuva kannakointia oli edesauttanut löystymistä koneen käytön aiheuttamien paineiskujen seurauksena.

Vahinkoa ei siis korvattu.

Kuluttajansuojalain mukaan todistustaakka palvelun ammattitaitoisesta ja huolellisesta suorittamisesta on aina palveluntarjoajalla. Eli tässä tapauksessa astianpesukoneen korjauksen suorittaneen huoltoliikkeen olisi pitänyt pystyä osoittamaan, ettei sen toiminta aiheuttanut vahinkoa. Pelkkä väite siitä, ettei vesiliitäntään koskettu, ei riittänyt.

Huoltoliike veti nimittäin astianpesukoneen ulos paikaltaan molemmilla huoltokerroilla. Asiakkaamme näkivät tämän omin silmin. Korjaaja ei kuitenkaan ollut kertonut ensimmäisestä siirtämisestä vakuutusyhtiölle, eikä siitä löytynyt mainintaa huoltoraportiltakaan. Tämä herätti perustellun kysymyksen siitä, oliko vahinkoilmoituksella kerrottu oikeasti kaikki olennainen?

Vahinkopaikalla kosteuskartoituksen tehnyt totesi, että tulovesiputken liitos oli kartoitushetkellä niin löysällä, ettei se ollut voinut johtua alkuperäisestä asennuksesta. Kartoittajan mukaan liitos oli selvästi avattu ja jätetty kiristämättä. Liitoksessa ei ollut mitään vikaa itsessään ja se toimi ongelmitta uudelleenkiristyksen jälkeen.

Vakuutusyhtiö tulkitsi kosteuskartoitusraporttia niin, että vuoto olisi alkanut jo alkuperäisen asennuksen yhteydessä vuonna melkein vuotta aiemmin. Raportin maininta “liitos jäänyt löysälle aikaisemman asennuksen yhteydessä” viittasi vakuutusyhtiön mielestä siis astianpesukoneen ensiasennukseen.

Tulkinta oli kuitenkin virheellinen.

Kartoittaja ei tiennyt raporttia laatiessaan, että kohteessa oli käynyt huoltoliike vain kolme päivää ennen vahingon havaitsemista. Hän oli luonnollisesti olettanut, että kyse oli edellisestä asennuskerrasta. Kun kartoittajalta kysyttiin asiaa myöhemmin, hän vahvisti, ettei vuodon pitkäaikaisuudesta ollut tehty mitään havaintoja.

Ja sitten se ratkaiseva yksityiskohta.

Asiakkaamme pitivät astianpesukoneen tulovesiliitännän kalustesulun aina kiinni, kun konetta ei käytetty. Koska kone lakkasi toimimasta heinäkuussa, sulku oli ollut kiinni koko heinäkuun alun ja syyskuun alkuun kunnes korjaaja oli tullut paikalle. Vuotanut liitoskohta sijaitsi sulun jälkeen, joten vettä ei yksinkertaisesti voinut vuotaa tuona aikana. Pitkäaikainen vuoto oli siis käytännössä mahdottomuus.

Uudelleenkäsittelypyynnössä nostimme esiin kosteuskartoittajan antamat lisätiedot. Kartoittaja vahvisti kaksi olennaista seikkaa:

1. pitkäaikaisesta vuodosta ei tehty havaintoja, ja
2. liitoksen poikkeuksellinen löysyys viittasi sen avaamiseen ja kiristämättä jättämiseen.

Osoitimme myös, että alkuperäinen astianpesukoneen asennuspöytäkirja todisti liitoksen olleen pitävä sen ensiasennuksen jälkeen. Laitetta käytettiin ongelmitta yli 11 kuukautta ensiasennuksen jälkeen, joten jos liitos olisi jo alun perin löysälle, vuodon olisi pitänyt ilmetä heti ensimmäisten käyttökertojen aikana. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt.

Korjaajan vastuuvakuutusyhtiö vetosi myös siihen, ettei astianpesukoneen poistoputkea ollut ankkuroitu rakenteeseen rakentamismääräysten mukaisesti ja liitos oli sen vuoksi löystynyt paineiskujen seurauksena. Tämä argumentti ei kuitenkaan kestänyt tarkempaa tarkastelua.

Koska kartoittaja katsoi liitoksen selvästi avatun ja jätetyn kiristämättä, mahdollisella kannakointivirheellä ei ollut syy-yhteyttä vahinkoon. Vuoto ei johtunut hitaasta löystymisestä, vaan siitä, ettei liitosta kiristetty kunnolla takaisin.

Kalustesulun pitäminen kiinni astianpesukoneen toimimattomuuden alettua oli yksi ratkaisevimmista todisteista päätöksen kääntämisessä. Se rajasi vuodon syntyhetken aikaisintaan syyskuun alkuun, jolloin korjaaja kävi kohteessa viimeisen kerran.

Myös vahingon havaitsemistapa tuki äkillistä vuotoa. Vesi nousi näkyville lattian saumoista ja saumat alkoivat kohota, mikä ei sovi yhteen hitaan, pitkäaikaisen tihkuvuodon kanssa.

Asiakkaamme olivat lisäksi laittaneet allaskaappiin kuivan liinan ensimmäisen huoltokäynnin yhteydessä vuotojen varalta. Liina pysyi kuivana aina toiseen astianpesukoneen huoltokäyntiin asti, eli yli kuukauden ajan. Jos vuotoa olisi tapahtunut, liinan olisi täytynyt kastua allaskaapissa olleesta kosteudesta.

Myöskään huoltoliikkeen työntekijä ei havainnut mitään poikkeavaa toisella huoltokäynnillään, vaikka hän työskenteli juuri sillä alueella, josta kosteutta myöhemmin löydettiin. Kosteuskartoitusraportin mukaan kosteusalue kattoi koko astianpesukonetta ympäröivän lattian. Jos vesivahinko olisi jo tuolloin ollut käynnissä, sen olisi pitänyt olla havaittavissa lattian tasossa työskennellessä.

Kohteessa eri ajankohtina otetuista valokuvista pystyimme lisäksi osoittamaan, ettei keittiön parketissa näkynyt kosteusvaurioita vielä heinäkuun lopussa. Puolitoista kuukautta ennen vahingon havaitsemista lattia oli siis ollut täysin kunnossa. Tämä ei tukenut vakuutusyhtiön näkemystä pitkäaikaisesta vuodosta.

Vakuutusyhtiö muutti kielteisen korvauspäätöksensä uudelleenkäsittelypyyntömme jälkeen ja suostui korvaamaan koko vesivahingon astianpesukoneen korjausliikkeen vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaillemme tämä oli tietysti merkittävä helpotus. Kyse oli laajasta vesivahingosta, jossa keittiön lattiarakenteet olivat kastuneet eivätkä korjauskulkut jääneet pieniksi.

Ilman muuttunutta korvauspäätöstä kallis korjaustyö olisi jäänyt kokonaan heidän maksettavakseen, sillä myös kotivakuutus oli aiemmin hylännyt vahingon korvaukset asennusvirheeseen vedoten.

Tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten vakuutusyhtiön päätös voi perustua vahingon asiakirjojen pelkkään pintapuoliseen tulkintaan.

Tässä tapauksessa kosteuskartoitusraportin yksittäinen lause johti johtopäätökseen, joka kumoutui heti kun kartoittajalta itseltään kysyttiin asiasta tarkemmin. Kartoitusraportteja ei siis pidä tulkita tyhjiössä, vaan niiden sisältöä on aina arvioitava suhteessa kaikkiin muihin vahingon yksityskohtiin.

Tapaus muistuttaa myös todistustaakan merkityksestä ostettuihin palveluihin liittyvissä vahingoissa. Kuluttajansuojalaki asettaa näyttövelvollisuuden ammattitaitoisesta ja huolellisesta toiminnasta nimenomaan palveluntarjoajalle.

Tämä tarkoittaa, ettei asiakkaan tarvitse todistaa virheen tapahtuneen. Riittää, että asiakas osoittaa vahingon syntyneen palvelun suorittamisen yhteydessä, minkä jälkeen palveluntarjoajan on osoitettava toimineensa huolellisesti korvausvastuun välttämiseksi.

Jos olet saanut kielteisen korvauspäätöksen vastuuvakuutuksesta vastaavanlaisessa tilanteessa, päätöksen oikeellisuus kannattaakiin siis aina tarkistuttaa alan asiantuntijalla.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä vastuuvakuutuksissa yleensä riidellään?