Veneen ja laivan yhteentörmäys – mikä vahinko vakuutuksesta piti korvata

Asiakkaamme kuljetti venettään kanavassa oli kääntymässä laituriin, kun vastaan tuli kanavaristeilyyn käytetty alus. Törmäyksen välttääkseen asiakkaamme kytki peruutusvaihteen päälle, mutta se käänsi veneen keulaa oikealle. Veneen perä kääntyi vasemmalle siten, että vene osui risteilyaluksen kylkeen. Samalla risteilyalus ohjautui kohti rantaa ja sen potkuri osui rantakivikkoon.

Viranomainen asetti risteilyaluksen välittömästi käyttökieltoon, kunnes sen turvallisuus voitiin varmistaa sukellustarkastuksella. Tarkastus tehtiin seuraavana päivänä, ja siinä todettiin, ettei aluksessa ollut turvallista toimintaa vaarantavia vaurioita. Potkurista löytyi pieni nirhauma, mutta vakavia poikkeamia ei havaittu. Liikennöinti pääsi jatkumaan muutaman päivän kuluttua.

Risteilyaluksen omistaja vaati asiakkaaltamme korvauksia sukellustarkastuksen kustannuksista, saamatta jääneistä tuloista laivan käyttökiellon ajalta sekä palkkakuluista. Asiakkaamme haki korvauksia veneen vastuuvakuutuksesta, jossa hän oli vakuutettuna sekä veneen kuljettajana että osaomistajana.

Vakuutusyhtiö hylkäsi hakemuksen. Perusteluna oli, ettei risteilyalukselle ollut aiheutunut esinevahinkoa, vaan kyseessä oli puhdas varallisuusvahinko.

Vastuuvakuutus korvaa vain henkilö- ja esinevahinkoja, joten puhtaat varallisuusvahingot jäävät korvauspiirin ulkopuolelle. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan perustellut päätöksessään lainkaan sitä, miksi kyseessä olisi puhdas varallisuusvahinko eikä esinevahinko.

Tapauksen ydin tiivistyi yhteen kysymykseen: oliko risteilyalukselle aiheutunut törmäyksistä esinevahinkoa, ja jos oli, olivatko tarkastuskustannukset ja ansionmenetys sen seurausta?

Tässä kohdassa on hyvä selventää, mitä puhdas varallisuusvahinko tarkoittaa. Puhdas varallisuusvahinko on taloudellinen vahinko, joka ei liity minkään esineen vaurioitumiseen tai henkilön loukkaantumiseen.

Tyypillinen esimerkki olisi vaikkapa kirjanpitäjän antama virheellinen neuvo, josta koituu taloudellista vahinkoa. Mitään ei mene rikki, kenellekään ei tule vammaa, mutta rahaa menetetään.

Esinevahinkoon liittyvät taloudelliset seuraukset sen sijaan eivät ole puhtaita varallisuusvahinkoja. Jos auto vaurioituu kolarissa ja sen omistaja menettää tuloja korjauksen ajalta, kyseinen ansionmenetys on osa esinevahingon korvausta.

Tämä on vakiintunut tulkinta sekä lainsäädännössä että oikeuskäytännössä.

Erottelu on olennainen, koska se, kumpaan kategoriaan vahinko luokitellaan, ratkaisisi vakuutuskorvauksien saamisen asiakkaamme vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön ensimmäinen kanta oli yksinkertainen. Yhtiön mukaan esinevahinkoa ei ollut tapahtunut lainkaan, joten kaikki vaatimukset olivat puhtaita varallisuusvahinkoja. Tämä tuntui erikoiselta johtopäätökseltä, koska valokuvista näkyi selvästi törmäyksen jälkiä aluksen kyljessä. Muun muassa ankkurin toppariputki oli katkennut ja kylkeen oli jäänyt asiakkaamme veneen maalista jälkiä.

Kun toimitimme ensimmäisen uudelleenkäsittelypyynnön yhteydessä valokuvia ja muuta selvitystä, vakuutusyhtiö muutti kantaansa osittain. Uudessa päätöksessä yhtiö myönsi, että alukseen oli tullut vahinkoa törmäyksestä. Yhtiö kuitenkin väitti, että kyseessä oli “ainoastaan kosmeettisia vaurioita”, jotka eivät estäneet aluksen turvallista liikennöintiä. Tämän vuoksi ristelyaluksen ansionmenetys vaurioiden tutkimisen ajalta ei vakuutusyhtiön mukaan ollut syy-yhteydessä törmäykseen.

Eli vakuutusyhtiö toisin sanoen myönsi esinevahingon tapahtuneen, mutta katsoi sen olevan niin vähäinen, ettei sen perusteella syntynyt korvausvastuuta ansionmenetyksestä. Juridista pohjaa tälle tulkinnalle ei kuitenkaan ollut.

Vahingonkorvauslain mukaan esinevahinkona korvataan esineen korjauskustannusten lisäksi vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä tulojen vähentyminen. Laki ei tee eroa “kosmeettisen” ja “suuren” esinevahingon välillä. Jos esinevahinko on tapahtunut, siihen liittyvät taloudelliset seuraukset kuuluvat esinevahingon korvauksen piiriin.

Uudelleenkäsittelypyynnöissämme osoitimme, että risteilyalukselle oli kiistatta aiheutunut esinevahinko. Törmäys oli jättänyt aluksen kylkeen selviä jälkiä ja sukellustarkastuksessa potkurista löytyi nirhauma.

Koska oli kiistatonta, että potkuri osui vahingon seurauksena rantakivikkoon, myös potkurin vaurio syntyi todennäköisesti samasta tapahtumasta.

Viittasimme korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön, jossa graffiteja junavaunuihin maalanneet velvoitettiin korvaamaan paitsi puhdistuskustannukset, myös junakaluston seisonta-ajan aiheuttama käyttöhyödyn menetys rautatieyhtiölle. Kyseessä oli nimenomaan esinevahinkoon liittyvä taloudellinen vahinko, ei puhdas varallisuusvahinko.

Junan töhriminen oli esinevahinko, ja sen seurauksena syntynyt seisonta-aika korvattiin osana esinevahingon korvausta. Sama periaate pätisi myös risteilyalukseen, joka oli vaurioitunut törmäyksessä ja sen jälkeen menettänyt liikevaihtoaan.

Vakuutusyhtiö vetosi uudessa kielteisessä korvauspäätöksessään Vakuutuslautakunnan ratkaisuun, mutta kyseinen tapaus koski kokonaan eri tilannetta. Vakuutusyhtiön viittaamassa tapauksessa oli kyse siitä, voiko joku muu kuin vaurioituneen esineen omistaja saada korvauksia esineen rikkoutumisen seurauksista. Käsillä olevassa tapauksessa korvauksia haki kuitenkin nimenomaan vaurioituneen aluksen omistaja itse, joten ratkaisulla ei ollut merkitystä asian arvioinnissa.

Vakuutusyhtiö oli jättämässä vahingon korvaamatta vedoten virheelliseen ratkaisukäytäntöön.

Nostimme toisessa uudelleenkäsittelypyynnössä esiin myös sen, että vakuutusyhtiö ei ollut lainkaan ottanut kantaa itse esinevahinkojen korvaamiseen. Päätöksellä ei ollut selvitetty törmäyksestä aiheutuneiden pintavahinkojen mahdollista korvausta, vaikka vakuutusyhtiön omien ehtojen mukaan sen velvollisuutena oli selvittää korvausvaatimuksen peruste ja määrä.

Vakuutusyhtiö yritti luokitella risteilyaluksen sukellustarkastuksen kustannukset vakuutetun pelastamisvelvollisuuden piiriin kuuluviksi kuluiksi.

Yhtiö viittasi vakuutusehtojen kohtaan, jonka mukaan vahingon torjumiskustannuksia korvataan silloin, kun ne ovat aiheutuneet korvattavan vahingon yhteydessä. Koska yhtiön mukaan “tosiasiallisesti uhkaavaa vahingon vaaraa” ei ollut olemassa, tarkastuskuluja ei tarvinnut korvata.

Tämä argumentti oli ristiriidassa yhtiön oman päätöksen kanssa. Yhtiö oli juuri myöntänyt, että alukseen tuli törmäyksessä vaurioita. Sukellustarkastus tehtiin nimenomaan sen selvittämiseksi, minkä laajuisia esinevahinkoja törmäys oli aiheuttanut vedenalaisiin rakenteisiin ja koska viranomainen edellytti tarkastuksen tekemistä ennen kuin se voitaisiin palauttaa käyttöön.

Kyse ei ollut vakuutetun velvollisuudesta torjua tulevia vahinkoja, vaan jo tapahtuneen esinevahingon selvittämisestä syntyneistä kustannuksista.

Osoitimme samassa uudelleenkäsittelypyynnössä, että vakuutusyhtiö oli sekoittanut kaksi eri asiaa keskenään. Pelastamisvelvollisuus koskee tilanteita, joissa vakuutettu pyrkii estämään uusien vahinkojen syntymistä. Tarkastuskustannukset sen sijaan syntyivät jo tapahtuneen esinevahingon selvittämisestä, ja ne kuuluivat siten korvattavaksi osana esinevahinkoa vakuutuksesta korvattavaksi.

Laadimme asiassa yhteensä kaksi uudelleenkäsittelypyyntöä. Ensimmäisen jälkeen vakuutusyhtiö muutti hieman perustelujaan mutta kieltäytyi silti korvaamasta vahinkoa. Toisen uudelleenkäsittelypyynnön osoitimme vakuutusyhtiön asiakasvaltuutetulle, jolloin korvauspäätös kääntyikin täysin.

Vakuutusyhtiö ilmoitti lopulta korvaavansa vahingon kokonaisuudessaan vaatimuksemme mukaisesti. Asiakkaamme ei joutunut maksamaan yli 12 000 euron korvausvaatimusta omasta pussistaan, vaikka vakuutusyhtiö oli jo useaan otteeseen aiemmin hylännyt korvauksien maksamisen..

Ilman apuamme asiakkaamme olisi joutunut kantamaan yksin vastuun vastapuolen korvausvaatimuksesta, vaikka hänellä oli juuri tällaisia tilanteita varten hankittu veneen vastuuvakuutus.

Vakuutusyhtiön velvollisuutena olisi ollut heti alusta alkaen selvittää korvausvaatimuksen peruste ja määrä sekä neuvotella vastapuolen kanssa asiakkaamme puolesta. Näin vastuuvakuutus tulisi toimia.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei kuitenkaan hoitanut näitä velvollisuuksiaan ennen kuin asiakkaamme turvautui apuumme.

Tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten vakuutusyhtiöt saattavat yrittää kiertää korvausvastuuta usealla eri perusteella peräjälkeen.

Ensin väitettiin, ettei esinevahinkoa ollut tapahtunut lainkaan. Kun se osoitettiin vääräksi, väitettiin vahingon olevan vain “kosmeettista” vailla syy-yhteyttä ansionmenetykseen. Lopuksi yritettiin vielä luokitella tarkastuskulut pelastamisvelvollisuuden piiriin kuuluviksi, jotta niitäkään ei tarvitsisi korvata. Jokainen näistä perusteluista oli virheellinen.

Tapaus osoittaa myös sen, että vakuutusyhtiön kanssa voi joutua käymään useammankin kierroksen tiukkoja neuvotteluita päätöksen kääntämiseksi. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ollut alun perin edes selvittänyt asiaa kunnolla. Ensimmäisessä päätöksessä ei ollut perusteltu, miksi kyseessä olisi puhdas varallisuusvahinko, eikä esinevahingon mahdollisuutta ollut lainkaan tutkittu. Vasta uudelleenkäsittelypyyntöjen myötä asia otettiin oikein huomioon.

Erityisen huomionarvoista on se, miten vakuutusyhtiö muutti perustelujaan matkan varrella. Ensin ei ollut esinevahinkoa. Sitten olikin, mutta se oli vain kosmeettista. Samalla tarkastuskulut yritettiin selittää pois pelastamisvelvollisuuden kautta.

Perustelujen vaihtuminen tällä tavalla kertookin usein siitä, ettei vakuutusyhtiössä ole riittävästi panostettu korvauskäsittelijöiden kouluttamiseen siitä, miten vastuuvakuutukset toimivat ja miten niiden keskeisiä ehtoja tulee soveltaa.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä venevakuutuksissa yleensä riidellään?