Veneen noston yhteydessä aiheutunut vahinko ja suojeluohjevähennys

Asiakkaan vene nostettiin vedestä veneilykauden päätyttyä ja laskettiin metalliselle venetuelle. Nosto tapahtui venekerhon järjestämässä yhteisnostossa, jossa useiden jäsenten veneet nostettiin saman päivän aikana. Satamakapteeni johti operaatiota ja ohjeisti nosturinkuljettajaa radiopuhelimella. Nosturinkuljettaja ei nähnyt kopistaan veneen tarkkaa sijaintia, vaan toimi täysin satamakapteenin antamien ohjeiden perusteella.

Asiakas ja veneen toinen haltija olivat paikalla seuraamassa nostoa. He eivät kuitenkaan osallistuneet itse nostotyöhön. Kukaan ei pyytänyt heiltä ohjeita tai neuvonut heitä tarkistamaan mitään. Telakointi eteni satamakapteenin johdolla, ja asiakas luotti siihen, että kokenut satamakapteeni tietää mitä tekee.

Myöhemmin saman syksynä aikana veneen tyhjennyksen yhteydessä huomattiin, että jotain oli vialla. Veneen takaosa makasi alaspäin ja pohja oli vinossa. Keittiön kohdalla näkyi pieniä murtumisjälkiä ja lattialankut olivat nousseet ylös. Asiakas tilasi tarkastuksen selvittääkseen, mistä vauriot johtuivat.

Tarkastusraportin mukaan vene oli kuin olikin hieman kallellaan taaksepäin niin, että vain kölin takapää makasi pukilla. Veneen koko paino kohdistui kölin takaosaan ja rasitti rakenteita takakulman yläpuolella. Tämä oli aiheuttanut vauriot veneen runkoon.

Vakuutusyhtiö katsoi vahingon korvattavaksi, mutta teki korvaukseen 25 prosentin suojeluohjevähennyksen.

Vakuutusyhtiön mukaan syy vaurioihin oli veneen väärin tehty telakointi pukeille. Venettä ei tulisi saanut laskea niiden päälle niin, että paino on kölillä. Vakuutusyhtiö vetosi suojeluohjeeseen, jonka mukaan venettä tulee käsitellä “tarkoitukseen soveltuvin varustein” noston ja säilytyksen aikana.

Asiakas oli eri mieltä. Hän ei ollut itse telakoinut venettä, vaan maksanut palvelusta venekerholle. Satamakapteeni oli johtanut operaatiota eikä kukaan ollut pyytänyt asiakkaalta ohjeita.

Miksi hänen pitäisi maksaa muiden virheistä?

Lain mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa suojeluohjeita, jotka ovat määräyksiä menettelytavoista tai järjestelyistä, joilla on tarkoitus estää vahinkojen syntymistä tai niiden laajuutta. Jos asiakas laiminlyö suojeluohjeen noudattamisen tahallisesti tai huolimattomuudesta, korvausta voidaan silloin alentaa.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö vetosi ehtokohtaan, jonka mukaan venettä tulee käsitellä “tarkoitukseen soveltuvin varustein” säilytyksen aikana. Vakuutusyhtiön mielestä telakointipukki oli vääränlainen kyseiselle veneelle.

Mutta hetkinen. Mikä pukin olisi sitten pitänyt olla? Vakuutusyhtiö ei tätä kertonut.

Tarkastusraportissakaan ei mainittu, että pukki olisi ollut vääränlainen. Raportissa todettiin vain, että vene makasi pukin päällä väärin. Se oli eri asia kuin väärän pukin käyttö. Pukki voi olla täysin oikeanlainen, mutta vene voidaan silti asettaa sille väärin.

Eli vakuutusyhtiö ei osoittanut, että telakoinnissa olisi käytetty vääränlaisia pukkeja. Se osoitti vain, että lopputulos oli epäonnistunut. Mutta suojeluohjeessa ei lue, miten vene pitää asettaa pukin päälle. Siinä lukee vain, että varusteiden pitää olla sopivia.

Tämä on olennainen ero.

Suojeluohjeen pitää olla selkeä ja konkreettinen, jotta asiakas ymmärtää suoraan ohjeen sisällöstä, miten hänen kuuluu toimia. Jos ohje on niin yleisluontoinen, ettei siitä selviä käytännön toimintaohje, vakuutusyhtiö ei voi vedota sen rikkomiseen.

Lain esitöissä tämä on myös sanottu varsin yksiselitteisesti. Jos asiakas ei suojeluohjeen yleisluonteisuuden tai tulkinnanvaraisuuden takia ole voinut tietää, miten hänen olisi pitänyt menetellä vahingon ehkäisemiseksi, hänen huolimattomuuttaan voidaan pitää vähäisenä. Ja vähäisestä huolimattomuudesta ei saa tehdä vähennystä korvauksiin.

Vakuutusyhtiö yritti myös argumentoida, että veneen omistajan pitää aina valvoa nostoa ja telakointia. Mutta mistä ehdosta tämä velvollisuus löytyy?

Vakuutusyhtiö ei pystynyt osoittamaan myöskään tällaista ehtokohtaa. Se vain väitti, että tällainen velvollisuus on olemassa ehtojen sisällöstä huolimatta.

Laadimme asiakkaan puolesta lausuntopyynnön Vakuutuslautakuntaan. Argumentoimme, että vakuutusyhtiö ei ollut näyttänyt minkään konkreettisen suojeluohjeen rikkomista. Suojeluohje puhui “tarkoitukseen soveltuvista varusteista”, mutta vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut, että käytetyt pukit olisivat olleet sopimattomia.

Lisäksi painotimme, että suojeluohjeen on oltava selkeä ja yksiselitteinen. Vakuutetun tulee suoraan ohjeen sanamuodon perusteella ymmärtää, miten hänen pitää toimia. Tässä tapauksessa ehdoissa ei ollut selkeää mainintaa siitä, miten vene pitää konkreettisesti telakoida. Se kertoi vain, että varusteiden pitää olla sopivia.

Vakuutuslautakunta olikin kanssamme samaa mieltä. Lautakunta totesi, ettei vakuutusyhtiö ollut osoittanut, että asiakas olisi laiminlyönyt telakoinnissa mitään vakuutuksen suojeluohjetta. Vakuutusyhtiö ei voi vain todeta, että vahinko tapahtui ja päätellä siitä, että “suojeluohjetta on silloin rikottu”.

Lautakunta huomautti myös, että tarkastusraportissa ei mainittu pukin olevan vääränlainen. Raportissa todettiin vain, että vene makasi väärin pukin päällä. Eli ongelma oli veneen asennossa pukkien päällä, ei itse pukeissa.

Suojeluohjeessa puhuttiin “tarkoitukseen soveltuvista varusteista”. Se ei anna ohjeita menettelytavasta eli siitä, miten vene pitäisi konkreettisesti telakoida. Vakuutusyhtiö ei myöskään toimittanut veneen valmistajan käyttöohjeita pukkien käyttämiseen liittyen, joiden rikkomiseen se olisi voinut vedota.

Koska vakuutusyhtiö ei pystynyt osoittamaan mitään konkreettista ohjetta, jota asiakas olisi rikkonut, sillä ei ollut oikeutta tehdä suojeluohjevähennystä.

Toinen keskeinen kysymys riidassa oli se, oliko asiakkaan pitänyt puuttua telakoinnin suorittamiseen. Vakuutusyhtiö argumentoi, että asiakas oli paikalla noston aikana, joten hänellä oli siis mahdollisuus ohjeistaa, miten vene telakoidaan. Kun hän ei antanut ohjeita, hän ei voinut siirtää vastuuta noston suorittaneelle venekerholle.

Myöskään tämä vakuutusyhtiön argumentti ei ollut kestävällä pohjalla.

Asiakas ja veneen toinen haltija olivat ensimmäistä kertaa mukana veneen telakoinnissa. Heillä ei ollut tietotaitoa antaa ohjeita oikeaoppisesta telakoinnista ja satamakapteeni sen sijaan oli kokenut ja johti operaatiota ammattimaisesti. Hän koordinoi siirtoja nosturinkuljettajan kanssa radiopuhelimella sekä määräsi pukkien sijainnin laskun yhteydessä. Nostossa ei missään vaiheessa kysytty asiakkaan näkemystä asiaan.

Vakuutusehdoissa ei ole ehtokohtaa, joka velvoittaisi veneen omistajan valvomaan veneen nostoa ja antamaan siihen liittyen ohjeita. Vakuutusyhtiö vain oletti, että omistajan pitää tietää ja valvoa kaikkea.

Lisäksi telakointi oli ostettu palvelu venekerholta. Hänellä oli perusteltu syy luottaa siihen, että palvelu suoritetaan ammattitaitoisesti. Vaikka venekerho ilmoittikin jälkikäteen, ettei se mielestän vastannut aiheuttamastaan vahingoista, se ei tarkoita, että vakuutetun pitäisi osata telakoida vene itse tai valvoa ammattilaisen työtä.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen kokonaisuudessaan ilman suojeluohjevähennystä.

Asiakkaallemme tämä tarkoitti merkittävää lisäkorvausta, sillä veneen vauriot olivat laajat. Kölin takaosan yläpuoliset rakenteet olivat rasittuneet kuukausien ajan. Keittiön kohdalla näkyi murtumia. Lattialankut olivat nousseet.

Ilman apuamme asiakas olisi menettänyt neljänneksen korvauksesta ja vakuutusyhtiö olisi saanut pitää rahat vetoamalla epämääräiseen suojeluohjeeseen, jonka rikkomista se ei edes pystynyt näyttämään toteen.

Asiakas sai siis lopulta sen korvauksen, johon hän oli oikeasti oikeutettu alun perinkin. Hän oli maksanut vakuutusmaksunsa vuosien ajan ja noudattanut ehtoja. Telakoinnin epäonnistuminen ei ollut hänen vikansa, eikä hänen tarvinnut maksaa siitä.

Tapaus osoittaa, että vakuutusyhtiön on pystyttävä osoittamaan konkreettisesti, mitä suojeluohjetta on rikottu. Pelkkä yleisluontoinen viittaus “soveltuviin varusteisiin” ei riitä. Vakuutusyhtiön on kerrottava, mitä vakuutetun olisi pitänyt tehdä toisin.

Jos suojeluohje on niin epämääräinen, ettei voi edes tietää miten toimia, vakuutusyhtiö ei voi rangaista sen rikkomisesta. Tämä on vakuutussopimuslain perusperiaate, ja se suojaa kuluttajia mielivaltaisilta vähennyksiltä korvauksiin.

Tapaus muistuttaa myös siitä, että vakuutusyhtiön ensimmäinen päätös ei ole lopullinen. Moni hyväksyy vähennyksen tai hylkäyksen kyseenalaistamatta sitä. Ajatellaan, että vakuutusyhtiö tietää parhaiten. Mutta vakuutusyhtiötkin tekevät virheitä. Joskus ne vetoavat ehtoihin, jotka eivät oikeasti sovellu tilanteeseen. Joskus ne tulkitsevat ehtoja liian laajasti omaksi edukseen.

Tässä tapauksessa asiakas olisikin menettänyt huomattavan summan, jos hän olisi tyytynyt alkuperäiseen päätökseen.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä päätöksen, jossa korvausta on vähennetty suojeluohjeen perusteella, kannattaa selvittää, onko vähennys todella perusteltu. Erityisesti jos et ymmärrä, mitä ohjetta sinun väitetään rikkoneen.

Vakuutusyhtiöiden päätökset eivät aina ole oikein. Usein ne perustuvat vakuutusehtojen virheelliseen tulkintaan, puutteellisiin selvityksiin tai automaattisiin laskelmiin, jotka eivät ota huomioon todellista tilannetta.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa nimenomaan vakuutusjuridiikkaan erikoistuneen juristin ilmaisella arviolla.

Me osaamme haastaa vakuutusyhtiöiden päätökset ja tarvittaessa hankkia asiantuntijalausunnot tai muut selvitykset, jotta saat korvaukset, joihin olet oikeasti oikeutettu.

→ Mistä kotivakuutuksissa yleensä riidellään?