Mikä on märkätila?

Märkätila on huonetila, joka ei ole asuinhuone ja jonka lattiapinta on tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiina ja jonka seinäpinnoille voi normaalissa käyttötilanteessa roiskua tai tiivistyä vettä. Määritelmä on ympäristöministeriön asetuksen 782/2017 2 §:ssä.

Määritelmässä on kaksi ehtoa, ja molempien on täytyttävä. Lattian on oltava vedelle alttiina tilan käyttötarkoituksen vuoksi, ja seinille on voitava roiskua tai tiivistyä vettä tavanomaisessa käytössä. Käytännössä tämä tarkoittaa kylpyhuonetta ja saunaa.

Kodinhoitohuone, WC, keittiö ja tekninen tila eivät täytä määritelmää, koska kosteusrasitus on niissä satunnaista. Vakuutusyhtiöt esittävät korvauskäsittelyssä silti usein päinvastaista, ja kodinhoitohuoneen vedeneristysvaatimukset ovatkin toistuva riidan aihe.

Märkätilastatus ei myöskään ratkaise vedeneristysvaatimusta. Vaatimus seuraa lattiakaivosta: lattiakaivollisen tilan lattialta on edellytetty vedenpitävyyttä vuoden 1976 rakentamismääräyksistä lähtien riippumatta siitä, onko tila märkätila. Vakuutuslautakunta on useissa ratkaisuissaan katsonut, että lattiakaivolliselta kodinhoitohuoneelta vaaditaan märkätilaa vastaava vedeneristys.

Riitatilanteessa erottelulla on merkitystä, koska rajoitusehto koskee rakennusvirhettä eikä tilan nimeä. Jos korvaus on evätty vetoamalla märkätilan vaatimuksiin, kannattaa pyytää vakuutusjuristin ilmainen arvio päätöksen perusteista.