Karilleajo ja pohjakosketus – venevakuutuksen korvaukset

Jos vene vaurioituu karilleajon tai pohjakosketuksen seurauksena, laajoista venevakuutuksista on mahdollista saada korvauksia sen korjauskustannuksiin.

Suppeista venevakuutuksista ei kuitenkaan korvata miltään osin kyseisiä vahinkoja, jolloin korvauksia on turha odottaa.

Käyn tässä artikkelissa läpi karilleajon ja pohjakosketuksien korvattavuutta eri venevakuutuksista sekä milloin vakuutusyhtiö ei missään tapauksessa korvaa kyseisiä vahinkoja.

Mitkä venevakuutukset korvaavat karilleajon?

Alla vertailussa Alandian, Fennian, Ifin, LähiTapiolan, Pohjantähden, Pohjola Vakuutuksen sekä Turvan kaikki venevakuutukset vuonna 2024 voimassa olleilla venevakuutusehdoilla.

Kuten kuvasta hyvin nopeasti näkee, minkään vakuutusyhtiön suppeasta venevakuutuksesta ei korvata karilleajoa, pohjakosketusta tai muutakaan törmäystä.

Jotta vahinko voidaan korvata, venevakuutuksen pitää olla valitsemasi vakuutusyhtiön laajempi veneturva, mainosti vakuutusyhtiö kattavampaa turvaa sitten täyskaskona, laajana kaskona tai millä tahansa muulla nimellä.

Toisaalta laajempi vakuutusturva maksaa yleensä enemmän. Laajemmat venevakuutukset kattavat karilleajon lisäksi muitakin vahinkoja suppeita vakuutuksia enemmän, mikä nostaa vakuutuksien hintaeroja entisestään.

Osa vakuutusyhtiöistä mainostaa venevakuutustaan ”veneturvalla”, ”veneilyturvalla” tai ”merivahinkojen” kattamisella, jolloin sen nimestä ei voi suoraan päätellä, mitä kyseinen turva oikeastaan korvaa.

Vene- tai meriturvalla katetaan kuitenkin tyypillisesti ainakin seuraavia vahinkoja:

• karilleajo
• pohjakosketus, sekä
• vesillä tapahtunut törmäys kiinteään tai uivaan esineeseen (esimerkiksi uppotukki).

Vaikka vakuutusehtojen otsikosta taikka suoraan vakuutuskirjalta ei siis löydy mainintaa karilleajon tai pohjakosketuksen korvaamisesta, kyseinen turva on silloin veneilyturvan tai muun vakuutusyhtiön keksimän markkinointinimen alla.

Vakuutuslautakunta, joka antaa suosituksia myös venevakuutuksia koskeviin vakuutusriitoihin, on ottanut kantaa karilleajon vahinkoihin esimerkiksi seuraavassa tapauksessa, jossa vakuutusyhtiö väitti osan veneen vahingosta syntyneen jo ennen karilleajoa.

VKL 709/14 – Johtuiko veneen vahinko pohjakosketuksesta vai rakenne- tai materiaaliviasta?

Vakuutuksenottajan vene oli ajautunut väylän kapeassa kohdassa matalikkoon ja juuttunut pohjastaan kiinni savi- tai mutapohjaan. Tämän yhteydessä veneen merivaihde hajosi kovan rasituksen seurauksena.

Vakuutusyhtiö katsoi, että vaihteen rikkoutunut rakenne oli heikko, eikä veneeseen ollut jäänyt ulkoisia merkkejä karille ajosta tai pohjakosketuksesta. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa ensisijaisesti sen perusteella, ettei asiassa ollut esitetty luotettavaa näyttöä pohjakosketuksesta ja toissijaisesti rakenne- tai materiaalivikaa koskevaan rajoitusehtoon vedoten, koska vaihteisto oli pettänyt sen heikoimmasta kohdasta.

Vakuutuslautakunta katsoi olleen mahdollista, että naarmuja tai muita merkkejä ole jäänyt veneeseen, koska pohja on ollut hyvin pehmeää. Lautakunta piti vakuutuksenottajan kertomusta uskottavana ja katsoi asiassa näytetyn, että pohjakosketus oli tapahtunut.

Vakuutusyhtiön vetoaman rakenne- tai materiaalivian osalta lautakunta totesi olevan luonnollista, että suurien voimien kohdistuessa vaihteistoon juuri sen heikoin kohta pettää. Jotta vakuutusyhtiön väite rakenne- tai materiaaliviasta voisi menestyä, rakenteen olisi pitänyt olla sellainen, ettei se kestä sitä, mitä siltä normaalisti voitiin odottaa. Vakuutuslautakunta katsoi vaihteiston kestäneen normaalia käyttöä, mutta se on pettänyt pohjakosketuksesta johtuneesta odottamattoman kovassa kuormituksessa.

Lautakunta suositti vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon venevakuutuksesta.

Vaikka venevakuutuksesta sisältyisi turvaa karilleajoon tai pohjakosketuksiin, se ei suinkaan tarkoita, että kaikki kyseiset vahingot korvataan aina.

Milloin venevakuutuksesta ei korvata karilleajoa?

Karilleajon korvaaminen edellyttää, että se on tapahtunut jonkin äkillisen ja ennalta arvaamattoman syyn takia. Lisäksi osa vakuuttajista edellyttää, että vahingon aiheuttaja on lisäksi tullut ulkoapäin, eikä siten esimerkiksi yllättäviä sisäisiä rikkoutumisia korvata.

Äkillisyys ja ennalta arvaamattomuus voisi arkijärjellä ajateltuna kuulostaa siltä, että vahingon aiheutuminen nopeasti ja siten ettet osannut sitä ennakoida, riittäisi aina vahingon korvaamiseen.

Tämä ei valitettavasti kuitenkaan riitä, sillä kyseisille termeille on vakiintunut vakuutusalalla tietty tulkintapa. Lisäksi niiden täyttymisedellytyksiä arvioidaan aina objektiivisesti. Henkilökohtainen kokemuksesi tai näkemyksesi asiaan ei vaikuta, vaan edellytysten tulee täyttyä nimenomaan yleisen elämänkokemuksen perusteella.

Lyhyesti selostettuna äkillisyyden vaatimus edellyttää, että vahingon tulee tapahtua nopeasti ja lyhyen ajan kuluessa. Mikäli veneen pohja on kärsinyt pieniä vaurioita pohjakosketuksista vuosien varrella, jotka sitten vähitellen laajentuvat, kyse ei ole äkillisestä vahingosta.

Kyseinen edellytys sulkee siten vakuutuksen ulkopuolelle vahingot, jotka syntyvät pitkän ajan kuluessa. Sen sijaan yksittäisestä pohjakosketuksesta tai karilleajosta yhdellä kertaa syntynyt vaurio täyttää äkillisyyden vaatimuksen.

Vastaavasti ennalta arvaamattomuus edellyttää, ettei karilleajo ole ollut ennalta arvattavissa. Mikäli olet esimerkiksi tarkastanut vedenpinnan olleen liian alhaalla, mutta päätät silti mennä kyseisestä kohdasta ja ajat karille, kyse ei ole ollut ennalta arvaamattomasta vahingosta.

Jos kuitenkin yrität navigoida karin ohi, mutta kova ja yllättävä tuulenpuuska on juuri riittävä työntämään veneen karille, kyse on ennalta arvaamattomasta vahingosta.

Molempien yllä mainittujen edellytysten tulee lisäksi täyttyä samanaikaisesti. Ei siten riitä, että vahinko yllättävä, jos se ei ole samalla myös ennalta arvaamaton ja päinvastoin.

Vastaavasti jos jokin veneen osa on ollut rikkoutunut jo ennen karilleajoa, luonnollisesti sitä ei korvata vakuutuksesta karilleajon vuoksi. Toisaalta vakuutusyhtiön pitää pystyä näyttämään toteen vaurion olleen syntynyt jo ennen törmäystä.

Vakuutusyhtiöt eivät aina sovella vakuutuksen rajoitusehtoja taikka äkillisyyden ja ennalta arvaamattomuuden vaatimuksia oikein, joten kielteinen korvauspäätös kannattaa varmistaa aina juristin ilmaisella arviolla.

Seuraavassa tapauksessa oli kyse juuri tällaisesta tilanteessa, eli vaikuttiko veneen moottorin kiinnikkeen aikaisempi vaurio vahingon syntymiseen tai sen laajuuteen, vai tuliko vakuutusyhtiön korvata vahinko kokonaisuudessaan siitä huolimatta.

FINE-037929 – Karilleajosta syntynyt vahinko – vaikutti vanha vaurio vahingon laajuuteen?

A oli ollut 31.8.2019 purjehtimassa alumiinirunkoisella ja moottorin sisältävällä (40 hv) purjeveneellä T:n satamasta toisen kaupungin edustalla olevaan saareen. Eräässä kohdassa laivaväylää hän oli päätynyt väistämään vastaan tullutta suurempaa alusta ja siirtynyt väylän itäpuolelle.

Kun alus oli ohittanut hänet, A oli lisännyt nopeutta noin 3–5 solmuun. Tämän jälkeen vene oli törmännyt pinnan alla noin 1,2–1,5 metrin syvyydessä olleeseen kariin.

Vakuutusyhtiön tilaaman vahinkotarkastuksen mukaan ”Veneen kölissä on useampi törmäysjälki, ja kaikki jäljet eivät ole syntyneet samalla hetkellä. Kölin vasemmalla puolella oleva törmäysjälki on jäljistä päätellen tuorein. Moottorin etummaiset korvat/tassut ovat poikki. Oikean tassun murtumapinta on jo likainen ja todistaa, että tämä on ollut poikki jo pidempään. Vasemmanpuoleinen korva olisi kestänyt tämän iskun, jos oikeanpuoleinen korva olisi ollut ehjä.”

Vakuutusyhtiö korvasi karilleajon aiheuttamia vahinkoja muilta osin, mutta se ei suostunut korvaamaan moottorin ”etutassujen” vahinkoja. Vakuutusyhtiön mielestä, jos molemmat ”korvakkeet” olisivat olleet ehjät, moottori ei olisi karilleajon vuoksi liikkunut.

Koska oikeanpuoleinen ”korvake” oli vakuutusyhtiön mielestä murtunut jo aikaisemmin, vasemmanpuoleinen korvake ei ollut kestänyt karille osumisesta aiheutuneen voiman vaikutusta, vaan rikkoutunut. Tällä perusteella vakuutusyhtiö ei pitänyt korvakkeiden rikkoutumista karilleajosta aiheutuneena vahinkona.

Vakuutuslautakunta katsoi, toimitettujen selvitysten perusteella, että oikeanpuoleinen ”konetassu” oli ollut rikki jo ennen karilleajovahinkoa 31.8.2019. Sitä koskeva kielteinen päätös oli siten vakuutusehtojen mukainen.

Lautakunta arvioi tämän jälkeen vasemmanpuoleisen ”konetassun” vahinkoa, koska se oli riidattomasti vaurioitunut karilleajon yhteydessä. Vakuutusyhtiön mielestä kyseinen osa ei olisi rikkoutunut lainkaan, jos oikeanpuoleinen osa ei olisi ollut rikki ennen vahinkoa.

Vakuutuslautakunta piti todennäköisenä, että etummaiset kaksi ”konetassua” kaikkiaan neljästä ”konetassusta” olisivat voineet rikkoutua siinäkin tapauksessa, että myös oikeanpuoleinen etummainen ”konetassu” olisi ollut ehjä. Se seikka, että oikeanpuoleinen ”konetassu” on ollut rikki karilleajon sattuessa, on Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kuitenkin osaltaan vaikuttanut siihen, että myös vasemmanpuoleinen ”konetassu” oli murtunut rikki ja että veneen moottori oli liikkunut eteenpäin.
Lautakunta suositti vakuutusyhtiötä korvaamaan puolet veneen moottorin liikkumisen seurauksena syntyneen vahingon aiheuttamista korjauskustannuksista.

Tapauksessa on ensinnäkin olennaista, että vakuutusyhtiön ei tarvitse korvata veneen vaurioita, jotka ovat olleet olemassa jo ennen vahingon syntymistä.

Toiseksi on tärkeää huomata, että mikäli veneessä aiemmin ollut vaurio vaikuttaa karilleajosta syntyvän vahingon laajuuteen, se voidaan huomioida korvausmäärää alentavasti.

Tältä osin on kuitenkin kyse näytön toimittamisesta ja siitä, kumpi pystyy esittämään asialle paremmat perustelut. Eli voiko jompikumpi osapuoli riittävästi selvittää, että aikaisempi vaurio ei ole vaikuttanut vahingon laajuuteen.

Joskus karilleajo tai pohjakosketus on myös ohi niin nopeasti, ettei sen aiheuttamaa vahinkoa välttämättä huomaa heti tai asiaa ei lähde tutkimaan sen enempää.

Seuraavassa tapauksessa veneen omistajan ja vakuutusyhtiön välillä oli riitaa siitä, aiheutuiko moottorin vahinko pohjakosketuksesta vai omistajan toiminnasta pohjakosketuksen jälkeen.

FINE-014002 – Näyttötaakka pohjakosketuksen aiheuttamasta moottorivauriosta

A oli ollut Flipper Patrol -sisäperämoottoriveneellä lähestymässä rantaa, kun tapahtui pohjakosketus. Takatrimmi ei noussut ylös ja moottori imi mutaa sisälle. Kun matkaa tämän jälkeen jatkettiin, moottori ”hyytyi” noin 300 metrin ajon jälkeen ja se saatiin sammutettua. A:n arvion mukaan jäähdytysjärjestelmään joutunut muta oli aiheuttanut moottorin toimintahäiriön.

Vakuutusyhtiö totesi, että vahinkoa ei korvata, koska veneen vetolaitteessa tai potkurissa ei ollut merkkejä karilleajosta tai myöskään merkkejä saven tai muun vastaavan aiheuttamasta hankauksesta.

Päätös perustui asiantuntija R:n lausuntoon, jonka mukaan moottorin vaurioituminen ylikuumenemisen takia ei ole voinut aiheutua asiakkaan kertomalla tavalla veneellä pohjakosketuksen jälkeen vain noin 150 metrin matkan miniminopeudella ajamisen seurauksena. Yhtiö katsoi, että vaurio ei ollut siten aiheutunut merivesipumpun tukkeutumisesta.

A puolestaan katsoi, että merivesipumpun tukkeutuminen on kokonaan estänyt moottorin jäähdytyksen toiminnan ja on ollut vaurion syynä. A on tältä osin vedonnut asiantuntija T:n lausuntoon.

Vakuutuslautakunta totesi, että A:n vakuutus ei sisältänyt turvaa moottoririkkojen varalta, joten asian arvioinnissa tuli keskittyä vain siihen, oliko moottorin vaurio aiheutunut pohjakosketuksesta vai ei.

Vakuutuslautakunta katsoi R:n lausunnon uskottavammaksi vahingon syystä, sillä A:n kertomus ja moottorista tehdyt havainnot eivät tukeneet sitä, että merivesipumpun tukkeutuminen oli vahingon syynä. Jos niin olisi käynyt, moottorin jäähdytysjärjestelmässä kiertävän jäähdytysneste olisi täytynyt kuumentua hyvin voimakkaasti. Tällaisesta ei kuitenkaan ollut tehty havaintoja.

Lautakunta päätyi näin ollen katsomaan, ettei A ollut näyttänyt toteen, että moottorin vaurioituminen pohjakosketusta seuranneen lyhyen ajomatkan aikana olisi aiheutunut pohjakosketuksesta johtuneesta merivesipumpun tukkeutumisesta ja rikkoutumisesta.

Tämän lisäksi lautakunta totesi, että vaikka A olisi näyttänyt moottorin vaurion syntyneen pohjakosketuksen jälkeisen ajon aikana, vahinkoa ei siltikään korvattaisi tämän venevakuutuksesta.

Tämä johtui siitä, että korvattavana vahinkona ei pidetty tapahtumaa, jossa veneen vauriot laajentuivat tai veneelle aiheutui lisävaurioita sen seurauksena, että sen kuljettamista jatkettiin vahinkotapahtuman jälkeen.

Mikäli moottorin vaurio olisi siten aiheutunut pohjakosketuksen jälkeisessä ajossa, kyseinen vaurion laajentuminen ei olisi venevakuutuksesta korvattava.

Kyseisen lausunnon tekee mielenkiintoiseksi ensinnäkin se, että mikäli veneen vauriot laajentuvat korvattavan vahingon (esimerkiksi karilleajo) jälkeisen kuljettamisen myötä, vahinkoa ei tarvitse korvata venevakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta on käyttänyt samaa perustelua myös autojen vahingoissa, joten kyse ei ole mistään uudesta tulkintalinjasta.

Tapauksesta kannattaakin siis ottaa opiksi. Mikäli karilleajo, pohjakosketus tai törmäys tapahtuu, veneen merikelpoisuus pitää varmistaa ennen matkan jatkamista. Muussa tapauksessa lisävahinkoja aiheuttamalla voi menettää kaikki vakuutuskorvaukset.

Tapaus on tärkeä myös sen vuoksi, että se osoittaa näyttötaakan merkityksen. Vakuutuskorvausta hakevan tulee näyttää todennäköiseksi, että venettä on kohdannut vakuutusehtojen mukaan korvattava vahinkotapahtuma. Jos vakuutusyhtiö ei tällaisen näytön saatuaan suostu korvaamaan vahinkoa, vakuutusyhtiön tulee osoittaa asia riittävällä todennäköisyydellä.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön käyttämän asiantuntija R:n lausunto oli lautakunnan mukaan painavampi, joten vakuutusyhtiö pystyi osoittamaan, ettei moottorin vaurio ollut voinut syntyä veneen omistajan ilmoittamalla tavalla. Jos vakuutusyhtiöllä ei olisi ollut apunaan kyseistä lausuntoa, lautakunta olisi todennäköisesti päätynyt erilaiseen lopputulokseen.

Miten paljon korvattavasta karilleajosta korvataan?

Korvausmäärässä lähtökohtana on veneen korjauskulujen määrä, mutta vakuutusyhtiön ei kuitenkaan tarvitse korvata välttämättä kaikkia korjauskuluja.

Esimerkiksi 15 vuotta vanhan moottorin täysimääräisesti rikkoutumisesta karilleajon seurauksena ei korvata uutta moottoria tilalle, vaan vakuutusyhtiö korvaa uudesta moottorista enintään vanhan moottorin käyvän arvon verran.

Jos moottori on korjattavissa, korjauskuluihin voidaan tehdä niin sanottu ikävähennys, jossa on kyse kaavamaisesti vahingoittuneen osan iän perusteella tehtävästä vähennyksestä uusien osien korvausmäärään. Sillä ei ole merkitystä, miten hyvin hoidettu tai huollettu osa on ollut, vaan olennaista on vain sen ikä.

Toisaalta jos venettä korjataan vanhoilla osilla, vakuutusyhtiöllä ei ole lähtökohtaisesti oikeutta silloin vähentää niiden korvausmäärästä enää ikävähennyksiä. Kysehän on jo valmiiksi vanhasta osasta ja ikävähennykset huomioidaan uuden osan hinnasta.

Korvausmäärään tehtävät ikävähennykset määritellään vakuutusehdoissa ja kukin vakuutusyhtiö laskee ne omalla tavallaan.

Joillain vakuutusyhtiöllä on paremmat korvaukset uudehkoille moottoreille, kun taas toinen vakuutusyhtiö voi korvata enemmän juuri vanhojen moottorien vahingoissa.

Toisinaan veneen vauriot ovat niin laajat, ettei sen korjaaminen ole enää järkevää. Esimerkiksi jos korjauskulut ovat yli 70 % vastaavan uuden veneen hinnasta, vakuutusyhtiöt tyypillisesti lunastavat veneen itselleen – samalla tavalla kuin autojenkin vahingoissa voidaan tehdä.

Olen kirjoittanut auton lunastuskorvauksen korottamisesta toisessa artikkelissani. Samat vinkit pätevät kuitenkin myös veneiden lunastustilanteisiin.

Jos vakuutusyhtiö ei kuitenkaan suostu korottamaan korvausmäärää, asiaan kannattaa aina pyytää juristin ilmaista arviota.