Vakuutuspetos ja vakuutuskorvaukset – epäilty petos

Vakuutuspetoksella aiheutetuissa vahingoissa vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta korvata vahinkoa. Monesti vakuutusyhtiöt vetoavat kielteisen korvauspäätöksensä tueksi kuitenkin väitettyyn vilppiin, eivätkä nimenomaan vakuutuspetokseen. Vakuutusyhtiöt jättävätkin usein vahinkoja korvaamatta virheellisin perustein, koska lain edellytykset korvauksen maksamatta jättämiselle eivät usein täyty.

Käyn tässä artikkelissa läpi tilanteet, joissa vakuutusyhtiö voi jättää vahingon korvaamatta sekä olennaisesti tapaukset, joissa vahinko tulee kuitenkin korvata.

Jos vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa väitetyn vakuutuspetoksen taikka vilpin perusteella, korvauspäätöksen oikeellisuus kannattaa aina varmistaa vakuutusjuristin ilmaisella arviolla. Saat sen avulla nopeasti varmistuksen, oletko oikeutettu lisäkorvauksiin.

Mikä on vakuutuspetos?

Vakuutuspetoksella viitataan arkikielessä siihen, että:

• vakuutusyhtiötä erehdytetään korvaamaan vahinko, jota ei ole oikeasti lainkaan tapahtunut,
• vakuutusyhtiöltä vaaditaan korvauksia kuluista, jotka eivät liity vahinkoon, sekä
• korvauksen hakija aiheuttaa vahingon tahallisesti vain tarkoituksenaan saada vakuutuksesta korvauksia

Vaikka puhekielessä vakuutuspetos voi siis tarkoittaa mitä tahansa yllä mainittuja tilanteita, laissa vakuutuspetoksen määritelmä on hyvin paljon rajatumpi.

Rikoslain mukaan vakuutuspetoksella tarkoitetaan nimittäin vain rikosta:

• jossa vakuutusyhtiötä yritetään tietoisesti erehdyttää maksamaan korvauksia palovakuutetusta omaisuudesta,
• jonka korvauksen hakija on sytyttänyt tahallaan tuleen

Tarkkasilmäinen huomaa yllä olevasta, että vakuutuspetos ei siis tarkoitakaan mitä tahansa vakuutusyhtiötä vastaan kohdistuvaa petosta tai sen yritystä.

Vakuutuspetos tarkoittaa ainoastaan tilanteita, joissa vakuutettua omaisuutta sytytetään tahallaan palamaan, jonka jälkeen sen vahinkoon haetaan korvauksia vakuutuksesta.

Vaikka uutisissa ja sosiaalisessa mediassa vakuutusyhtiöltä petollisesti haettaviin korvauksiin viitataankin monesti vakuutuspetoksina, oikeasti vain hyvin pieni osa täyttää yllä olevan rikoslain määritelmän vakuutuspetoksesta.

Rikoslain mukaisia vakuutuspetoksia eivät ole siten esimerkiksi tilanteet, joissa auto suistuu tieltä ylinopeuden vuoksi ja tämän jälkeen haetaan kaskosta korvauksia. Sellainen ei ole myöskään humalassa kaatumisen seurauksena aiheutuneiden hoitokulujen hakeminen terveysvakuutuksesta.

Tai jos olit muistanut väärin kertoessasi vakuutusyhtiölle, että palaneessa rakennuksessa oli omaisuutta, jonka löysitkin myöhemmin toisaalta ja jonka ilmoitit heti vakuutusyhtiölle.

Vakuutusehdoissa taikka vakuutusyhtiöitä ja vakuutussopimuksia koskevassa lainsäädännössä ei ole rikoslaista poikkeavaa määritelmää vakuutuspetoksille.

Mutta olen kuullut tai jopa tiedän tapauksia, joissa vakuutusyhtiö vetoaa nimenomaan vakuutuspetokseen ja jättää sen vuoksi vahingon korvamaatta?

Tämä menee usein sekaisin vakuutusyhtiön työntekijöilläkin.

Valtaosassa tapauksia, kun vakuutusyhtiö jättää vahingon korvaamatta, se vetoaa tai sen tulisi itse asiassa vedota ihan muihin pykäliin.

Ja yllätys, yllätys, näiden muiden pykälien soveltamiskynnykset eivät täytykään niin helposti kuin miten vakuutusyhtiöt asian usein esittävät korvauspäätöksillään.

En pidä enempää jännityksessä, vaan hypätään suoraan asiaan.

Ei vakuutuspetos, vaan vilppi taikka vahingon aiheuttaminen tahallisesti

Vaikka vakuutuspetoksen edellytykset eivät täyttyisikään, vakuutusyhtiöllä on sekä vakuutusehdoissa että laissa säädetty mahdollisuus kieltäytyä korvaamasta tiettyjä tahallisia ja vilpillisiä vahinkoja.

Valtaosassa ”vakuutuspetoksia” vakuutusyhtiö vetoaakin tai sen pitäisi oikeasti vedota kielteisen päätöksensä tueksi siihen, että:

• vahinko on aiheutettu tahallaan, jolloin sen ei tarvitse korvata vahinkoa, tai
• korvauksen hakija on toimittanut vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja vahingosta, jolloin vakuutusyhtiö voi evätä vahingon korvauksen kokonaan tai osittain

Kummassakin tapauksessa vakuutusyhtiö on kuitenkin velvollinen noudattamaan vakuutusehtojen sekä lain edellytyksiä.

Se ei siis voi vain päättää, että ”tämä vaikuttaa tahalliselta” tai ”yksi selvitys oli epäselvä, joten vahinkoa ei korvata miltään osin”.

Vahinko tulee korvata, ellei vakuutusyhtiö voi soittaa, että kaikki edellytykset korvauksen maksamatta jättämiselle täyttyvät.

A) Tahallaan aiheutetut vahingot

Vakuutusyhtiön ei tarvitse korvata vahinkoa, jos se on aiheutettu tahallisesti.

Tahallisuus tarkoittaa, että tarkoituksena on ollut kyseisen vahingon aiheuttaminen tai että se on ollut hyvin todennäköinen seuraus.

Kuluttaja-asiakkaiden vakuutuksissa asiasta säädetään pakottavasti vakuutussopimuslaissa.

Vakuutussopimuslaki 29 § – Vakuutuskorvaukseen oikeutetun aiheuttama vakuutustapahtuma henkilövakuutuksessa

Jos muu henkilövakuutuksessa vakuutuskorvaukseen oikeutettu henkilö kuin vakuutettu on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman, vakuutuksenantaja on häneen nähden vastuusta vapaa.

Vakuutussopimuslaki 30 § – Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa

Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Yrityksien kohdalla vakuutusehdoissa voidaan poiketa lain vähimmäisvaatimuksista, mutta usein myös näissä vakuutuksissa sovelletaan samoja vakuutussopimuslain pykäliä.

Otetaanpa muutama tulipaloja koskeva esimerkki.

Esimerkki – Vahingossa syttynyt tulipalo

Yrität polttaa roskia metallitynnyrissä, mutta sateen vuoksi tuli ei ota syttyäkseen. Kaadat isomman lirauksen sytytysnestettä päälle ja heität tulitikun perään. Tuli leimahtaa muutaman metrin korkeudelle ja tuulenvire sytyttää naapurin aidan palamaan.

Kyse on vahingosta. Vahinkoa ei voi jättää korvamatta sen vuoksi, että se olisi aiheutettu tahallaan.

Esimerkki – Tahallinen tulipalo

Poltat roskia metallitynnyrissä, mutta liekit jäävät pieniksi.

Katseesi kiinnittyy tynnyrin takana olevaan ränsistyneeseen piha-aitaasi, joka on ollut melkein 45 asteen kulmassa jo vuosikausia. Se on pitänyt korjata joka kesä, mutta rahaa ei ole koskaan ollut.

Jos piha-aita ”vahingossa” sattuisi syttymään roskien polton yhteydessä, sehän voitaisiin korvata kotivakuutuksesta.

Nappaat sytytysnestepullon, alat ruiskuttamaan sitä ränsistyneeseen aitaasi metallitynnyrin vieressä ja jäät odottamaan.

Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kipinät lentävät ihan muualle, eikä aita syty.

Päätät nopeuttaa tapahtumaa ja yrität muutaman kerran heittää palavan tulitikun aitaa kohti, mutta siltikään ei onnistu.

Ei se ollutkaan niin helppoa kuin elokuvissa.

Lopulta käyt sytyttämässä aidan ja sehän roihahtaa hienoon liekkiin.

Aita palaa poroksi ja teet vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön.

Vakuutusyhtiö selvittää tutkinnan aikana, että aidassa on ollut sytytysnestettä ja jättää vahingon korvaamatta tahallisesti aiheutettuna.

Esimerkistä huomaa nopeasti, mikä on tahattoman ja tahallisesti aiheutetun vahingon ero. Rajanveto on joskus huomattavasti vaikeampaa, mutta olennaista on se, että vakuutusyhtiöllä on aina näyttötaakka siitä, että vahinko on aiheutettu tahallaan.

Mitä vakuutus korvaa ja ei korvaa tulipalossa?

Jos siis jää epäselväksi, saattoiko vahinko kuitenkin olla seurausta vahingosta, vakuutusyhtiö ei voi usein jättää silloin vahinkoa korvaamatta.

Samat periaatteet pätevät kaikenlaisiin vapaaehtoisiin vakuutuksiin, oli kyse sitten tapaturmasta, auton kolarista taikka mistä tahansa muusta vahingosta. Lakisääteisissä vakuutuksissa, kuten liikenne- ja työtapaturmavakuutuksessa, voi kuitenkin olla tähän tiettyjä poikkeuksia.

B) Vakuutusvilppi

Jos vakuutusyhtiötä yrittää vilpillisesti erehdyttää maksamaan korvauksia, joihin ei olisi oikeasti oikeutettu, vakuutusyhtiöllä voi olla oikeus alentaa korvausta tai evätä se kokonaan.

Pelkkä vakuutusyhtiön väite vilpistä tai sen yrityksestä ei kuitenkaan riitä.

Vakuutusyhtiön tulee osoittaa, että lain edellytykset täyttyvät.

Vakuutussopimuslaki 72 § – Vakuutuskorvaukseen oikeutetun aiheuttama vakuutustapahtuma henkilövakuutuksessa

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Vilppi edellyttää aina vakuutusyhtiön tietoista erehdyttämisyritystä sekä sitä, että annetulla tiedolla on ollut vaikutus vakuutuskorvaukseen.

Esimerkiksi seuraavissa tilanteissa on todennäköisesti kyse lain tarkoittamasta vilpistä:

• Vakuutusyhtiölle kerrotaan vahinkoilmoituksessa tarkoituksella tapahtumankulusta väärää tietoa, jotta vakuutusyhtiö korvaisi vahingon
• Vakuutusyhtiötä pyydetään korvaamaan vahinkoja, vaikka tiedetään, ettei kyseinen omaisuus ole vahingoittunut
• Vakuutusyhtiölle toimitetaan tietoisesti väärennettyjä kuitteja tai muita asiakirjoja

Yllä mainituissa tilanteissa vakuutusyhtiöllä voi olla silloin oikeus jättää koko vahinko korvamaatta (ensimmäinen esimerkki) tai jättää korvaamatta se osuus vahingosta, jonka osalta vilppiä yritettiin (toinen esimerkki).

Kuitenkaan pelkästään se, että vakuutusyhtiön mielestä vahinko ei ole voinut käydä kerrotulla tavalla taikka vakuutusyhtiön näkemys tapahtumista eroaa, ei tarkoita, että kyse olisi vilpistä.

Esimerkiksi seuraavat eivät ole vilppiä tai sen yritystä:

• haet vakuutuksesta korvauksia vahingon kuluista, mutta vakuutusyhtiö toteaa, että vain osa niistä on vakuutuksesta korvattavia
• luulit, että tulipalossa tuhoutui myös varastossa ollut polkupyörä, mutta korvaushakemuksen jälkeen saatkin tietoosi, että puolisosi olikin siirtänyt sen toisaalle ennen tulipaloa ja ilmoitat asiasta heti vakuutusyhtiölle
• et löydä lainkaan taikka kaikkia kuitteja tavaroille, joille haet korvauksia vakuutuksesta

Monissa hoitamissamme vakuutusriidoissa on kyse siitä, että vakuutusyhtiö jättää vahingon kokonaan tai osittain korvaamatta sen vuoksi, että heidän mielestään kyse on ollut vilpistä.

Laki asettaa kuitenkin hyvin tarkat rajat sille, milloin vahingon saa jättää korvaamatta vilpin perusteella. Liian usein vakuutusyhtiöt vetävätkin näkemyksessään mutkia suoraksi ja jättävät virheellisin perustein vahinkoja korvaamatta.

Esimerkiksi seuraavassa hoitamassamme vakuutusriidassa oli kyse tapauksesta, jossa asiakkaamme haki korvauksia auton vahingoista tieltä suistumisen seurauksena. Asiaa käsiteltiin Vakuutuslautakunnassa, joka antaa ratkaisusuosituksia vakuutusriitoja koskeviin erimielisyyksiin.

FINE-056302 – Vakuutusyhtiöllä ei ollut oikeutta vedota vilppiin sekä periä maksettuja korvauksia takaisin

A menetti Polestar 2 -autonsa hallinnan 13.6.2022 sateisella moottoritiellä ohituskaistalla. Auto suistui keskialueelle ja pyörähti renkaillaan. Vahinkoilmoituksessa A ilmoitti nopeudeksi 120 km/h ja tapahtuma-ajaksi klo 19. Poliisin kenttätietojen mukaan ilmoitus on tullut hieman klo 18 jälkeen. A kertoi myöhemmin muistaneensa viimeisen mittarilukeman noin 130 km/h ja erehtyneensä sekä nopeutta että kellonaikaa kirjattaessa.

Vakuutusyhtiö lunasti auton 7.7.2022 ja maksoi korvauksen. Saatuaan EDR-tiedot ja silminnäkijäarvion yhtiö antoi kuitenkin 15.8.2022 uuden päätöksen, jonka mukaan ajonopeus oli ennen ensimmäistä törmäystä enimmillään 164 km/h ja kaasua oli painettu voimakkaasti.

Vakuutusyhtiö katsoi A:n menetelleen törkeän huolimattomasti sekä antaneen vahinkoilmoituksessa vääriä tietoja ajoneuvon nopeudesta. Vakuutusyhtiö katsoi, että kyse oli vilpistä, joten sillä oli vakuutussopimuslain 72 § perusteella oikeus periä 50 % maksamastaan korvauksesta takaisin.

Vakuutuslautakunta totesi, että pelkkä ajotietokoneen tieto 164 km/h nopeudesta sekunti ennen törmäystä ei osoittanut luotettavasti A:n todellista tilannenopeutta vesiliirron alkaessa. Myöskään silminnäkijäarvio ei ollut tapauksessa luotettava.  Ajoneuvon nopeus viisi sekuntia ennen törmäystä oli ollut 145 km/h, joka oli paras lähtökohta ajoneuvon nopeuden arvioimiseksi. Mittarivirhe 10 km/h huomioiden A:n todellinen nopeus on siten voinut olla noin 135 km/h ennen vesiliirron alkamista

Lautakunta katsoi, ettei A ollut antanut vakuutussopimuslain 72 §:ssä tarkoitetulla tavalla vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja ajoneuvon nopeuteen liittyen siten, että sillä olisi ollut merkitystä vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden arviointiin. A:n selitys tapahtumankulusta sekä poliisille kerrotun korkeamman nopeuden johdonmukaisuus tukivat sitä, etteivät lain edellytykset vilpille täyttyneet.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö luopuu korvauksen takaisinperinnästä.

Tapaus osoittaa hyvin, että vakuutusyhtiö ei voi vedota vilppiin välttämättä silloinkaan, vaikka jokin vakuutusyhtiölle kerrottu tieto osoittautuu myöhemmin virheelliseksi.

Kyseisessä tapauksessa A oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle ajoneuvon nopeudeksi 120 km/h. Poliisille ilmoitettu nopeus 130 km/h oli puolestaan hyvin lähellä ajoneuvon mahdollista nopeutta 135 km/h mittarivirhe huomioiden ennen vesiliirron alkamista.

Moottoritienopeuksissa 15 km/h ero ilmoitetun ja todellisen nopeuden välillä ei vaikuta vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuteen. Vakuutusyhtiö ei siis voinut vedota asiassa vilppiin, koska vahinko tuli korvata täysimääräisesti ajoneuvon todellisen 135 km/h perusteellakin.

Kyse olisi ollut vilpistä, mikäli ajoneuvon todellinen nopeus olisi ollut esimerkiksi 200 km/h ja vakuutusyhtiölle olisi kuitenkin ilmoitettu nopeudeksi 120 km/h.

Vakuutuspetoksen tai vilpin epäily – korvauskäsittelyn eteneminen

A) Vakuutusyhtiön kysymykset korvauspäätöksen tekemiseksi

Vakuutusyhtiöllä on oikeus pyytää korvauksia hakevalta ne tiedot, jotka tarvitaan korvauspäätöksen tekemiseksi.

Jos korvausta haetaan esimerkiksi autolle aiheutuneesta vahingosta, vakuutusyhtiöllä on oikeus pyytää selvitys siitä, missä, miten ja milloin vahinko tapahtui.

Vakuutusyhtiö pyytää myös selvitystä vahingon määrästä, eli siitä, minkä verran korvauksia ollaan hakemassa ja millä perustein.

Autojen vahingoissa vakuutusyhtiöt ohjaavat viemään auton merkkikorjaamolle, joka selvittää vaurioiden laajuuden ja arvioidun korjauskustannuksen.

Irtaimiston vahingoissa, kuten vesivahingoissa vahingoittuneiden vaatteiden ja elektroniikan osalta, vakuutusyhtiö pyytää usein toimittamaan tiedot kunkin irtaimiston merkistä ja mallista, käyttöönottovuodesta sekä arvion siitä, paljonko uusi vastaava maksaisi.

Jos poliisi tai pelastusviranomaiset on hälytetty vahinkopaikalle, vakuutusyhtiö pyytää usein toimittamaan pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen taikka poliisin tutkintailmoituksen, vaikka se ei välttämättä edes epäilisi mitään vilppiä.

Vakuutusyhtiö voi pyytää esimerkiksi kuitteja irtaimistosta taikka toimittamaan valvontakamerakuvaa vahinkopaikalta, mikäli se on saanut tiedon kyseisen valvontakameran olemassaolosta.

Saako vakuutusyhtiö vaatia kuitin toimittamista korvauksien maksamiseksi?

Tai jos se epäilee, että kerrottu tapahtumankulku ei pidä paikkaansa, se voi käyttää omia asiantuntijoitaan taikka vakuutustutkijoita vahingon selvittämisessä.

Esimerkiksi palovahingoissa vakuutusyhtiö saattaa ostaa ulkopuoliselta asiantuntijayritykseltä palosyyntutkintaa koskevan selvityksen.

Autojen vahingoissa vakuutusyhtiö voi puolestaan pyytää Suomen Vahinkotarkastus SVT Oy:ltä taikka Copart Suomi Oy:ltä auton ajotietokoneen datasta selvityksen taikka teettää kolarista rekonstruktiolaskelman auton nopeuden selvittämiseksi ennen kolaria.

Mikäli vahinkokäsittelyn edetessä vakuutusyhtiö epäilee vilppiä, sillä on oikeus kysyä edellä mainitun lisäksi muitakin tarvittavia lisätietoja korvauspäätöksen tekemiseksi.

Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä sääntöä siitä, miten paljon ja millaista tietoa vakuutusyhtiö voi kysyä korvauspäätöksen tekemiseksi – epäili se sitten vilppiä tai ei. Asiaa pitää aina arvioida tapauskohtaisesti.

Usein saammekin yhteydenottoja siitä, että vakuutusyhtiön epäillään kysyvän tietoja vain sen vuoksi, että korvauksenhakijan rehellisyyttä epäillään.

Kokemukseni mukaan vakuutusyhtiön kysymykset ovat monesti kuitenkin ihan asianmukaisia vahingon korvattavuuden selvittämiseksi. Aina niin ei kuitenkaan ole.

B) Jos vakuutusyhtiö epäilee vilppiä

Jos vakuutusyhtiö sanoo suoraan, että eivät pidä vahinkotapahtumaa uskottavana taikka epäilevät toimitettujen selvityksien paikkansa pitävyyttä, vakuutusyhtiön näkemys tulee silloin tietysti harvinaisen selväksi.

Tällöin korvauksien maksaminen edellyttää joko vakuutusyhtiön pyytämien lisätietojen toimittamista vilppiepäilyksen poistamiseksi.

On myös mahdollista, että lisätietojen toimittamisesta huolimatta vakuutusyhtiö ei korvaa vahinkoa kokonaan tai osittain, koska sen mielestä kyse on vilpistä.

Tällaisessa tilanteessa kielteiseen päätökseen ei kannata kuitenkaan tyytyä, vaan pyytää vakuutusjuristin ilmainen arvio.

Vakuutusyhtiöllä voi olla vilpin seurauksena oikeus korvauksien maksamatta jättämisen lisäksi irtisanoa vakuutus.

Aina vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ilmoita epäilyksestään suoraan, vaan se selviää vasta myöhemmin.

C) Vakuutustutkijat

Voi olla, että vahinkoilmoituksen tehtyäsi työpaikallesi taikka kotiisi saattaa ilman varoitusta ilmaantua henkilö, joka esittelee itsensä vakuutusyhtiön edustajaksi taikka työntekijäksi.

Hän alkaa kyselemään vahingosta yksityiskohtia kertomatta välttämättä yhtään tarkemmin, miksi samoja asioita kysytään uudelleen, jotka olet jo kertonut vakuutusyhtiölle.

Mitäs tyyppejä nämä oikein on?

Jokaisen vakuutusyhtiön palveluksessa on pienehkö joukko ihmisiä, jotka vakuutusyhtiö on palkannut petoksien ja vilppien kaitsemiseksi. Heidän tehtävänään on tutkia tarkemmin vahinkotapauksia, joissa on vakuutusyhtiön mielestä syytä epäillä, että vakuutusyhtiötä yritetään saada perusteetta maksamaan korvauksia.

Muutama vuosi sitten moni media uutisoi esimerkiksi tapauksesta, jossa vakuutusyhtiön tutkijat seurasivat ja kuvasivat asiakastaan kymmeniä kertoja, koska epäilivät tämän oireita tekaistuiksi.

Tyypillisesti vakuutustutkijat ovat entisiä poliiseja, jonka usein huomaa heidän käyttäytymisestäänkin.

Vaikka Finanssialan ry:n hyvää vakuutustapaa koskevan ohjeistuksen mukaisesti vakuutustutkijoiden tulisi olla puolueettomia, tämä tuppaa välillä unohtumaan ja selvityksissä saatetaan korostaa vain asioita, jotka tukevat vilppiepäilyä.

Saatetaan esimerkiksi jättää huomioimatta, että inhimilliset virheet ovat kaikkein yleisin syy virheellisissä tiedoissa. Usein vakuutusyhtiön epäily osoittautuukin tarpeettomaksi. Hyvin harvassa tapauksessa on lopulta kyse tahallisesta vilpistä taikka petoksesta.

Koska vakuutustutkijoiden aika on rajallista ja tutkijoita on vähän, ”totuus” yritetään tietysti silloin selvittää mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Tyypillisiä vakuutustutkijoiden taktiikoita voivat olla esimerkiksi:

• Työpaikalle taikka kotiin ilmestytään ennakolta ilmestymättä, jotta asiakas ei ole voinut valmistautua tilanteeseen millään tavalla
• Luodaan tarkoituksellisesti painostava ”kuulustelutilanne”, jossa korostetaan vastauksien nauhoittamista myöhempää käyttöä varten
• Yritetään saada asiakas pois tolaltaan haastattelun aikana tai sitä ennen, esimerkiksi käyttäytymällä tarkoituksella töykeästi taikka
• Ilmestytään vakuutusyhtiön kanssa sovittuun palaveriin ilman, että vakuutustutkijan läsnäolosta on kerrottu etukäteen
• Vakuutustutkija korostaa taustaansa entisenä poliisina sekä yhteyksistään nykyisiin poliiseihin ja varoittaa epäasiallisesti mahdollisista seuraamuksista, jos kysymyksiin vastaa mistä tahansa syystä väärin

Jos omia oikeuksiaan ei tiedä eivätkä vakuutusyhtiön toimintatavat ole tuttuja, ei ole ihmekään, jos näistä menee pois tolaltaan.

Onneksi moni vakuutustutkija hoitaa kuitenkin työnsä asiallisesti ja hyvän vakuutustavan mukaisesti. Tutkijoita tarvitaan, koska petoksia tapahtuu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Muutamaan otteeseen allekirjoittaneellekin on kuitenkin tullut vastaan tilanteita, joissa kyseisiä taktiikoita yritetään silloinkin, kun olen ollut paikalla edustamassa asiakasta. Tällöin toimintatapa aiheuttaa vain turhia viivästyksiä asian käsittelyyn. Kun tuntee lain, pelottelutaktiikat menettävät silloin merkityksensä.

Joskus tuleekin vastaan tilanteita, joissa hyvä vakuutustapa unohtuu sekä vakuutustutkijalta kuin myös vakuutusyhtiöltä itseltäänkin. Saatetaan esimerkiksi kysyä selvityksiä, joita lain mukaan ei tarvita korvauksien maksamiseksi tai nähdään asia vain omalta näkökannalta, vaikka asiassa olisi muitakin hyvin perusteltuja näkemyksiä.

Vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta vahinkoa tai antamasta korvauspäätöstä vilpin perusteella

Kokemukseni mukaan vakuutusyhtiöt jättävät liian usein korvaamatta vahinkoja väitetyn vilpin taikka epärehellisyyden perusteella. Lisäksi vakuutusyhtiöt saattavat odottaa tietoja, joita ei oikeasti tarvita korvauspäätöksen tekemiseksi.

Tällaiseen tilanteeseen kannattaakin pyytää vakuutusjuristin ilmainen arvio. Sen avulla saat nopeasti vastauksen, onko vakutuusyhtiön päätös mahdollisesti väärin sekä miten asiassa voisi edetä.