Auton omistaja vai haltija – kuka ottaa ja maksaa autovakuutuksen?

Auton omistaja ja haltija voivat olla eri henkilöitä, ja autovakuutuksen voi ottaa kumpi tahansa heistä. Vakuutuksenottajan on kuitenkin oltava ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai haltija, ja haltijaksi merkitään auton pääasiallinen käyttäjä. Jos nämä tiedot eivät vastaa todellisuutta, vakuutusyhtiö voi myöhemmin väittää saaneensa vilpillisesti vääriä tietoja ja julistaa koko vakuutuksen olleen mitätön.

Käyn tässä artikkelissa läpi, mitä ero omistajan ja haltijan välillä käytännössä tarkoittaa, kuka saa ottaa ja maksaa autovakuutuksen, milloin vakuutuksen voi ottaa toisen nimiin ja missä kohtaa raja vilppiin menee.

Jos vakuutusyhtiö on rauettanut vakuutuksen tai evännyt korvauksen haltijatietoihin vedoten, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa vakuutusjuristin ilmaisella arviolla.

Mikä ero auton omistajalla ja haltijalla on?

Omistaja on se, jonka omaisuutta auto on. Auton haltija on puolestaan se, jolla auto on pysyvässä käytössä.

Ajoneuvorekisteriin merkitään molemmat, ja usein kyse onkin samasta henkilöstä. Erilleen ne menevät tyypillisesti kahdessa tilanteessa. Osamaksu- ja leasingkaupassa omistaja on rahoitusyhtiö ja haltija auton käyttäjä. Perheen sisällä taas vanhempi voi omistaa auton, jota lapsi tosiasiassa ajaa. Vahinkotilanteessa jaolla voi olla merkitystä, koska toisen omistaman auton kolarointi ratkeaa osin eri sääntöjen mukaan kuin oman auton vahinko.

Vakuutusyhtiölle haltijatieto ei ole muodollisuus. Sillä tarkoitetaan käytännössä auton pääasiallista käyttäjää. Lisäksi se vaikuttaa vakuutusmaksuun, sillä vakuutusyhtiö arvioi riskiään nimenomaan auton pääasiallisen käyttäjän näkökulmasta. Nuoren kuljettajan vakuutus maksaa enemmän kuin keski-ikäisen, joten yhtiön kannalta on olennaista, kuka ratissa oikeasti istuu pääosan ajasta.

Lisäksi bonukset kertyvät vakuutuksenottajalle. Tämä yllättää monet, koska bonus mielletään helposti autoon liittyväksi. Liikennevakuutuksessa voidaan käyttää vain vakuutuksenottajan omaa vakuutus- ja vahinkohistoriaa, joten jos vakuutus otetaan toisen nimiin, myös bonukset kertyvät hänelle.

Laskun maksaja on kolmas olennainen seikka. Vakuutusmaksun voi maksaa kuka tahansa, eikä maksajan tarvitse olla vakuutuksenottaja, omistaja eikä haltija. Vakuutusmaksujen maksaminen ei kuitenkaan tee kenestäkään vakuutuksenottajaa, eikä se myöskään automaattisesti anna oikeutta vakuutuksesta mahdollisesti maksettaviin korvauksiin.

Voiko autovakuutuksen ottaa toisen nimiin?

Autovakuutuksen voi ottaa toisen henkilön omistamaan autoon, kunhan vakuutuksenottaja on rekisteriin merkitty omistaja tai haltija ja annetut tiedot vastaavat todellisuutta. Se ei siis ole kiellettyä, että ostaa auton toisen käyttöön tai autoa lainaa säännöllisesti muillekin. Päinvastoin se on täysin normaalia ja hyväksyttää vakuutuksenkin kannalta.

Kiellettyä on sen sijaan antaa vakuutusyhtiölle vilpillisesti väärä tieto siitä, kuka autoa oikeasti käyttää.

Raja kulkee siis vakuutusyhtiölle annetuissa tiedoissa, ei siinä, että käyttäjä ja omistaja ovat eri tahoja.

Tämä on tärkeä ero ymmärtää, koska internetissä esiintyy melkoisen tuuheitakin näkemyksiä siitä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Vakuutuksen ottamista toisen nimiin kuvataan usein suoraan laittomaksi kiertelyksi, vaikka todellisuus on ihan jotain muuta. Tästä hyvänä esimerkkinä on seuraava Vakuutuslautakunnan ratkaisu.

VKL 104/15 – Poika otti liikennevakuutuksen isän autoon

A oli merkitty isänsä omistaman auton haltijaksi ja hän oli myös ottanut autoon liikennevakuutuksen. Isällä oli maksuhäiriömerkintä, jonka vuoksi hän olisi saanut vakuutuksen vain maksamalla koko vuoden maksun etukäteen. Auto oli tarkoitettu myös A:n ja hänen bändinsä käyttöön, ja A:lla oli omia bonuksia.

Vakuutusyhtiö katsoi, että A oli antanut vilpillisesti vääriä tietoja. Yhtiön mukaan A ei ollut auton omistaja eikä haltija eli käyttäjä, joten hän ei ollut liikennevakuutuslaissa tarkoitettu vakuuttamisvelvollinen eikä hänellä ollut mitään todellista roolia autoon nähden. Vakuutus oli tehty puhelimessa, eikä puhelutallennetta ollut enää tallessa.

A:n puolesta esitettiin, että isä ja poika olivat sopineet järjestelystä avoimesti ja että isä maksoi laskut A:n pyynnöstä. Auton tosiasiallisia käyttäjiä olivat isän pojat, joista toinen oli A. Isä itse ajoi autolla hyvin vähän.

Vakuutuslautakunta piti varteenotettavana mahdollisuutena, ettei A ollut puhelimessa ymmärtänyt, ettei hän yhtiön mielestä voisi merkitä itseään haltijaksi satunnaisena käyttäjänä. Lautakunta kiinnitti huomiota siihen, että tiedot oli oma-aloitteisesti korjattu kuukausi vakuutuksen ottamisen jälkeen ja että A oli puoli vuotta myöhemmin itse kertonut yhtiölle isänsä käyttävän autoa. Lautakunta totesi, että vilpillisissä järjestelyissä todellinen omistaja tai käyttäjä pyritään yleensä salaamaan kokonaan, kuten ennakkopäätöksessä KKO 2006:79. Tästä ei ollut kyse.

Vakuutuslautakunta katsoi, ettei A:n voitu katsoa antaneen vääriä tietoja vilpillisesti, joten vakuutuksen rauettaminen oli tehoton.

Ratkaisusta pitää huomioida se, että nimenomaan avoimuus vakuutusyhtiön suuntaan oli ratkaisevaa. A ei ollut salannut mitään, vaan kertoi järjestelystä yhtiölle itse ennen kuin siitä tuli riitaa. Isän maksuhäiriö taustalla ei tehnyt järjestelystä automaattisesti vilpillistä.

Voiko autolla olla kaksi omistajaa tai haltijaa?

Autolla voi olla useampi omistaja ja useampi haltija. Ajoneuvorekisteriin merkitään ensimmäinen omistaja ja ensimmäinen haltija, ja rekisteriin voidaan ilmoittaa myös muita. Vakuutuksen kannalta ratkaisevaa ei kuitenkaan ole merkintöjen lukumäärä vaan se, kuka autoa pääasiassa käyttää.

Yhteisomistus on tavallista puolisoiden kesken, perheen sisällä tai esimerkiksi perinnönjaon jälkeen. Vakuutus otetaan silti yhden vakuutuksenottajan nimiin, ja bonukset kertyvät hänelle. Jos auto myöhemmin siirtyy kokonaan toiselle, bonukset eivät seuraa auton mukana.

Käytännön ongelma syntyy silloin, kun pääasiallinen käyttäjä vaihtuu kesken vakuutuskauden. Vakuutusehdot velvoittavat ilmoittamaan olosuhteiden muutoksista tarvittaessa kesken vakuutuskauden. Tällainen muutosilmoitus kannattaa tehdä kirjallisesti, koska myöhemmässä riidassa kysymys on usein siitä, mitä yhtiölle on kerrottu ja milloin.

Rahoitusyhtiön omistama auto ja haltijamerkintä

Osamaksulla tai leasingilla hankitussa autossa omistaja on rahoitusyhtiö ja haltijaksi merkitään auton käyttäjä. Tämä on yleisin tilanne, jossa haltijariita syntyy, koska vakuutus tehdään usein autoliikkeessä kaupanteon yhteydessä eikä ostaja itse täytä lomaketta.

FINE-070002 – Moottoripyörän haltijatieto ja myyjän muistikuva

A otti rahoitusyhtiön omistamaan Harley Davidson -moottoripyörään liikenne- ja kaskovakuutuksen soittamalla vakuutusyhtiön asiakaspalveluun. Vakuutuksenottajaksi ja ensimmäiseksi haltijaksi merkittiin A, omistajaksi rahoitusyhtiö. Rekisteritiedot vastasivat vakuutussopimusta.

Vakuutusyhtiö katsoi myöhemmin, että moottoripyörän todellinen haltija oli B, ja että sille oli annettu vilpillisesti väärä tieto. Yhtiö vetosi ennakkopäätökseen KKO 2006:79. Yhtiö pyysi myyntitilanteesta selvityksen vakuutusmyyjältä, joka ei muistanut kyseistä asiakasta ja kuvasi tapaansa toimia yleisellä tasolla.

A kiisti B:n olleen todellinen haltija. A oli itse ottanut vakuutuksen henkilökohtaisesti, hän oli rahoitussopimuksen velallinen ja viime kädessä vastuussa maksuista. A ja B työskentelivät samassa yrityksessä, ja A oli ollut läsnä myyntitilanteessa.

Vakuutuslautakunta totesi, että vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus koskee vain niitä kysymyksiä, jotka yhtiö esittää. Vakuutuksenottajalla ei ole oma-aloitteista velvollisuutta kertoa tietoja, joita vakuutusyhtiö ei itse ole kysynyt. Yhtiöllä on näyttötaakka saamistaan virheellisistä tiedoista, eli sen on selvitettävä mitä kysyttiin ja mitä vastattiin. Myyjän yleisluontoinen kuvaus ei riittänyt.

Lautakunta katsoi myös, ettei haltijatiedon kysyminen vielä osoita, että A:lta olisi nimenomaisesti kysytty kuka pyörää pääasiassa käyttää, ja että kuluttajalle voi olla epäselvää mitä haltijalla hakemuksessa tarkoitetaan. Ennakkopäätöksestä tapaus erosi ratkaisevasti, koska siinä vakuutuksenottaja oli täysin ulkopuolinen henkilö ilman mitään suhdetta ajoneuvoon eikä hän ollut edes läsnä kaupantekotilanteessa.

Vakuutuslautakunta piti vakuutussopimusta yhtiötä sitovana ja suositti, että yhtiö käsittelee korvaushakemuksen ehtojen mukaisesti.

Näyttötaakka väärien tietojen antamisesta autovakuutuksen ostossa on siis vakuutusyhtiöllä, ei asiakkaalla. Vakuutusyhtiö ei voi jälkikäteen väittää vilppiä ilman selvitystä siitä, mitä myyntihetkellä oikeasti kysyttiin. Lautakunta sanoi myös suoraan, ettei ajoneuvon ostaminen toisen käyttöön ole kiellettyä eikä sekään ole epäuskottavaa, että lainaamisesta maksetaan vastiketta esimerkiksi osamaksuvelkaa lyhentämällä.

FINE-057941 – Autoliike täytti vakuutushakemuksen

Auto oli ostettu autoliikkeestä etäkauppana rahoituksella. Kauppasopimukseen ja osamaksusopimukseen ostajaksi ja vakuutuksenottajaksi merkittiin A. Kaupan teki käytännössä A:n poika B A:n suostumuksella ja A:ta varten. Autoliike täytti vakuutushakemuksen vakuutusyhtiön nettilomakkeella, ja samoilla tiedoilla hoidettiin ajoneuvon rekisteröinti.

Vakuutusyhtiö katsoi saaneensa väärää tietoa auton todellisesta käyttäjästä. Lautakunnalle ei toimitettu täytettyä vakuutushakemusta, vaan kuvakaappaukset esimerkkilomakkeesta.

A:n mukaan poika oli hoitanut kaupan hänen puolestaan eikä A ollut itse täyttänyt hakemusta.

Vakuutuslautakunta totesi, että ajoneuvorekisterin haltijatietoja ei ole merkitty rekisteriin vakuutusyhtiön vakuuttamistilanteita varten. Rekisteritiedot ja vakuutustiedot ovat eri asioita, eivätkä rekisterimerkinnät poista yhtiöltä velvollisuutta kysyä vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisia tietoja vakuutusta otettaessa. Asiassa ei ollut selvitystä siitä, mitä hakemusta täytettäessä oli kysytty tai vastattu, eikä yhtiö ollut edes väittänyt kysyneensä auton tosiasiallista käyttäjää. Lautakunta huomautti lisäksi, ettei A ollut ilmeisesti lainkaan osallistunut hakemuksen täyttämiseen.

Vakuutuslautakunta katsoi vakuutussopimuksen sitovan yhtiötä ja suositti korvaushakemuksen käsittelyä.

Rahoituskaupassa tämä linjaus on erityisen tärkeä. Kun lomakkeen täyttää autoliike, ostaja ei useinkaan näe mitä kohtiin kirjataan. Vastuu kysymysten selkeydestä ja niiden esittämisestä on vakuutusyhtiöllä, eikä rekisterimerkintä korvaa kysymistä.

Milloin vakuutusyhtiö saa mitätöidä vakuutuksen vilpin perusteella?

Vakuutusyhtiö saa mitätöidä vakuutuksen vain, jos se näyttää toteen, että vakuutuksenottaja antoi vilpillisesti väärää tietoa vastatessaan yhtiön esittämiin kysymyksiin.

Kynnys on korkea, ja epäselvyydet kaatuvat vakuutusyhtiön vahingoksi. Vilpillisyys edellyttää lisäksi, että vakuutuksenottaja tavoitteli sillä taloudellista hyötyä johon hänellä ei ollut oikeutta.

Liikennevakuutuksessa suoja on vielä tätäkin vahvempi.

VKL 122/14 – Omistaja vakuutti autonsa, tytär oli todellinen käyttäjä

Vakuutusyhtiölle selvisi ilkivaltavahingon käsittelyn yhteydessä, että A:n omistamaa autoa oli käyttänyt hänen tyttärensä kolme vuotta. Sekä liikenne- että kaskovakuutukseen oli merkitty omistajaksi ja haltijaksi A itse.

Vakuutusyhtiö katsoi saaneensa vilpillisesti väärän tiedon todellisesta haltijasta ja julisti molemmat vakuutukset rauenneiksi takautuvasti niiden alkamispäivästä lukien. Maksuja ei palautettu. Yhtiö vetosi siihen, että internetlomakkeessa oli valikko, jossa vaihtoehtoina olivat omistaja ja haltija, pelkkä haltija tai pelkkä omistaja. Valikon alla luki, että haltijaksi merkitään ajoneuvon pääasiallinen käyttäjä. A oli valinnut kohdan omistaja ja haltija, joten yhtiön mukaan ilmaisu oli yksiselitteinen.

A kertoi, ettei hän tiennyt mikä merkitys haltijatiedolla on liikennevakuutuksessa. Hän katsoi vastanneensa oikein, koska hän päättää omasta autostaan itse. Auto oli ollut hänen omistuksessaan ja hallinnassaan 12 vuotta, tytär lainasi sitä vaihtelevasti ja A tarvitsi autoa muun muassa peräkärryn vetämiseen. Estettä auton vakuuttamiselle tyttären nimiin ei olisi ollut.

Vakuutuslautakunta ratkaisi asian laajennetussa jaostossa. Ratkaisevaa oli, että ajoneuvon omistaja oli itse ottanut liikennevakuutuksen autolleen. Yhtiöllä on velvollisuus pitää omistajan liikennevakuutus voimassa, ja tällaisessa tilanteessa vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin säännökset syrjäytyvät kokonaan eikä niitä noudateta.

Vakuutuslautakunta katsoi liikennevakuutuksen rauettamisen tehottomaksi eikä sen ollut tarpeen ottaa kantaa A:n menettelyyn tiedonantovelvollisuutta täyttäessään.

Omistajan liikennevakuutus on siis poikkeuksellisen hyvin suojattu. Kun auton omistaja vakuuttaa oman autonsa, yhtiö ei pääse eroon lakisääteisestä liikennevakuutuksesta vetoamalla haltijatietoon, koska laki velvoittaa sen pitämään vakuutuksen voimassa.

Vapaaehtoisessa kaskossa vastaavaa pakkoa ei ole, joten siellä arviointi tehdään tiedonantovelvollisuuden kautta. Tämä onkin jälleen yksi olennainen esimerkki siitä, miksi liikenne- ja kaskovakuutuksen erot kannattaa tuntea.

Seuraavassa ratkaisussa lopputulos oli kuitenkin päinvastainen.

VKL 368/12 – Auto työntekijän käytössä työnantajan nimissä

A oli osamaksuvelallisena ja rekisteriin merkittynä haltijana autossa, jonka omisti rahoitusyhtiö. Auto anastettiin, ja A haki korvausta kaskovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö selvitti, että auto oli tosiasiassa B:n käytössä. B kertoi ostaneensa auton itselleen ja laittaneensa sen A:n nimiin, koska hänellä oli maksuhäiriöitä. B oli huolehtinut huolloista ja katsastuksista sekä lyhentänyt osamaksuvelkaa. Yhtiö ei olisi myöntänyt B:lle vapaaehtoista autovakuutusta hänen luottotietojensa vuoksi.

A vetosi siihen, että B oli hänen omistamansa yrityksen työntekijä ja että kyse oli tavallisesta työsuhdeautosta. A oli maksanut osamaksuerät ja esitti maksutositteita.

Vakuutuslautakunta ei pitänyt työsuhdeautoväitettä uskottavana. Osamaksuvelallisena ja haltijana oli A henkilökohtaisesti eikä hänen yrityksensä, eikä asiassa esitetty kirjanpitoon tai verotukseen liittyvää selvitystä joka olisi tukenut väitettä. Lautakunta ei löytänyt perustetta sille, miksi A olisi lopullisesti jäävällä kustannusrasituksella maksanut toisen henkilön käytössä olleen auton kulut. Lautakunta piti uskottavana, että järjestelyyn oli ryhdytty B:n maksuhäiriöiden vuoksi ja että sillä tehtiin mahdolliseksi auton pysyminen B:n käytössä.

Vakuutuslautakunta piti selvitettynä, että yhtiölle oli annettu vilpillisesti väärä tieto auton haltijasta, eikä kaskovakuutusta koskeva sopimus sitonut yhtiötä.

Kaksi viimeksi käymääni lautakunnan ratkaisua osoittavat, miten pieni ero tapauksen yksityiskohdissa voi johtaa täysin erilaiseen lopputulokseen..

Molemmissa taustalla oli maksuhäiriö, mutta lopputulos oli päinvastainen. Merkitystä oli sillä, käyttikö vakuutuksenottaja autoa itse edes osittain, kerrottiinko järjestelystä avoimesti ja oliko maksajalla uskottava oma peruste kantaa kustannus. Kun näihin ei löydy vastausta, järjestely alkaa näyttää siltä, että vakuutusyhtiölle on kerrottu toinen nimi pelkästään vakuutuksen saamiseksi.

Mitä tehdä, jos vakuutusyhtiö rauettaa vakuutuksen?

Kielteinen päätös ei ole lopullinen, ja näissä riidoissa näyttötaakka on vakuutusyhtiöllä.

Ensimmäinen kysymys kannattaa kohdistaa siihen, mitä yhtiö ylipäänsä edes väittää kysyneensä vakuutusta otettaessa. Pyydä yhtiöltä kirjallisesti vakuutushakemus, puhelutallenne tai muu selvitys myyntitilanteesta. Jos sellaista ei ole, yhtiön asema on selvästi heikompi kuin saamasi päätöksen sävy antaa ymmärtää.

Kerää samalla se aineisto, joka osoittaa oman roolisi autoon liittyen. Rahoitussopimus, maksutositteet, huoltokuitit ja vakuutusmaksujen maksut kertovat, kuka on tosiasiassa vastannut autosta. Juuri nämä ratkaisi useimmat edellä käsitellyistä ratkaisuista.

Vakuutuksen mitätöimäninen takautuvasti on ankarin mahdollinen seuraamus. Se tarkoittaa, ettei vakuutusta katsota olleen koskaan olemassa, ja liikennevakuutuksen osalta se voi johtaa lisäksi laiminlyöntimaksuun. Näin raskasta seuraamusta ei sovelleta epäselvässä tilanteessa, vaan yhtiön on osoitettava vilpillisyys vakuutuksen hankkimiseen liittyen.

Jos ratkaisu ei löydy, kielteinen korvauspäätös kannattaa aina tarkistuttaa ennen kuin sen hyväksyy. Selvitämme veloituksetta, onko yhtiön päätös oikea ja kannattaako siitä valittaa, joten pyydä vakuutusjuristin ilmainen arvio korvauspäätöksen oikeellisuudesta.