Kattava yrityksen omaisuusvakuutus – vertailu viiden vakuutusyhtiön ehdoista 2026

Kattava yrityksen omaisuusvakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman esinevahingon, eikä ainoastaan ehdoissa erikseen nimettyjä vahinkoja, kuten tulipaloa tai murtoa. Vertailun viidestä vakuutusyhtiöstä neljältä saa laajan turvan: Fennialta ja Pohjolalta erillisenä All Risks -vakuutuksena sekä LähiTapiolalta, Turvalta ja Pohjolalta myös valitsemalla rikkovakuutuksen muiden turvien rinnalle. Pohjantähdeltä tällaista laajaa turvaa ei ilmeisesti saa lainkaan. Kaksi eri yritystä voi siis maksaa samannimisestä omaisuusvakuutuksesta ja saada saman vahingon jälkeen täysin eri korvauspäätöksen.

Käyn tässä artikkelissa läpi, miten Fennian, LähiTapiolan, Pohjolan, Pohjantähden ja Turvan yrityksen omaisuusvakuutukset eroavat toisistaan, mitä niistä ei korvata ja mihin korvausta alentavat suojeluohjeet ja vakuutusmäärä vaikuttavat. Artikkeli on kirjoitettu syyskuussa 2026.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen yrityksesi omaisuusvakuutuksesta, päätöksen oikeellisuus kannattaa aina varmistaa vakuutusjuristin ilmaisella arviolla.

Huomioithan, että tässä vertailussa on käytetty vakuuttajien yleisiä ehtoja. Oman vakuutuksesi turva voi siis poiketa tässä artikkelissa esitetystä, jos olet esimerkiksi sopinut asiasta erikseen vakuutusyhtiön kanssa, sinulla on vielä voimassa aiemmin myyty kattavampi vakuutus, tai jos olet saanut kampanjan myötä kattavamman vakuutuksen.

Vaikka vertailua päivitetään tasaisin väliajoin, kaikki tässä artikkelissa mainitut tiedot eivät välttämättä ole aina ajan tasalla. Kirjoituksessa on pyritty siihen, että kaikki tieto olisi oikein kirjoitushetkellä, mutta sitä ei voida kuitenkaan luvata. Jos sinulla on palautetta vertailun sisällöstä, voit jättää kommentin täällä.

Pohtiessasi vakuutuksen hankkimista tai niiden eroja, vertailu tulee tehdä aina vakuutusyhtiöltä saamiesi tietojen eikä tässä artikkelissa esitetyn perusteella.

Mistä kattava omaisuusvakuutus tunnistetaan?

Kattavan omaisuusvakuutuksen tunnistaa siitä, että se korvaa omaisuuden äkillisen ja ennalta arvaamattoman vahingon ilman, että vahinkotapahtuman tarvitsee olla ehdoissa erikseen nimetty. Tällaista turvaa kutsutaan usein All Risks -vakuutukseksi. Siitä korvataan lähtökohtaisesti kaikki, mitä ehtojen rajoitukset eivät nimenomaan rajaa pois.

Moni yrityksen omaisuusvakuutus toimii kuitenkin toisin.

Yritys valitsee vakuutukseensa turvat yksi kerrallaan, tyypillisesti palon, murron, vuodon, myrskyn ja rikkoutumisen. Jokaisella turvalla on oma korvattavuuspykälänsä, ja vahinko korvataan vain, jos se sopii jonkin valitun turvan määritelmään. Jos esimerkiksi hallin katto vuotaa sadevedestä, eikä vakuutukseen ole valittu turvaa, joka korvaa juuri sen, korvausta ei yleensä makseta, vaikka vahinko olisi sattunut äkillisesti.

Esimerkiksi Fennian tuoteselosteessa turvat on ryhmitelty kolmeen kasvavaan tasoon. Suppein kattaa myrskyn ja palon, seuraava lisää vuodon, ilkivallan, ryöstön ja murron, ja laajin lisää vielä rikkoutumisen. Fennian All Risks -vakuutus on näiden rinnalla erillinen, avoin vaihtoehto.

Koneen rikkoutuminen erottaa kattavan turvan suppeasta

Kattavuuden selvin mittari on se, korvaako vakuutus koneen tai laitteen rikkoutumisen, jonka syy on laitteen sisällä. Suppeampi rikkoturva korvaa monesti vain ulkoisen syyn aiheuttaman rikkoutumisen, kuten kaatumisen, putoamisen tai törmäyksen. Laajempi turva korvaa myös esimerkiksi moottorin, vaihteiston tai ohjausjärjestelmän äkillisen sisäisen rikkoutumisen.

Esimerkiksi LähiTapiolan ja Turvan rikkovakuutus korvaa lähtökohtaisesti myös sisäisen rikkoutumisen, mutta vakuutuskirjaan voidaan merkitä rajoitusehto, jolloin rikkovakuutuksesta korvataan vain ulkoisen tapahtuman aiheuttama vahinko. Pohjolan rikkovakuutuksessa on vastaavasti laaja ja rajoitettu korvauspiiri. Pohjantähden rikkoutumisturvasta taas ei korvata koneen toimintahäiriötä, ellei sen syynä ole ulkopuolinen, äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma.

Myös ulkoisen syyn tulkinnasta riidellään. Seuraavassa ratkaisussa vakuutusyhtiö luki ehtoon edellytyksen, jota siinä ei ollut.

FINE-016800 – Nosturin puomin katkeaminen korvattiin, koska ehto ei vaatinut törmäystä eikä vanhaa murtumaa näytetty

A nosti toukokuussa 2018 rakennustyömaalla ristikkopuominosturilla noin 10,5 tonnin elementtiä. Kesken noston taakka nykäisi sivulle, puomiin kohdistui vino veto ja puomi katkesi ja kaatui. Nosturilla oli vakuutus ulkoisen rikkoutumisen varalta. Ehdon mukaan siitä korvattiin omaisuuden ”äkillinen ja ennalta arvaamaton rikkoutuminen”, kun rikkoutuminen oli ”suoranainen seuraus vakuutuksen kohteena olevan omaisuuden ulkopuolelta äkillisesti vaikuttaneesta tekijästä”.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta. Vahinkotarkastaja oli käynyt nosturilla seuraavana päivänä ja arvioinut, että ristikon putkiliitoksissa oli ollut murtumia, joiden takia rakenne repesi kuorman alla. Ehjä ristikko olisi raportin mukaan kestänyt nostotaulukon mukaisen painon. Tämän perusteella vakuutusyhtiö katsoi, ettei kyse ollut ulkopuolisesta törmäyksestä vaan puomin sisäisestä rikkoutumisesta. Lisäksi se vetosi rajoitusehtoon, jonka mukaan pitkäaikaisesta vaikutuksesta, kuten korroosiosta tai materiaalin kulumisesta, johtuvaa vahinkoa ei korvata. Vastineessaan vakuutusyhtiö korosti, ettei A ollut osoittanut ulkopuolelta äkillisesti vaikuttanutta tekijää.

A kiisti rajoitusten soveltumisen. Puomista oli otettu koepala, eikä testauksessa löytynyt ruostetta. Aluehallintoviraston tarkastaja ei ollut nähnyt saumoissa väsymissäröjä. Nosturi oli läpäissyt työmaan pystytystarkastuksen ja lakisääteiset määräaikaistarkastukset, ja elementin paino oli nostotaulukon rajoissa. A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt mitään näyttöä kulumisesta tai luonnollisesta heikkenemisestä.

FINE lähti näyttötaakan jaosta: A:n piti näyttää korvattava vakuutustapahtuma ja vakuutusyhtiön se, että rajoitusehto soveltui. Ehto ei edellyttänyt törmäystä, vaan ulkoista tekijää, ja sellaiseksi kelpasi sanamuodon mukaan esimerkiksi tuuli tai nostettava taakka itse. Taakan sivuttainen nykäys, joka teki nostosta hallitsemattoman ja painoi puomia sivulle, täytti edellytyksen.

Rajoitusehdon osalta FINE totesi, ettei tarkastusraportista selvinnyt, mihin havaintoihin käsitys jo ennen vahinkoa olleista murtumista perustui. Vanhan murtuman tunnistaa yleensä esimerkiksi murtopinnan korroosiojäljistä, mutta säröjä ei ollut kuvattu eikä muuten dokumentoitu. Puomin pettäessä syntyy murtumia myös itse vahinkohetkellä. Vastakkaista näyttöä olivat aluehallintoviraston havainnot, hyväksytyt tarkastukset ja asiantuntijalausunto, jonka mukaan putkien ruostuminen sisältäpäin ei ollut mahdollista. Vakuutusyhtiö ei ollut näyttänyt vahingon johtuneen korroosiosta tai aineen väsymisestä.

FINE katsoi, ettei vakuutusyhtiöllä ollut oikeutta evätä korvausta, ja nosturin vahinko oli korvattava.

Vakuutusyhtiö ei siis voi vaatia korvauksen edellytykseksi asiaa, jota ehdoissa ei lue. Kun se vetoaa kulumiseen tai korroosioon, näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta on normaalisti vakuutusyhtiöllä, eikä pelkkä vahinkotarkastajan arvio välttämättä riitä, jos siitä ei käy ilmi, mihin havaintoihin se perustuu.

Tapaus näyttää myös, miksi kattavuudella on merkitystä. Nosturin vakuutus korvasi vain ulkoisen syyn, joten koko riita käytiin siitä, oliko puomin katkeamisen syy nosturin ulkopuolella. Laajemmassa turvassa sama kysymys ei olisi välttämättä ratkaissut lopputulosta.

Pohjolan Yritysykkönen on paketti, ei valikko

Pohjolan Yritysykkönen poikkeaa muista vertailun tuotteista, koska siinä omaisuusvakuutus kuuluu valmiiseen pakettiin eikä sitä koota erikseen valittavista turvista. Siksi sitä ei ole mukana alla olevissa vertailuissa, joissa verrataan turvakohtaisia omaisuusvakuutuksia.

Yritysykkönen on tarkoitettu esimerkiksi vähittäiskaupan, palvelualan, ammattiliikenteen ja tiettyjen tuotannollisten toimialojen yrityksille. Paketissa ovat aina omaisuus-, keskeytys-, vastuu- ja oikeusturva, ja sen omaisuusturva korvaa irtaimen omaisuuden äkillisen ja ennalta arvaamattoman vahingon. Rakennukset eivät kuitenkaan kuulu Yritysykkösen kohteisiin.

Yritysykkösen vakuutusmaksu määräytyy yrityksen liikevaihdon perusteella, ja se vaikuttaa myös alivakuutukseen. Jos yritys on ilmoittanut liikevaihtonsa todellista pienemmäksi, vakuutusyhtiö voi korvata vahingosta vain ilmoitetun ja todellisen liikevaihdon suhdetta vastaavan osan. Paketin omaisuusturvasta ei myöskään korvata esimerkiksi lumen tai jään painon aiheuttamia vahinkoja, tulvaa eikä kulumista.

Pohjolan Yritysykkönen on tyypillinen uuden yrityksen vakuutuspaketti, jota vakuutusyhtiö tarjoaa kattamaan tyypillisimmet yrityksen vapaaehtoiset vakuutustarpeet.

Omaisuusvakuutusten vertailu vakuutusyhtiöittäin

Omaisuusvakuutusten suurimmat erot vakuutusyhtiöiden välillä liittyvät siihen, onko avointa All Risks -turvaa lainkaan tarjolla, korvataanko tulva ja rankkasade, ja miten koneen rikkoutuminen korvataan.

Alla oleva vertailu näyttää kunkin vakuutusyhtiön laajimman saatavilla olevan turvan. Fennialla se on All Risks -vakuutus ja Pohjolalla Omaisuusriskivakuutus. LähiTapiolalla, Pohjantähdellä ja Turvalla laajin turva syntyy, kun kaikki valittavat turvat on otettu mukaan.

Erityisesti tulva ja rankkasade erottelevat vakuutusyhtiöt toisistaan.

Esimerkiksi Fennian All Risks -vakuutus korvaa poikkeuksellisen rankkasateen, kun sademäärä on ollut vähintään 30 millimetriä tunnissa tai 75 millimetriä vuorokaudessa, sekä poikkeuksellisen vesistö- tai merivesitulvan. Pohjolan Omaisuusriskivakuutus ei korvaa vesistön vedenpinnan noususta aiheutunutta tulvaa, mutta rankkasadetta siinä ei ole rajattu pois. LähiTapiolalla poikkeuksellinen tulva korvataan vain erikseen valittavasta tulvavakuutuksesta. Turvan omaisuusturvista tulva on rajattu pois, ja niistä korvataan ainoastaan myrskytuulen aiheuttama vedenpinnan nousu. Rakennuksen omistava yritys voi kuitenkin saada poikkeuksellisen tulvan turvan Pohjolalta laajasta kiinteistövakuutuksesta ja Turvalta kiinteistön täysarvovakuutuksesta, kun taas Pohjantähden omaisuusvakuutuksesta tulva on rajattu pois kokonaan.

Toinen selvä ero koskee avointa turvaa.

Pohjantähden omaisuusvakuutus korvaa valittujen riskien vahinkoja, joten vahinko, joka ei sovi yhdenkään valitun riskin määritelmään, jää korvaamatta. LähiTapiolan ja Turvan rikkovakuutus toimii puolestaan jäännösturvana, eli se korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman vahingon, jota ei korvata palo-, luonnonilmiö-, omaisuusrikos- tai vuotovakuutuksesta eikä pakaste- ja kylmätuotevakuutuksesta.

Pohjolalla vastaavan laajuuden saa laajan korvauspiirin rikkovakuutuksella, joka korvaa lähtökohtaisesti minkä tahansa äkillisen ja ennalta arvaamattoman vahingon lukuun ottamatta esimerkiksi paloa ja tulvaa, ja Pohjolan oman tuoteselosteen mukaan rikko- ja palovakuutus muodostavat yhdessä all risks -laajuisen turvan. Fennian rikkovakuutus sen sijaan korvaa vain ehdoissa luetellut tapahtumat, kuten koneen sisäisen rikkoutumisen ja sulamisen, joten Fennialla laaja turva saadaan vain All Risks -vakuutuksesta.

Seuraavassa vertailussa näkyy, mistä vakuutuksesta kukin vahinko korvataan silloin, kun omaisuusvakuutus on koottu erikseen valittavista vakuutuksista.

Valittavien turvien nimet vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin, vaikka sisältö olisi lähellä toisiaan.

Esimerkiksi murto kuuluu LähiTapiolalla ja Turvalla omaisuusrikosvakuutukseen, Pohjantähdellä rikosturvaan ja Pohjolalla murto- ja ryöstövakuutukseen. Vakuutuskirjasta kannattaakin tarkistaa, mitkä turvat yritykselle on oikeasti valittu, eikä luottaa siihen, että "omaisuusvakuutus" kattaisi kaikki vahinkotyypit.

Myös korvattavissa kuluissa on eroja.

Mitä yrityksen omaisuusvakuutus ei korvaa?

Yrityksen omaisuusvakuutus ei yleensä korvaa vähitellen syntyneitä vahinkoja, kuten kulumista, korroosiota, ruostumista tai hitaasti kehittynyttä kosteus- ja homevahinkoa. Nämä rajoitukset ovat kaikilla vertailun vakuutusyhtiöillä, myös laajimmissa All Risks -turvissa.

Suunnittelu-, valmistus- ja asennusvirheitä vakuutus ei monesti korvaa virheellisen osan itsensä osalta. Jos virhe kuitenkin aiheuttaa äkillisen vahingon muulle, virheettömälle omaisuudelle, seurausvahinko voidaan korvata.

Muita tavallisia yrityksen omaisuusvakuutuksen rajoituksia ovat lumen ja jään painon aiheuttamat vahingot rakennukselle, maan liikkumisesta tai perustusten painumisesta johtuvat vahingot, omaisuuden katoaminen tai hukkaaminen sekä tietomurrot ja haittaohjelmat. Esimerkiksi lumen painosta johtuva vahinko on rajattu pois sekä Fennian All Risks -vakuutuksesta että Pohjolan Omaisuusriskivakuutuksesta.

Rajoitusehdon olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita, että vakuutusyhtiöllä olisi aina oikeus vedota siihen.

Kulumisrajoituksen soveltumisesta on usein kyse juuri silloin, kun vahingon syy on epäselvä, ja silloin vakuutusyhtiön on pystyttävä osoittamaan, että rajoitus todella soveltuu. Esimerkkejä tällaisista kiistoista löytyy hoitamistamme yritysvakuutusten riidoista.

Kokemuksemme mukaan korvaus jää yrityksen omaisuusvahingossa saamatta monesti siksi, että yrityksellä on ilmiöpohjainen omaisuusvakuutus. Se korvaa vain vakuutuskirjaan erikseen nimetyt vahinkotapahtumat, kuten tulipalon, mutta sattunut vahinko onkin rikkovahinko, joka olisi ollut All Risks -vakuutuksesta korvattavissa.

Toinen tavallinen tilanne on se, että vahinkotyyppi on sinänsä valittu vakuutukseen, mutta vahinkoon soveltuu jokin rajoitusehto. Muuten korvattava vahinko jää silloin korvaamatta juuri sen rajoitusehdon perusteella, ja riidassa ratkaistaankin usein, soveltuuko rajoitus todella kyseiseen vahinkoon.

Rajoitusehdot vahinkotyypeittäin

Vertailutaulukon valintamerkki kertoo, että vahinkotyyppi kuuluu vakuutuksen piiriin, mutta jokaisen vakuutusyhtiön ehdoissa on sen sisällä omia rajoituksia. Suurimmat erot koskevat sähkövahinkoja, myrskyä, vuotoa, rikoksia, koneen rikkoutumista ja kylmälaitteiden vahinkoja.

Pohjola korvaa piirikorttien vahingot vain, jos vahinko johtui ulkoisesta syystä, ja Pohjantähti ei korvaa ajoneuvon sähkömoottorin, generaattorin eikä akun sähkövahinkoja. Räjähdyksenä ei LähiTapiolalla ja Turvalla pidetä keskipakoisvoiman, sisäisen jännityksen, nestepaineen tai polttomoottorin aiheuttamaa rikkoutumista, ja Pohjola sekä Pohjantähti rajaavat pois räjäytys- ja louhintatyöt.

Myrskyvahinko korvataan LähiTapiolalla ja Turvalla, kun keskituuli on ollut yli 15 metriä sekunnissa, ja Pohjantähdellä, kun tuulen 10 minuutin keskinopeus on ollut vähintään 14 metriä sekunnissa. Pohjolan Omaisuusriskivakuutuksessa ulkona olevan irtaimiston myrskyvahingot on rajattu pois.

Vuotovahingoissa rajoitukset koskevat tyypillisesti vedeneristystä ja lattiakaivoja. Fennian All Risks -vakuutus ja Pohjolan Omaisuusriskivakuutus eivät korvaa vedeneristeen läpi vuotanutta vettä, ja Pohjola sekä Pohjantähti ovat rajanneet pois myös lattiakaivon liitoksesta vuotaneen veden ja kondenssiveden. Turva ei korvaa kattokaivon tukkeutumisesta johtuvaa vahinkoa eikä kylmälaitteen sulamis- tai kondenssivettä, eikä LähiTapiola korvaa vuotaneen putken tai laitteen omaa korjausta.

Rikosvahingoissa ero näkyy erityisesti ilkivallassa. Pohjantähti korvaa sisätiloihin kohdistuneen ilkivallan vain, jos vakuutuspaikkaan tai säilytystilaan on murtauduttu, mutta rakennuksen ulkopuolisiin osiin ja tontin rakenteisiin kohdistunut ilkivalta korvataan ilman murtoa. LähiTapiola ja Turva korvaavat ulkona olevalle omaisuudelle tehdyn ilkivallan vain, jos omaisuus on tarkoitettu säilytettäväksi ulkona. Pohjolan Omaisuusriskivakuutus rajaa pois petoksen, kavalluksen ja omaisuuden katoamisen ja Turva katoamisen ja näpistyksen, ja Pohjantähti ei korvaa murtovahinkona ulkona tai avoimessa rakennuksessa olevaa vaihto-omaisuutta. Fennia puolestaan edellyttää murto- ja ilkivaltavahingoissa rikosilmoitusta.

Koneen sisäisessä rikkoutumisessa Pohjantähti korvaa toimintahäiriön vain, jos sen aiheutti ulkoinen syy, eikä se korvaa polttomoottorin tai voimansiirron rikkoutumista. Pohjola ei korvaa valmistusvikaa, ja Fennian All Risks -vakuutus rajaa pois vaihto-omaisuuden mekaanisen rikkoutumisen sekä huollon laiminlyönnistä johtuneen vahingon.

Kylmälaitteen vahingoissa LähiTapiola ja Turva eivät korvaa huolto- tai asennusvirheestä johtuvaa sulamista eikä Pohjantähti huollon laiminlyönnistä johtuvaa pilaantumista. Pohjola rajaa pois sähkökatkoksesta ja tuotannontekijän keskeytyksestä johtuvat vahingot, ja Fennia korvaa sulamisen vain kiinteässä sijaintipaikassa.

Miten vakuutusyhtiöiden yritysvakuutukset eroavat suojeluohjeissa?

Vakuutusyhtiöiden yritysvakuutukset eroavat suojeluohjeissa siinä, mitä ne yritykseltä edellyttävät ja mitä laiminlyönnistä seuraa. Suojeluohjeet ovat vakuutussopimukseen kuuluvia määräyksiä vahinkojen ehkäisemisestä, kuten tulitöiden turvallisuudesta, lukituksesta, sähkölaitteiden huollosta ja ajoneuvojen säilytyksestä.

Jos suojeluohjetta ei ole noudatettu, vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä sen. Alentaminen edellyttää kuitenkin, että laiminlyönti on ollut tahallinen tai huolimattomuus vähäistä suurempaa, ja lisäksi arvioidaan, mikä merkitys laiminlyönnillä oli vahingon syntymiseen.

Tämän harkinnan rinnalla osalla vakuutusyhtiöistä on kiinteitä seuraamuksia, joihin ei liity samanlaista punnintaa. Esimerkiksi LähiTapiolan ja Turvan ehdoissa tulityöstä aiheutuneesta palovahingosta vähennetään vakuutuskirjan omavastuun lisäksi 10 prosentin lisäomavastuu, ja Pohjolalla ja Pohjantähdellä tulityövahingon omavastuu on kymmenkertainen, enintään 20 000 euroa.

Suojeluohjevähennyksen tyypillinen peruste riippuu pitkälti yrityksen toimialasta.

Esimerkiksi asennustoimintaa harjoittavilla yrityksillä vastaan tulevat usein työvälineiden varkaudet, joissa vakuutusyhtiö vetoaa työkalujen säilytystä koskevaan suojeluohjeeseen.

Työkalujen varkaudessa ero vakuutusyhtiöiden välillä voi olla ratkaiseva.

Esimerkiksi Fennian murtovakuutuksessa ajoneuvon lukitusvaatimus on kirjoitettu korvausrajoitukseksi eikä suojeluohjeeksi, jolloin sen täyttymättä jääminen voi estää korvauksen ilman, että laiminlyönnin merkitystä vahingolle punnitaan. Pohjantähden omaisuusvakuutus puolestaan on voimassa vakuutuspaikan ulkopuolella vain tilapäisesti siirretylle omaisuudelle, eikä tämä laajennus koske asennustyökaluja eikä ajoneuvossa olevaa omaisuutta.

Seuraavat kaksi ratkaisua näyttävät, mihin suojeluohjevähennyksen raja voidaan vetää.

FINE-010911 – Tulityökielto ja sen valvonta kumosivat 50 %:n suojeluohjevähennyksen

A:n lähipiiriin kuuluvan kiinteistöyhtiön omistama hallirakennus tuhoutui tulipalossa elokuussa 2015. Osa hallista oli vuokrattu yritykselle, joka oli vuokrannut osan tiloistaan edelleen B:lle. B:n tiloissa korjattiin ja purettiin autoja, ja palo syttyi, kun kulmahiomakoneesta lentäneet kipinät sytyttivät lattialle valuneet nesteet. Tilaa ei ollut varustettu tulitöitä varten, eikä työlle ollut haettu tulityölupaa.

Vakuutusyhtiö arvioi vahingon 162 258 euroksi ja alensi korvausta 50 prosenttia tulitöitä koskevien suojeluohjeiden laiminlyönnin vuoksi. Suojeluohjeet velvoittivat A:n saattamaan ohjeet vuokralaisten tietoon ja valvomaan niiden noudattamista. Vakuutusyhtiön mukaan A:n edustaja oli esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa myöntänyt tienneensä autojen purkamisesta ja katsoneensa sitä läpi sormien vuokratulojen vuoksi. Koska autoja purettaessa käytetään yleensä kulmahiomakonetta, A:n oli täytynyt tietää tulitöistä. Vakuutusyhtiön mielestä kyse oli ehdoissa tarkoitetusta "huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä", ja laiminlyönti oli johtanut suoraan paloon. Vakuutusyhtiö vetosi myös pelastuslaitoksen havaintoon hallissa säilytetyistä nestekaasupulloista.

A vaati täyttä korvausta. Sen edustaja kertoi tienneensä vain, että vuokralainen katkoi kulmahiomakoneella alumiini- ja kuparikaapeleita, mikä ei synnytä kipinöitä. Palon aiheuttajiksi epäiltyjä hän oli nähnyt vain hallin ulkopuolella ja pitänyt heitä asiakkaina. Hän oli sopinut suullisesti sekä vuokralaisen että alivuokralaisen kanssa, ettei sisätiloissa tehdä tulitöitä, eikä hän ollut antanut lupaa autojen purkamiseen.

Vakuutuslautakunta totesi, ettei A ollut toimittanut tulitöiden suojeluohjeita vuokralaisille eikä hallia ollut tarkoitettu tulitöihin. Ratkaisevaa oli kuitenkin se, että tulityöt oli selvästi kielletty ja kiellon noudattamista oli pyritty valvomaan. Lautakunta piti uskottavana, että A:n edustaja oli useaan kertaan kertonut vuokralaisille tulitöiden olevan ehdottomasti kiellettyjä. Hän oli myös käynyt tiloissa ja antanut ohjeita esimerkiksi siivoamisesta. Käynneillään hän oli nähnyt autojen korjausta ja purkua, mutta ei tulitöitä.

Lautakunta ei hyväksynyt vakuutusyhtiön päätelmää, jonka mukaan autojen korjaamisesta seurasi tieto tulitöistä. Pelkästä korjaustoiminnasta ei voinut päätellä, että tiloissa ryhdyttäisiin tekemään tulitöitä. Siksi ohjeiden toimittamatta jättäminen ei ollut sellainen laiminlyönti, joka olisi oikeuttanut alentamaan korvausta. Ratkaisu syntyi äänin 4 vastaan 2, ja vähemmistö olisi hyväksynyt 25 prosentin vähennyksen, koska ohjeiden noudattamista ei ollut vaadittu vuokrasopimuksessa kirjallisesti.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa palovahingosta alentamattoman korvauksen.

Pelkkä suojeluohjeen vastainen tilanne ei siis vielä oikeuta korvauksen alentamiseen, vaan ratkaisevaa on usein vakuutetun oma menettely.

Raja on silti tiukka, sillä lautakunnan jäsenistä kaksi olisi hyväksynyt vähennyksen. Jos yrityksesi esimerkiksi vuokraa tilojaan, suojeluohjeet voi liittää vuokrasopimukseen ja vaatia niiden noudattamista kirjallisesti.

Seuraavassa ratkaisussa vähennys puolestaan pysyi, koska suojeluohje oli yksityiskohtainen ja vahinko syntyi juuri siinä tilanteessa, jonka ohje kielsi.

FINE-057612 – Ajoneuvon säilytys hallissa suojeluohjeen vastaisesti oikeutti 20 %:n vähennykseen palovahingosta

A omisti varastohallin, jossa toimi sen sisaryhtiö. Molemmilla oli samat omistajat ja omaisuusvakuutus samassa vakuutusyhtiössä. Sisaryhtiö oli myynyt pakettiautonsa, ja kun auto ei käynnistynyt, sen akku kytkettiin illalla laturiin hallin sisällä. Aamuyöllä moottoritilasta alkanut palo vaurioitti pahoin hallia ja siellä ollutta omaisuutta.

Vakuutusyhtiö alensi molempien korvauksia 20 prosenttia. Suojeluohjeen mukaan ajoneuvoja sai säilyttää sisällä vain tiloissa, jotka rakennuslupa tai viranomaispäätös oli hyväksynyt ajoneuvojen säilytykseen, ja muuten ulkona vähintään kahdeksan metrin päässä rakennuksesta. Hallilla hyväksyntää ei ollut. Vahinkotarkastuksessa kerrottiin auton seisseen samalla paikalla ainakin edellisestä keväästä, joten kyse ei ollut lyhyestä latauskäynnistä, ja ilman ohjeen rikkomista paloa ei olisi syntynyt. Ohjeet olivat olleet ensimmäisen vakuutuskirjan liitteenä, eikä vakuutusyhtiön tarvinnut vakuutusta myydessään käydä jokaista ohjetta läpi.

A vetosi siihen, ettei suojeluohjeista puhuttu myyntineuvotteluissa eikä riskikartoitusta tehty, vaan ohje oli hukassa 68-sivuisissa yleisissä ehdoissa. Ohje oli A:n mielestä myös epäselvä: se puhui ajoneuvojen varastoinnista eikä kertonut mitään tilapäisestä siirrosta tai akun lataamisesta. Autoa oli A:n mukaan pidetty sisällä vain viikonloppuisin varkausriskin vuoksi, ja palon aiheutti tekninen vika, joka olisi voinut sattua ulkonakin.

Vakuutuslautakunta arvioi ensin vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta. Suojeluohje voi olla vakuutusturvan olennainen rajoitus, josta on kerrottava jo sopimusta tehtäessä, mutta olennaisuus riippuu yritystoiminnan laadusta ja sen tyypillisistä riskeistä. Kaikkia rajoituksia ei tarvitse käydä läpi, ja vakuutusta hakevan on itsekin perehdyttävä ehtoihin ja suojeluohjeisiin. Tämä ohje ei ollut A:n toiminnasta saatujen tietojen valossa niin keskeinen, että vakuutusyhtiön olisi pitänyt ottaa se erikseen esiin. Koska A myönsi saaneensa ohjeet ensimmäisen vakuutuskirjan mukana, vakuutusyhtiö sai vedota niihin.

Hallin hyväksynnän selvittäminen kuului kiinteistön omistajalle. Ohje salli ajoneuvon sisällä vain lastauksen tai purun ajan, joten ohjeen tavallisella huolellisuudella lukenut olisi ymmärtänyt, ettei autoa saanut jättää halliin pidemmäksi aikaa, esimerkiksi lataukseen. Kaksi hallissa kuultua henkilöä oli tarkastuksessa kertonut yhtäpitävästi auton olleen sisällä jo pitkään. Palo oli suora seuraus ohjeen vastaisesti sisälle jätetyn auton syttymisestä, ja ohjetta lautakunta piti selkeänä, joten huolimattomuutta ei voitu pitää vähäisenä.

Vakuutuslautakunta piti 20 prosentin vähennystä asianmukaisena.

Suojeluohjeet kannattaa lukea jo silloin, kun vakuutusyhtiöitä vertaillaan, eikä vasta vahingon jälkeen.

Yritykseltä voidaan odottaa ehtoihin perehtymistä enemmän kuin kuluttajalta, eikä väite siitä, ettei ohjeesta kerrottu myyntitilanteessa, välttämättä auta, jos ohjeet on toimitettu vakuutuskirjan mukana. Esimerkiksi ajoneuvojen ja työkoneiden säilytystä sisätiloissa koskevat vaatimukset eroavat vakuutusyhtiöiden välillä, joten omaa käytäntöä kannattaa verrata juuri oman vakuutusyhtiön ohjeeseen.

Vakuutusmäärä ratkaisee korvauksen enimmäismäärän

Vakuutusmäärä ratkaisee korvauksen, koska se on sekä vakuutuksen enimmäiskorvaus että peruste, jolla vakuutusyhtiö arvioi alivakuutuksen. Jos vakuutusmäärä on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi, vakuutusyhtiö voi korvata vahingosta vain vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon suhdetta vastaavan osan. Näin käy myös silloin, kun vain osa omaisuudesta vahingoittuu.

Alivakuutussääntö on kaikilla vertailun vakuutusyhtiöillä pääpiirteissään sama, ja korvaus lasketaan vakuutusmäärän ja omaisuuden todellisen arvon suhteessa. Pohjantähden ehdoissa sääntöä sovelletaan vasta, kun vakuutusmäärä on merkittävästi oikeaa arvoa pienempi. Se, eroaako tämä käytännössä muiden vakuutusyhtiöiden rajasta, on tulkinnanvaraista. Lopputulos voi siis olla täysin sama erilaisesta ehtomuodosta huolimatta.

Vakuutussopimuslain mukaan korvausta ei saa suhteuttaa, jos vakuutusmäärä perustuu olennaisesti vakuutusyhtiön tai sen edustajan omaan arvioon. Sääntö koskee kaikkia vakuutusyhtiöitä, mutta Pohjantähden ja Turvan ehdoissa se on kirjoitettu myös auki.

Jos taas vakuutusmäärä on sovittu ensivastuuna, eli kiinteänä summana ilman vaatimusta vastata omaisuuden koko arvoa, alivakuutussääntöä ei sovelleta lainkaan.

Tyypillinen tilanne on yritys, joka on vakuuttanut työkalunsa tai koneensa liian pieneen vakuutusmäärään ja huomaa sen vasta vahingon jälkeen. Käsittelen alivakuutuksen edellytyksiä tarkemmin artikkelissa milloin vakuutusyhtiö saa alentaa korvausta alivakuutuksen perusteella.

Seuraavassa ratkaisussa kysymys oli siitä, millä hinnalla vanha kone olisi pitänyt vakuuttaa.

VKL 243/16 – Käytetyn murskaimen markkinahinta ei kelvannut jälleenhankinta-arvoksi

A oli ilmoittanut yritysvakuutukseensa tuotantovälineiden vakuutusmäärät oman arvionsa perusteella. Etumurskaimen jälleenhankinta-arvoksi A oli merkinnyt 341 650 euroa. Kesäkuussa 2016 murskain vaurioitui pahoin tulipalossa, ja A haki vakuutuksesta korvausta korjauskuluihin.

Vakuutusyhtiö katsoi koneen alivakuutetuksi ja maksoi korjauskuluista vain vakuutusmäärän ja koneen todellisen arvon suhdetta vastaavan osuuden, yhteensä 120 574,86 euroa. Vakuutusyhtiön mukaan jälleenhankinta-arvo on se summa, jolla saadaan uusi käyttötarkoitukseltaan ja suorituskyvyltään vastaava kone. Kun täsmälleen samaa laitetta ei enää saa, arvo lasketaan lähinnä vastaavan koneen hinnasta. Murskain oli noin 18 vuotta vanha ja koottu tilauksesta eri valmistajien osista, joten tekniikka oli ehtinyt kehittyä. Vakuutusyhtiö oli A:n pyynnöstä kysynyt hinta-arviot kolmelta toimittajalta ja kuvannut niille koneen käyttöominaisuudet. Arvioista se hyväksyi A:lle edullisimman, 720 000 euroa, joka oli laskettu koneen komponenttien hinnoista yhteen.

A:n mielestä merkittävää alivakuutusta ei ollut, ja korjauskulut olisi pitänyt korvata kokonaan vakuutusmäärään asti. A oli ostanut murskaimen vuonna 2001 runsaalla 620 000 eurolla. Uutta vastaavaa konetta ei A:n mukaan ollut markkinoilla, joten 15 vuotta käytetyn koneen arvon pystyi selvittämään vain vertaamalla sitä myynnissä olevien käytettyjen murskainten pyyntihintoihin. Tällä tavalla laskettuna koneen arvo oli noin 300 000 euroa, jolloin ilmoitettu vakuutusmäärä riitti.

Vakuutuslautakunta totesi, että A:n tapa arvioida konetta käytettyjen koneiden markkinahinnoilla vastasi ehtojen käyvän arvon määritelmää. Murskain oli kuitenkin vakuutuskirjassa vakuutettu jälleenhankinta-arvosta. Ehtojen mukaan se tarkoittaa "rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuudeltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen samalle paikalle", ja siihen luetaan myös tavanomaiset kuljetus- ja asennuskulut. Käytetyn koneen hinta oli siis väärä mittari.

Lautakunta piti vakuutusyhtiön hankkimaa 720 000 euron arviota koneen jälleenhankinta-arvona, koska A ei ollut esittänyt näyttöä muusta arvosta. Vakuutusmäärä jäi selvästi tämän alle, joten kone oli alivakuutettu. Vakuutussopimuslain 57 §:n ja vakuutusehtojen nojalla vakuutusyhtiö sai korvata korjauskuluista vain vakuutusmäärän ja arvon suhdetta vastaavan osan, ja se oli laskenut korvauksen juuri näin.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Kun kone on vakuutettu jälleenhankinta-arvosta, vakuutusmäärä lasketaan uuden, käyttöominaisuuksiltaan vastaavan koneen hinnasta, vaikka kone olisi vanha eikä samaa mallia enää saisi.

Tapauksessa vakuutusmäärä oli alle puolet koneen jälleenhankinta-arvosta, joten korjauskuluistakin korvattiin alle puolet. Koneiden vakuutusmäärät kannattaa siksi tarkistaa säännöllisesti, ja jos vakuutusyhtiö arvioi ne itse, arvio kannattaa pyytää kirjallisena.

Paras yrityksen omaisuusvakuutus riippuu toimialasta

Paras yrityksen omaisuusvakuutus riippuu toimialasta, koska eri vakuutusyhtiöiden tuotteet kattavat paremmin tiettyjen toimialojen riskiä. Kattavuutta ei siksi voi yleisesti sanoa parhaaksi tai huonoimmaksi, vaan kyse on aina yrityksen omasta riskistä ja siitä, millainen vakuutus juuri sille sopii.

Moni yritys ostaa omaisuusvakuutuksensa niin, että vakuutusasiamies soittaa ja tarjoaa "yhtä kattavaa" vakuutusta edullisemmin. Kokemuksemme mukaan uudessa vakuutuksessa on kuitenkin monesti vain otsikkotasolla samat turvat, ja turvien sisällä voi olla suuriakin eroja siinä, mitä vanha vakuutus korvasi ja mitä uusi ei enää korvaa. Riittävän suuri yritys voi lisäksi neuvotella vakuutusyhtiön kanssa parannuksia normaaliehtoihin erillisillä ehtolisäyksillä, joita kutsutaan endorsementeiksi.

Kaupan tai tukkuliikkeen kannalta ratkaisevaa on usein vaihto-omaisuuden turva.

Esimerkiksi LähiTapiolan ja Turvan rikkovakuutus korvaa vaihto-omaisuudelle vain ulkoisen tapahtuman aiheuttaman rikkoutumisen, ja Pohjantähden rikosturvasta on rajattu ulkona tai avoimessa rakennuksessa oleva vaihto-omaisuus.

Konevaltaisessa tuotannossa taas kannattaa katsoa ensin koneen sisäisen rikkoutumisen turvaa ja ikävähennyksiä.

Esimerkiksi LähiTapiolan ja Turvan ehdoissa elektroniikasta tehdään ikävähennystä 20 prosenttia vuodessa ja muista koneista 5 prosenttia vuodessa.

Ravintoloille ja elintarvikealan yrityksille kylmälaitteiden turva voi olla koko vakuutuksen tärkein osa.

Esimerkiksi LähiTapiolalla ja Turvalla on oma pakaste- ja kylmätuotevakuutus, jossa lisäomavastuu on 25 prosenttia, jos kylmätiloja ei ole varustettu suojeluohjeen edellyttämällä lämpötilahälyttimellä. Pohjolan Omaisuusriskivakuutuksesta ei puolestaan korvata vahinkoa, jonka on aiheuttanut sähkön tai muun tuotannontekijän saannin keskeytyminen, kuten sähkökatko.

Asennus- ja rakennusalan yrityksillä suurin kysymys on usein se, miten työkalut ja laitteet on vakuutettu muualla kuin omissa tiloissa. Käsittelen tätä tarkemmin kysymyksessä miten yrityksen kalusto kannattaa vakuuttaa.

Mitä tehdä, jos vakuutusyhtiö ei korvaa omaisuusvahinkoa?

Jos vakuutusyhtiö ei korvaa yrityksen omaisuusvahinkoa, kannattaa ensin selvittää, millä perusteella korvaus evättiin tai sitä alennettiin. Päätöksestä pitäisi käydä ilmi, mihin ehtokohtaan vakuutusyhtiö vetoaa, ja jos se on jäänyt epäselväksi, perustelut kannattaa pyytää kirjallisina.

Riidan lopputulokseen vaikuttaa usein jo se, mitä yritys tekee heti vahingon jälkeen. Näemme valitettavan usein tilanteita, joissa rikkoutunut omaisuus on hävitetty ennen kuin vakuutusyhtiö on saanut mahdollisuuden tarkastaa vahingon. Jos vakuutusyhtiö ei pysty jälkikäteen todentamaan vahinkoa juuri tästä syystä, se voi pahimmassa tapauksessa johtaa koko korvauksen epäämiseen.

Vahingosta kannattaakin aina hankkia ulkopuolisen asiantuntijan lausunto, esimerkiksi korjaamon tai huoltoliikkeen arvio vahingon syystä, ennen kuin rikkoutunutta omaisuutta lähdetään hävittämään.

Kielteiseen päätökseen voi pyytää vakuutusyhtiöltä oikaisua, viedä asian FINEn neuvontaan tai hakea Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Asian voi viedä myös käräjäoikeuteen. Yrityksen omaisuusvahingoissa ratkaisu riippuu kuitenkin usein monesta asiasta samaan aikaan, kuten valituista turvista, suojeluohjeista, vahingon syystä ja vakuutusmäärästä, eikä yleispätevää vastausta voi siksi antaa.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen yrityksen omaisuusvakuutuksesta, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa vakuutusjuristin ilmaisella arviolla.