Alivakuutus – milloin vakuutusyhtiö saa alentaa korvausta

Alivakuutus tarkoittaa, että vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi pienempi kuin vakuutetun omaisuuden todellinen arvo. Silloin vakuutusyhtiö voi korvata vahingosta vain sen osan, joka vastaa vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon suhdetta. Kun vakuutusyhtiö rakennusten suurissa palo- ja vesivahingoissa alentaa korvausta alivakuutukseen vedoten, kyse on monesti todellisuudessa väärästä pinta-alatiedosta eli tiedonantovirheestä. Silloin korvausta voi alentaa vain, jos vakuutusyhtiö näyttää, mitä se pinta-alasta kysyi, ja jos vakuutuksenottajan huolimattomuus oli vähäistä suurempaa.

Käyn tässä artikkelissa läpi, mitä alivakuutus tarkoittaa ja miten alivakuutusvähennys lasketaan, miksi väärä pinta-ala ei ole alivakuutusta ja milloin vakuutusyhtiö ei saa vedota alivakuutukseen lainkaan. Artikkeli on kirjoitettu syyskuussa 2026.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä päätöksen, jossa korvausta on alennettu alivakuutuksen perusteella, päätöksen oikeellisuus kannattaa aina varmistaa vakuutusjuristin ilmaisella arviolla.

Mitä alivakuutus tarkoittaa?

Alivakuutus tarkoittaa vakuutussopimuslain 58 §:n mukaan tilannetta, jossa vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden oikeaa arvoa pienempi. Vakuutusehdoissa voidaan silloin määrätä, että vakuutusyhtiö korvaa vahingosta vain niin suuren osan kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon suhde osoittaa.

Alivakuutus koskee siis vain vakuutusta, jossa on vakuutusmäärä.

Laki ei kerro, mikä ero on merkittävä. Vakuutussopimuslain esitöissä yli 20 prosentin poikkeamaa omaisuuden oikeasta arvosta pidetään kuitenkin yleensä merkittävänä. Sama edellytys on sekä yli- että alivakuutusta koskevassa säännöksessä. Mikäli ero on alle 20 prosenttia, alivakuutusta koskeva sääntely ei yleensä tule sovellettavaksi.

A) Vakuutusmäärä ja vakuutusarvo

Vakuutusmäärä on vakuutuskirjaan merkitty euromäärä, jonka perusteella vakuutusmaksu lasketaan ja joka on samalla korvauksen yläraja. Vakuutusarvo taas on vakuutetun omaisuuden arvo, jonka perusteella vahingon ja korvauksen määrä lasketaan. Se voi olla esimerkiksi jälleenhankinta-arvo, päivänarvo tai käypä arvo, ja näiden kolmen käsitteen ero ratkaisee korvauksen määrän.

Esimerkiksi jos omaisuus on vakuutettu jälleenhankinta-arvosta, kuten on tyypillisesti esimerkiksi rakennuksien kohdalla, sillä tarkoitetaan sitä, mitä samanlaisen uuden omaisuuden hankkiminen tai rakentaminen maksaa.

Päivänarvossa puolestaan jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden ikä, käyttö ja kuluminen. Rakennuksen kohdalla ei silloin korvata uutta rakennusta tilalle, vaan ainoastaan sen päivänarvon mukainen korvaus. Olen käsitellyt jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon välistä rajanvetoa esimerkiksi palovahinkojen korvauksia koskevassa artikkelissa.

Oikea vertailukohta alivakuutuksen arvioimisessa riippuu siis siitä, mistä arvosta omaisuus on vakuutettu. Esimerkiksi Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisussa FINE-008363, että päivänarvosta vakuutetun omaisuuden alivakuutusta arvioidaan suhteessa päivänarvoon eikä jälleenhankinta-arvoon. Vakuutusyhtiö ei siis voi valita laskelmaan sitä arvoa, josta syntyy suurempi alivakuutus.

B) Miten alivakuutusvähennys lasketaan?

Alivakuutusvähennys lasketaan jakamalla vakuutusmäärä omaisuuden vakuutusarvolla ja kertomalla vahingon määrä saadulla suhdeluvulla.

Alivakuutus voi koskea myös vuotovahinkoa, jos omaisuus on vakuutettu vakuutusmäärästä.

VKL 670/13 – Kesämökin alivakuutusvähennys laski 50 prosentista 39 prosenttiin

A:n kesämökistä löytyi keväällä 2013 vuotovahinko, jonka korjaaminen maksoi noin 6 700 euroa. A haki korvausta kotivakuutuksesta, joka kattoi myös vapaa-ajan asunnon. Vakuutus oli ollut voimassa 1980-luvulta lähtien, eikä mökin vakuutusmäärää ollut sinä aikana korotettu.

Vakuutusyhtiö vähensi korvauksesta 50 prosenttia alivakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiön laskelman mukaan mökin jälleenhankinta-arvo oli 38 635 euroa, kun vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä oli 23 606 euroa.

A oli tyytymätön siihen, ettei vahinkotarkastaja kertonut alivakuutuksesta tarkastuksen yhteydessä. A:n mukaan hän kuuli asiasta vasta korvauspäätöksestä. Jos hän olisi tiennyt siitä aiemmin, hän olisi ajoittanut korjauksen hetkeen, jolloin hänen taloustilanteensa olisi ollut parempi.

Lautakunta katsoi, että mökki oli alivakuutettu, koska vakuutusmäärä oli merkittävästi jälleenhankinta-arvoa pienempi. Ehtojen mukaan korvauksesta sai kuitenkin vähentää vain vakuutusmäärän ja vakuutusarvon suhdetta vastaavan osan. Alivakuutus oli noin 39 prosenttia, joten suuremmalle vähennykselle ei ollut perustetta.

Vahinkotarkastajan menettely ei muuttanut arviota. Lautakunnan mukaan A:n olisi pitänyt tietää alivakuutuksesta, koska vakuutusmäärä oli pysynyt samana vuosikymmeniä. A ei myöskään ollut väittänyt kärsineensä vahinkoa siitä, ettei asiasta kerrottu tarkastuksessa.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen 39 prosentin alivakuutusvähennyksellä.

Vakuutusyhtiö ei siis saa vähentää korvauksesta enempää kuin vakuutusmäärän ja vakuutusarvon suhde osoittaa.

Jos korvauspäätöksessä on tasaluku, kuten 50 prosenttia, kannattaa pyytää laskelma, josta suhde näkyy.

Laskutapa voi riittää riidan aiheeksi silloinkin, kun alivakuutuksesta ei ole erimielisyyttä. Kun samaan korvaukseen kohdistuu alivakuutuksen lisäksi toinen vähennys, esimerkiksi suojeluohjeen laiminlyönnin takia, vakuutusyhtiö saa tehdä molemmat vähennykset korvausmäärästä.

Vakuutuslautakunta on toisaalta kuitenkin esimerkiksi ratkaisussa VKL 48/14 katsonut, että vähennykset on silloin laskettava peräkkäin, koska se on vakuutetulle edullisempi tapa. Tapauksessa vakuutusyhtiö oli vähentänyt purkukuluista 60 prosenttia eli 40 prosentin alivakuutusvähennyksen ja 20 prosentin suojeluohjevähennyksen summan. Peräkkäin laskettuna korvaus nousi noin 4 850 eurosta noin 5 820 euroon.

Koskeeko alivakuutus täysarvovakuutusta?

Alivakuutus ei lähtökohtaisesti koske täysarvovakuutusta, koska täydestä arvosta vakuutetulla rakennuksella ei ole vakuutusmäärää, johon omaisuuden arvoa voisi verrata. Omakotitalo vakuutetaan nykyään usein juuri täydestä arvosta. Tällöin ei myöskään tarvitse miettiä sitä, että minkä arvoinen rakennus on, ja yrittää arpoa sen perusteella vakuutuskirjalle jotain vakuutusmäärää, joka riittäisi kattamaan rakennuksen arvon.

Täydestä arvosta vakuuttaminen tarkoittaa rakennuksen kohdalla silloin vakuuttamista pinta-alatietojen perusteella. Esimerkiksi LähiTapiolan kotivakuutusehdoissa todetaan, että omaisuuden arvoa ei tarvitse silloin määritellä vakuutusta tehtäessä, vaan riittää, että vakuutusyhtiön kysymät tiedot omaisuudesta ovat oikein ja että niiden muutoksista ilmoitetaan. Fennia puolestaan kertoo tuoteselosteessaan, että alivakuutuksen riskin välttää valitsemalla täysarvoperusteisen vakuutuksen.

Mutta mitä jos vakuutuskirjaan merkitty pinta-ala on pienempi kuin talon todellinen pinta-ala?

Silloin vakuutusmaksu on laskettu liian pienen pinta-alan perusteella, ja vakuutusyhtiö voi vedota siihen. Arkikielessä ja monesti myös korvauspäätöksissä tätäkin kutsutaan alivakuutukseksi. Vakuutussopimuslaissa alivakuutus tarkoittaa kuitenkin liian pientä vakuutusmäärää, ja väärää pinta-alatietoa arvioidaan tiedonantovelvollisuutta koskevien säännösten mukaan. Eli lopputulema voi olla korvauksen hakijalle samalla tavalla epäedullinen näissä molemmissa, mutta korvausmäärän pienennys ei johdu silloin alivakuuttamisesta, vaan väärän pinta-alatiedon kertomisesta vakuutusyhtiölle.

Kokemuksemme mukaan vakuutusyhtiö vetoaa alivakuutukseen kuluttajan vahingoissa verrattain harvoin. Tilanne tuleekin tyypillisemmin vastaan siis silloin, kun vakuutusyhtiölle on kerrottu vääriä tietoja vakuutettavasta omaisuudesta, eikä niinkään alivakuuttamisesta. Tällainen liian pienen pinta-alatiedon tapaus tulee tyypillisesti vastaan silloin, kun rakennukselle on sattunut laaja vahinko ja se joudutaan korjaamaan perusteellisesti tai rakentamaan kokonaan uudelleen. Vakuutusyhtiö huomaa silloin, että korjauslaskelmaan mitattu pinta-ala on suurempi kuin vakuutuskirjaan merkitty pinta-ala.

Alivakuutus vai väärä pinta-ala?

Väärää pinta-alaa ei arvioida alivakuutusta koskevan 58 §:n vaan vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuutta koskevien säännösten mukaan. Siitä säädetään vakuutussopimuslain 22, 23 ja 34 §:ssä, ja niiden edellytykset ovat alivakuutusta koskevaa 58 §:ää huomattavasti tiukemmat.

Ero on merkittävä. Alivakuutuksessa riittää, että vakuutusmäärä on merkittävästi omaisuuden arvoa pienempi. Kun korvausta alennetaan väärän tiedon perusteella, vakuutusyhtiön on lisäksi näytettävä, että vakuutuksenottaja antoi väärän tiedon tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä.

Laskutapa on sen sijaan molemmissa samankaltainen. Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan korvausta alennettaessa otetaan huomioon perityn vakuutusmaksun suhde siihen maksuun, joka oikeilla tiedoilla olisi peritty. Jos oikeilla tiedoilla vuosimaksu olisi ollut 200 euroa ja perittiin 150 euroa, alennus voi olla 25 prosenttia. Tämän vuoksi pinta-alavirheestä johtuva alennus näyttää korvauspäätöksessä alivakuutukselta, vaikka kyse ei kerrotun mukaisesti ole varsinaisesti alivakuuttamisesta.

Pinta-alatieto on vakuutuskirjassa usein väärin vanhoissa rakennuksissa. Taloa on vuosien varrella voitu laajentaa tai muuttaa, mutta vakuutuskirjan pinta-alaa ei ole päivitetty. Hoitamassamme alivakuutusta koskeneessa palovahinkoriidassa vakuutusyhtiö vähensi rakennuksen korvauksesta 26 prosenttia, koska kellaria ei ollut laskettu vakuutettuun pinta-alaan. Vakuutusyhtiö vetosi virheellisesti alivakuutukseen, vaikka kyse oli pinta-alatiedosta. Lopulta se korvasikin vahingon ilman vähennystä.

A) Mitä vakuutusyhtiön pitää näyttää?

Vakuutusyhtiön on näytettävä, että virhe on johtunut vakuutuksenottajan toiminnasta. Tämä voidaan näyttää esimerkiksi osoittamalla, mitä se kysyi pinta-alasta ja mitä vakuutuksenottaja vastasi. Vakuutuksenottajalla ei nimittäin ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, eli vakuutusyhtiölle ei tarvitse kertoa kaikkea mitä mieleen tulee, vaan vakuutusyhtiön on esitettävä kysymykset, joihin se haluaa vastaukset. Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan on annettava oikeat ja täydelliset vastaukset niihin kysymyksiin, jotka vakuutusyhtiö esittää.

Pelkkä vakuutuskirjaan merkitty luku ei siis vielä kerro, kuka luvun antoi ja mihin se oli vastaus. Pinta-alatieto on voinut tulla vakuutusmyyjältä, vanhasta vakuutuksesta tai kokonaan eri pinta-alaa koskevasta kysymyksestä. Vakuutuslautakunta arvioi tällaista tilannetta seuraavassa tapauksessa, jossa pinta-ala oli ilmoitettu vakuutusyhtiön nettilomakkeella.

FINE-003545 – Liian pieneksi ilmoitettu pinta-ala ei oikeuttanut alentamaan palovahingon korvausta

A:n kaksikerroksinen omakotitalo vaurioitui tulipalossa. A oli ottanut kotivakuutuksen vakuutusyhtiön verkkosivuilla ja ilmoittanut lomakkeella talon kokonaisalaksi 130 neliömetriä. Ulkomittojen perusteella laskettuna molempien kerrosten vähintään 160 senttimetriä korkeat tilat olivat yhteensä noin 199 neliömetriä.

Vakuutusyhtiö alensi rakennuksen korvausta. Korvauspäätöksessä se perusteli alennusta sillä, että A ei ollut ilmoittanut yläkerran muutostöistä. Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö vetosi lisäksi siihen, että pinta-ala oli ilmoitettu väärin jo vakuutusta haettaessa. Vakuutusyhtiön mukaan A:n olisi myös pitänyt korjata tieto myöhemmässä puhelussa, jossa vakuutukseen lisättiin irtaimisto.

A:n mukaan yläkerta oli ollut kylmä ullakko, jonka muutostyöt olivat vielä kesken. Vakuutusyhtiö ei A:n mukaan voinut myöskään vaihtaa alennuksen perustetta vasta lautakuntavaiheessa.

Lautakunta totesi, että tiedonantovelvollisuus koskee vain vakuutusyhtiön esittämiä kysymyksiä, ja vakuutusyhtiö vastaa siitä, että nettilomakkeen kysymys on riittävän selvä. Lomakkeen selitystekstissä ei kerrottu, pitikö keskeneräinen yläkerta laskea mukaan. Lautakunnan mukaan ulkomitoista laskettava kokonaisala ei myöskään yleensä ole talon omistajan tiedossa, vaan sen selvittäminen vaatii laskemista esimerkiksi rakennuspiirustuksista. A oli ilmoittanut väärän luvun, mutta hänen huolimattomuuttaan ei voitu pitää vähäistä suurempana.

Puhelinkeskustelu ei muuttanut arviota. Vakuutusyhtiön työntekijä ei lautakunnan mukaan kertonut selvästi, mitä pinta-alaa hän kysyi, eikä kokonaisalaa käsitelty puhelussa tarkemmin. A:n ei siksi voitu katsoa huomanneen, että aiemmin annettu tieto oli väärä.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö korvaa palovahingon ilman alennuksia.

Lähes 70 neliömetrin ero ei siis riittänyt alentamaan korvausta, koska vakuutusyhtiö ei ollut kysynyt pinta-alaa riittävän selvästi. Kysymyksen selvyys ratkaisee usein enemmän kuin se, kuinka suuri ero lukujen välillä on.

Sama näyttövaatimus ratkaisi myös hoitamamme palovahinkoriidan, jossa kotivakuutus korvasi uudet perustukset. Vakuutusyhtiö oli alentanut korvausta 22 prosenttia, koska vakuutuskirjaan oli merkitty 80 neliömetriä mutta talo oli vakuutusyhtiön mukaan 110 neliömetriä. Vakuutus oli otettu puhelimitse, eikä vakuutusyhtiöllä ollut mitään näyttöä siitä, miten pinta-alaa koskeva tieto oli kysytty. Vakuutuslautakunta suosittikin korvausta ilman alennusta.

B) Mikä on vähäinen poikkeama?

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan vähäinen poikkeama vakuutusmaksussa ei oikeuta alentamaan korvausta. Laki ei kuitenkaan kerro, mikä poikkeama on vähäinen.

Vakuutusyhtiöt lainaavat tähän usein alivakuutussäännöksen esitöiden 20 prosentin rajaa. Raja on kuitenkin kirjoitettu vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon väliselle erolle, ei vakuutusmaksulle. Pinta-ala ei myöskään vaikuta vakuutusmaksuun suoraan samassa suhteessa, joten 20 prosentin ero pinta-alassa ei välttämättä tarkoita 20 prosentin eroa maksussa.

Vähäisyyden raja on siksi aina tapauskohtainen. Vaikka poikkeama maksussa ylittäisi vähäisen rajan, korvausta voi alentaa vain, jos vakuutusyhtiö lisäksi näyttää vakuutuksenottajan toimineen vähäistä suuremmalla huolimattomuudella. Molempien edellytysten on täytyttävä.

Kotivakuutuksen pinta-ala ei ole yksiselitteinen luku

Kotivakuutuksen pinta-ala voi tarkoittaa ainakin kahta eri lukua, eli rakennuksen kokonaisalaa tai asunnon asuinpinta-alaa. Kokonaisala lasketaan rakennuksen ulkomitoista, asuinpinta-ala sisäseinien mukaan, ja lisäksi ehdoissa on omia sääntöjään siitä, mitä kumpaankin lasketaan mukaan. Määritelmät ja vakuutusyhtiöiden väliset erot olen käynyt läpi artikkelissa asunnon kokonaispinta-ala ja asuinpinta-ala vakuutuksessa.

Harva talon omistaja tietää näitä lukuja ulkoa. Kun vakuutus otetaan puhelimitse ja myyjä kysyy vain talon pinta-alaa, vastaukseksi tulee usein se luku, joka on jäänyt mieleen kaupantekohetkeltä tai isännöitsijäntodistuksesta.

Jos myyjä ei puhelimessa tarkentanut, mitä pinta-alaa hän kysyi, virhe on vakuutusyhtiön. Vakuutusyhtiö tietää, mitä pinta-alaa se hinnoittelussaan käyttää, joten sen on myös esitettävä tarkentavat kysymykset.

Puhelinmyynnissä keskustelun eteneminen saadaan usein puhelutallenteesta. Vakuutusyhtiön on tietosuojalainsäädännön perusteella toimitettava pyynnöstä joko tallenne tai sen litterointi. Toisinaan puhelut eivät kuitenkaan ole tallentuneet mihinkään. Kun soitat vakuutusyhtiöön, soita siksi mieluiten vaihteen kautta tai suoraan käsittelijän numeroon ja varmista, että ennen puhelua kuuluu ilmoitus puhelun tallentamisesta.

Pinta-ala vaikuttaa myös vakuutuksen hintaan, ja kotivakuutuksen hintaan vaikuttavat tekijät olen koonnut omalle sivulleen.

Milloin vakuutusyhtiö ei voi vedota alivakuutukseen?

Vakuutusyhtiö ei voi vedota alivakuutukseen, jos vakuutusmäärä perustuu olennaisesti vakuutusyhtiön tai sen edustajan antamaan arvioon. Silloin korvaus on vakuutussopimuslain 58 §:n 2 momentin mukaan maksettava vahingon määräisenä, kuitenkin enintään vakuutusmäärään asti.

Poikkeus tulee käytännössä vastaan etenkin vanhoissa vakuutuksissa.

Aiemmin vakuutusmyyjät kävivät asiakkaiden luona huomattavasti nykyistä useammin, ja vakuutusmäärä tai pinta-alatieto saattoi perustua vakuutusyhtiön asiamiehen omaan arvioon kohteesta. Silloin virhe on vakuutusyhtiön eikä se johda korvausmäärän vähentämiseen.

FINE-074553 – Myyjän arvioima vakuutusmäärä esti alivakuutusvähennyksen

A:n asuinrakennuksen keittiössä sattui vuotovahinko. Vakuutus oli otettu vuonna 2007, ja rakennusten vakuutusmäärät perustuivat vakuutusmyyjän arvioon. Vakuutusyhtiö korvasi vahingon, mutta alensi korvausta alivakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö myönsi, että se oli havainnut vakuuttamisessa tapahtuneen virheen jo vuoden 2008 vahingon käsittelyn yhteydessä. Vakuutusyhtiön mukaan A oli sen jälkeen tiennyt, etteivät vakuutusmäärät vastanneet rakennusten jälleenhankinta-arvoa ja että ne olisi pitänyt päivittää. Tämän vuoksi vakuutusmäärien ei vakuutusyhtiön mukaan voinut enää katsoa perustuvan myyjän arvioon.

A kiisti, että vakuutusyhtiö olisi ottanut alivakuutuksen puheeksi ennen vuoden 2022 vahinkoa. Syy siihen, miksi vakuutus olisi pitänyt päivittää, oli myös jäänyt hänelle epäselväksi.

Lautakunta piti vakuutusyhtiön omien kannanottojen perusteella riidattomana, että vakuutusmäärät perustuivat vakuutusta tehtäessä olennaisesti vakuutusyhtiön edustajan arvioon. Sopimuksen sisältöä oli arvioitava alkuperäisen myyntitilanteen perusteella. Myöhemmillä keskusteluilla vakuutusmäärien päivitystarpeesta ei ollut tähän vaikutusta.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö korvaa vuotovahingon vetoamatta alivakuutukseen.

Vakuutusyhtiön myöhempi huomautus vakuutusmäärien päivittämisestä ei siis siirtänyt vastuuta vakuutuksenottajalle. Ratkaisevaa oli se, mistä vakuutusmäärä alun perin tuli.

Alivakuutus yrityksen vakuutuksissa

Kokemuksemme mukaan alivakuutus on yrityksen vakuutuksissa yleisempi kuin kotivakuutuksessa, koska yrityksen omaisuus- ja keskeytysvakuutus perustuu useammin vakuutusmäärään. Yrityksen on silloin itse huolehdittava siitä, että vakuutusmäärä vastaa omaisuuden arvoa tai keskeytysvakuutuksessa katteen määrää.

Tyypillinen tilanne on yritys, joka on vakuuttanut työkalunsa tiettyyn vakuutusmäärään. Kun työkalut sitten varastetaan tai tuhoutuvat, yritys huomaa vasta vahingon jälkeen, että vakuutusmäärä oli valittu aivan liian alhaiseksi työkalujen todelliseen arvoon nähden. Silloin vakuutusyhtiö voi soveltaa alivakuutussääntöä ja korvata vahingosta vain vakuutusmäärän ja työkalujen arvon suhteen mukaisen osan.

Yritysvakuutuksen ehdot voivat myös määritellä alivakuutuksen laajemmin kuin kotivakuutuksen ehdot. Esimerkiksi Fennian yritysten omaisuusvakuutuksen ehdoissa omaisuus on alivakuutettu myös silloin, kun vakuutuksen perusteena oleva tunnusluku, kuten pinta-ala, on ilmoitettu todellista pienemmäksi. Näissä ehdoissa väärä pinta-ala on siis kirjoitettu suoraan alivakuutukseksi.

Myyjän arvioon perustuvaa poikkeusta sovelletaan kuitenkin myös yritykseen. Vakuutuslautakunta suositti ratkaisussa VKL 265/16, että keskeytysvakuutuksen korvaus maksetaan ilman alivakuutusvähennystä, koska myyjä oli määrittänyt vakuutusmäärän edellisen vakuutusyhtiön vakuutuskirjan perusteella eikä ollut kysynyt yrityksen liikevaihtoa.

Yritykseltä edellytetään silti enemmän kuin kuluttajalta. Seuraavassa tapauksessa elinkeinonharjoittaja ei ollut tarkastanut vakuutuskirjaansa.

FINE-63272-B2V1W – Yrityksen väärin ilmoittama pinta-ala oikeutti 25 prosentin alennukseen

L Ky:n verstashallin ja sosiaalitilat sisältänyt rakennus vaurioitui tulipalossa. Vakuutuskirjaan rakennuksen pinta-alaksi oli merkitty 600 neliömetriä, mutta rakennuskokonaisuus oli 996 neliömetriä. Vakuutusyhtiö alensi korvausta 25 prosenttia alivakuutuksen perusteella.

L Ky:n mukaan verstas ja sosiaalitilat olivat kaksi erillistä rakennusta, koska niillä oli eri osoitenumerot ja omat sisäänkäynnit. Lisäksi L Ky katsoi, ettei pinta-alavirhe ollut sen aiheuttama.

Lautakunta piti rakennusosia yhtenä rakennuksena, koska ne oli kytketty toisiinsa ja esitetty piirustuksissa yhtenä kokonaisuutena. Pinta-alatieto oli todennäköisimmin peräisin L Ky:ltä itseltään, eikä se ollut osoittanut tiedon perustuneen vakuutusyhtiön edustajan katselmukseen tai arvioon.

Lautakunnan mukaan vakuutuksenottajan on myös tarkastettava vakuutuskirjan tiedot ja oikaistava virheet. L Ky:n edustaja oli myöntänyt, ettei hänellä ollut tapana tarkastaa vakiosopimuksia. Ero pinta-aloissa ja vakuutusmaksuissa oli merkittävä, ja elinkeinonharjoittajan oli täytynyt ymmärtää sen merkitys. Huolimattomuus ei siksi ollut vähäistä.

Vakuutuslautakunta piti vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Tapaus näyttää, mihin raja voidaan vetää silloin, kun vakuutuksenottaja on yritys ja virhe on suuri. Lautakunta ei edellyttänyt, että yritys olisi itse laskenut rakennuksen pinta-alan, mutta sen olisi pitänyt lukea vakuutuskirjansa ja huomata virhe.

Sama kannattaa tehdä kotivakuutuksessa. Kun saat vakuutuskirjan tai vuositiedotteen, tarkista, että rakennuksen pinta-ala vastaa talon todellista kokoa, ja ilmoita vakuutusyhtiölle laajennuksista ja muutostöistä.

Yrityksen vakuutusriidoissa vastaan tulee alivakuutuksen lisäksi monia muita kiistakysymyksiä, ja esimerkkejä löytyy hoitamistamme yritysvakuutusten riidoista.

Mitä tehdä, jos vakuutusyhtiö alentaa korvausta alivakuutuksen perusteella?

Jos vakuutusyhtiö alentaa korvausta alivakuutuksen perusteella, pyydä ensin vakuutusyhtiöltä kaikki aineisto siitä, miten vakuutus aikanaan tehtiin. Tällaista aineistoa ovat vakuutushakemus, nettilomakkeen kysymykset ja puhelutallenne tai sen litterointi.

Tarkista samalla vakuutuskirjasta, onko rakennus vakuutettu vakuutusmäärästä vai täydestä arvosta. Jos se on vakuutettu täydestä arvosta, kyse on väärästä tiedosta eikä alivakuutuksesta, ja vakuutusyhtiön on silloin näytettävä, mitä se kysyi ja kuinka huolimattomasti vastasit.

Korvauspäätökseen voi hakea muutosta pyytämällä vakuutusyhtiöltä oikaisua, viemällä asian FINEn neuvontaan tai pyytämällä Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.

Alivakuutusta koskevat riidat ratkeavat usein yksityiskohdissa. Ratkaisevaa on, mistä pinta-ala tai vakuutusmäärä on peräisin, miten sitä kysyttiin ja millainen vakuutus on kyseessä. Vakuutusyhtiön laskelma voi näyttää yksiselitteiseltä, vaikka sen oikeudellinen peruste olisi väärä.

Jos vakuutusyhtiö on leikannut rakennusvahingon korvausta alivakuutukseen tai väärään pinta-alaan vedoten, päätöksen oikeellisuus kannattaa selvittää ennen kuin hyväksyt sen. Selvitämme sen vakuutusjuristin ilmaisella arviolla.