Lievä aivovamma ja pysyvän haitan korvaus

Lievästäkin aivovammasta voi jäädä pysyvä haitta, josta maksetaan korvaukset sen vakavuusasteen perusteella. Käytännössä korvauksen saaminen ja sen suuruus riippuvat kuitenkin monesta tekijästä: alkuvaiheen vaikeusasteesta, kuvantamislöydöksistä, oirekuvan kehityksestä ja siitä, mistä vakuutuksesta korvausta haetaan .

Alla käyn läpi, mitä pysyvä haitta tarkoittaa aivovamman yhteydessä, milloin aivovamma katsotaan pysyväksi ja miten sen haittaluokka arvioidaan. Kerron erikseen lievän ja keskivaikean aivovamman jälkitiloista ja niiden korvauksista. Lopussa kerron myös tilanteista, joissa aivovamman korvausta ei makseta.

Jos vakuutusyhtiö on evännyt aivovamman pysyvän haitan korvauksen tai maksanut sen mielestäsi liian pienenä, kannattaa aina pyytää juristin ilmainen arvio päätöksen oikeellisuudesta.

Mitä pysyvä haitta tarkoittaa?

Pysyvä haitta tarkoittaa pysyvää toimintakyvyn alenemista.

Toimintakyvyn arvioinnissa huomioidaan, miten paljon vamma rajoittaa jokapäiväistä elämää verrattuna samanikäiseen terveeseen henkilöön. Yksilölliset asiat, kuten ammatti tai harrastukset, eivät kuitenkaan vaikuta arvioon.

Jos siis esimerkiksi aivovamman seurauksena et pystyisi enää jatkamaan aiempia harrastuksi entisellä tavalla, tätä ei erikseen huomioida pysyvän haitan arvioinnissa. Mutta jos aivovamman vuoksi muisti pettää päivittäisissä asioissa niin, että tarvitset muistutuksia arjessa selviämiseen, se vaikuttaa korvauksiin.

Olen käynyt tarkemmin läpi pysyvän haitan korvausmäärän laskemista ja siihen vaikuttavia tekijöitä tarkemmin artikkelissa tapaturmavakuutuksen korvaus pysyvästä haitasta.

Milloin aivovamma on pysyvä?

Pysyvän haitan olemassaoloa arvioidaan aikaisintaan vuoden kuluttua tapaturmasta.

Esimerkiksi tammikuussa 2026 liukastut pihalla ja lyöt pääsi maahan. Ensiapuun päästyäsi sinulla todetaan kovakalvonalainen verenvuoto, josta sinut operoidaan. Leikkauksen jälkeen aivovuoto paranee, mutta oirekuvaksi jää muistivaikeuksia, väsyvyyttä ja päänsärkyä. Vaikka oireita olisi jatkunut kuukausien ajan, aivovamman pysyvää haittaa voidaan arvioida aikaisintaan tammikuussa 2027.

Aivovammojen kohdalla pysyvän haitan arviointi on kuitenkin erityisen haastavaa. Käypä hoito -suosituksen mukaan aivovamman jättämää haittaa ei aina voida arvioida vielä vuoden kuluttua vammautumisesta, vaan haitan todellinen merkitys selviää usein vasta vuosien seurannassa.

Pysyvän haitan korvaus aivovammasta edellyttää myös sitä, että lääkäri on todennut sen jääneen pysyväksi. Aivovamman jälkitilan tulee siis olla sellainen, että yleisen lääketieteellisen kokemuksen perusteella se ei enää olennaisesti parane.

Joissakin vakuutuksissa korvauksiens aaminen edellyttää, että pysyvä haitta ilmenee tietyn määräajan kuluessa tapaturmasta. Alla oleva tapaus havainnollistaa, miten Vakuutuslautakunta on tulkinnut tällaista ehtoa aivovamman kohdalla.

VKL 23/12 – 24 kuukauden aikaraja monivammaisessa moottorikelkkatapaturmassa

Vakuutettu oli varusmiesaikanaan hypännyt moottorikelkalla laskettelurinteen hyppyristä ja pudonnut kelkan päältä. Hänelle aiheutui aivovamma, silmänpohjan murtuma, molempien keuhkojen ruhje, reisiluun varren murtuma sekä molempien kantaluiden ja telaluun murtumat. Vakuutettu oli primaaristi tajuton ja hänellä todettiin jälkikäteen noin kuukauden mittainen tapaturman jälkeinen muistiaukko.

Vakuutusyhtiö katsoi, että alaraajojen toiminnanvajavuus vastasi haittaluokkaa 5 ja aivovamman jälkitila lievänä haittaluokkaa 5, jolloin kokonaishaitta jäi yhtiön mukaan haittaluokkaan 9. Koska vakuutusehto edellytti vähintään haittaluokan 12 mukaista pysyvää haittaa, joka tuli ilmetä 24 kuukauden kuluessa tapaturmasta, yhtiö ei maksanut pysyvän haitan korvausta. Yhtiön mukaan myöhemmin ilmenneitä toiminnanvajavuuksia ei voitu ottaa huomioon.

Vakuutettu katsoi, että hänelle jääneiden vammojen yhteishaittaluokka oli vähintään 12 ja vaati korvauksen maksamista. Hoitavat lääkärit tukivat vaatimusta: alaraajojen toimintakyky täytti heidän arvionsa mukaan vaikean toiminnanvajavuuden kriteerit ja kuukauden mittainen muistiaukko viittasi erittäin vaikeaan aivovammaan.

Vakuutuslautakunta totesi, ettei vakuutusehdon sanamuoto edellyttänyt sitä, että haittaluokan 12 mukaisuuden olisi tullut olla todettavissa jo 24 kuukauden kuluessa, vaan riittävää oli, että pysyvä haitta ylipäätään ilmeni tässä ajassa. Lautakunta arvioi alaraajojen toiminnanvajavuuden keskivaikeaksi (haittaluokka 8) ja aivovamman jälkitilan keskivaikeaksi (haittaluokka 8). Haittaluokkien yhdistämiskaavalla kokonaishaitta oli 12,8.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö suorittaa vakuutetulle haittaluokan 12 mukaisen pysyvän haitan korvauksen.

Tapaus on hyvä muistutus siitä, että aivovamman pysyvä haitta voi tarkentua ja sen lopullinen haittaluokka varmistua vasta vuosien kuluttua tapaturmasta. Vakuutusehtojen aikaraja pysyvän haitan varmistumiselle ei siis aina tarkoita sitä, että haittaluokan tulisi olla lopullisesti vahvistettu tässä ajassa, vaan riittää, että pysyvä haitta on ylipäätään olemassa.

Aivovammojen haittaluokan arviointi

Aivovammojen haittaluokan arvioinnissa keskeisiä tekijöitä ovat tapaturman alkuvaiheen tiedot, kuten

• tajuttomuuden kesto
• muistiaukon (PTA) pituus
• ensiavussa tehdyt havainnot neurologisesta tilasta sekä
• aivojen kuvantamislöydökset (TT- ja magneettikuvaukset)

Aivovamma on akuuttivaiheessa lievä, kun Glasgow Coma Scale -pistemäärä on puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan 13–15 sekä lisäksi jokin seuraavista kriteereistä täyttyy: 1) tajuttomuus on kestänyt enintään 30 minuuttia, 2) muistiaukko enintään 24 tuntia tai 3) vähäinen vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen tietokonekerros- tai magneettikuvassa.

Keskivaikea aivovamma on alkuvaiheessa kyseessä silloin, kun GCS on 9–12 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossain vaiheessa sen jälkeen, jos tajuttomuus on kestänyt yli 30 minuuttia ja enintään 24 tuntia, tai vamman jälkeinen muistinmenetys on enintään 7 vuorokauden mittainen.

Miksi nämä alkuvaiheen arviot ovat niin tärkeitä? Eikö olennaista ole nimenomaan se, millainen pysyvä haitta on jäänyt?

Selitys on yksinkertainen: alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen sekä sen toteen näyttämiseen. Vamman vakavuuden arvioinnissa otetaan nimittäin huomioon yhtenä tekijänä se, millaiset havainnot on tehty heti vamman tapahduttua, koska ne ovat objektiivisesti arvioitavissa.

Alkuvaiheen havainnot myös määrittävät sitä, miten aivovamman pysyvän haittan luokan vakavuutta arvioidaan valtioneuvoston haittaluokka-asetuksen (1649/2009) mukaan. Kyseisessä asetuksesssa vamman vakavuus ilmaistaan asteikolla 1–20. Korvaus maksetaan, jos haittaluokka on vähintään 1, ja suurimman korvauksen saa, jos haittaluokka on 20.

Samaa asteikkoa käytetään sekä lakisääteisissä vakuutuksissa että tyypillisesti vapaaehtoisissa tapaturma- ja terveysvakuutuksissa.

Haittaluokka-asetuksessa aivovamman jälkitila jaetaan neljään vaikeusasteeseen, joista jokaisessa otetaan huomioon yllä mainitut GCS-pistemäärät.

Aivovamman kokonaishaittaan kuuluvat lisäksi haju- ja makuaistin muutokset, näkökentän kaventuminen sekä muut paikallishäiriöt. Näitä ei arvioida erikseen, vaan osana aivovamman jälkitilaa. Krooninen kipu ja spastisuus voivat korottaa haittaluokkaa.

Lisäksi asetuksessa on erillinen taulukko aivohermojen vaurioiden aiheuttamista haitoista, jota sovelletaan esimerkiksi kasvomurtumien yhteydessä syntyneisiin hermovaurioihin.

Hermovauriot eri puolilla kehoa voivat jäädä myös itsenäisiksi pysyviksi haitoiksi.

Vaikka aivovamman alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen, mikään itsestäänselvyys sekään ei ole. Alkuvaiheessa vaikea aivovamma voi jättää jälkitilan, joka arvioidaan lopulta keskivaikeaksi tai jopa lieväksi.

Alla oleva tapaus osoittaa, miten lautakunta on arvioinut tilannetta, jossa alkuvaihe oli selkeästi vaikea, mutta ajan kuluessa jälkitila olikin odotettua lievempi.

FINE-041786 – Suihkuun liukastuminen ja kookas kovakalvonulkoinen verenvuoto

Vakuutettu oli liukastunut suihkussa ja lyönyt takaraivonsa ja olkapäänsä. Pään tietokonekerroskuvauksessa todettiin kookas kovakalvonulkoinen verenvuoto ja kallonmurtuma. Vakuutetulle tehtiin päivystyksellinen kallon avaus ja vuodon tyhjennys. Lisäksi todettiin olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmeno ja oikean silmän lasiaisvuoto.

Vakuutusyhtiö maksoi aluksi kokonaishaittaa vastaavan haittaluokan 7 mukaisen korvauksen, josta aivovamman osuus oli haittaluokka 6. Myöhemmin yhtiö korotti aivovamman haittaluokan 8:aan, jolloin kokonaishaitaksi tuli haittaluokka 9.

Vakuutettu vaati vaikean aivovamman jälkitilaa vastaavaa korvausta. Perusteluina olivat vaikea neuropsykologinen oirekuva, näkökenttäpuutos, kuulonalenema, tinnitus sekä pysyvä työkyvyttömyys. Vakuutetun mukaan vakuutusyhtiö oli keskittynyt aivovamman alkuvaiheen vaikeusasteen sijaan jälkitilan arviointiin ja sivuuttanut sen, että vamma oli alkuvaiheessaan vaikea.

Vakuutusyhtiö viittasi vuonna 2018 tehtyyn magneettitutkimukseen, jossa aivokudoksen vaurio ei näyttäytynyt erityisen vaikeana. Yhtiön näkemyksen mukaan aivovamman alkuvaiheen luokittelu vaikea-asteiseksi perustui siihen, että vamma oli edellyttänyt kiireellistä leikkaushoitoa. Muutoin alkuvaiheen vamma vastasi keskivaikeaa aivovammaa.

Vakuutuslautakunta totesi, että alkuvaiheen aivovamma oli vaikea, mutta etenevä oirekuva ei sovi aivovammalle tyypilliseen kehitykseen. Vamman jälkeen 17.12.2015 ja 21.5.2018 tehdyissä neuropsykologisissa tutkimuksissa oirekuva vastasi keskivaikeaa aivovamman jälkitilaa. Lautakunta arvioi jälkitilan haittaluokaksi 8.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Tapaus osoittaa, että aivovamman alkuvaiheen vaikeusaste ei määritä automaattisesti jälkitilan haittaluokkaa. Vaikka vakuutettu oli saanut vaikean aivovamman ja tarvinnut päivystysleikkauksen, jälkitilaksi arvioitiin keskivaikea haittaluokka 8. Arvioinnissa painottuu aina jälkitilan oirekuva ja sen vakavuus, ei pelkästään se, miten dramaattinen itse vahinko oli.

Lievä aivovamma ja korvaukset

Lievä aivovamman jälkitila sijoittuu valtioneuvoston asetuksen haittaluokkiin 0–5. Tyypillisiä lievän aivovamman pysyviä oireita ovat esimerkiksi päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa ja vähän alentunut rasituksensieto. Näistä huolimatta sosiaalinen toimintakyky säilyy kuitenkin ennallaan.

Lievä aivovamma voi alkuvaiheessa olla joko varsin lievä (ei kuvantamislöydöstä) tai niin sanottu lievä komplisoitu, johon liittyy vähäinen kallonsisäinen löydös, kuten pieni verenvuoto. Lievän komplisoidun aivovamman jälkitila voi yltää lievän jälkitilan ylärajoille, eli haittaluokkaan 5.

Vaikka aivovamman jälkitilaan jäisi laaja neuropsykologinen oirekuva ja merkittävästi arjen toimintakykyä haittaavia oireita, haittaluokkaa ei aina arvioida vaikeaksi, jos alkuvaiheen tiedot eivät tue sitä. Neuropsykologinen oirekuva tyypillisesti yksinään ei riitä muuttamaan alkuvaiheessa lievää aivovammaa vaikeaksi jälkitilan osalta.

Alla olevassa lautakunnan tapauksessa oli kyse juuri tällaisen tilanteen arvioinnista.

FINE-003290 – Autokolarista jäänyt aivovamma ja kaularankavamma

Vakuutettu oli joutunut liikenneonnettomuuteen, kun vastakkaisesta suunnasta tullut henkilöauto kääntyi ja törmäsi vakuutetun auton etukulmaan. Vakuutetulla todettiin murtumat ensimmäisessä ja neljännessä rintanikamassa. Pään ja kaularangan kuvantamistutkimuksissa ei todettu tapaturmalöydöksiä. Onnettomuuden jälkeen vakuutetulla alkoi ilmetä neuropsykologista oireistoa ja päänsärkyä, joiden tulkittiin liittyvän aivovammaan.

Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutetulle oli jäänyt aivovamman seurauksena haittaluokan 5 mukainen neuropsykologinen oireisto. Alkuvaiheessa kyseessä oli lievä aivovamma, ja myös jälkitilaa oli pidettävä lievänä.

Vakuutettu vaati haittaluokkaa 13 ja katsoi aivovamman olleen vaikea. Vaatimuksen perusteena olivat useiden viikkojen mittainen muistiaukko, tehdyn DTI-tutkimuksen löydökset sekä hoitavan neurologin arvio, jonka mukaan tilanne vastasi vaikeaa aivovammaa ja haittaluokkaa 12.

Vakuutusyhtiö toi esiin, että aivovamman alkuvaiheen tiedot ja vaikeusaste ovat olennaisessa osassa pysyvän haitan määrittämisessä. Ensikäyntikertomuksen mukaan vakuutettu oli ollut aikaan ja paikkaan orientoitunut ja muistanut tapahtumat. Tajuttomuutta ei ollut ollut. Yhtiö viittasi myös siihen, että DTI-tutkimus ei sovellu yksilötason aivovammadiagnostiikkaan.

Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologian asiantuntijalausunnon mukaan vakuutetun aivovamma oli alkuvaiheessaan enintään lievä. Useiden viikkojen mittainen muistiaukko perustui vasta haastatteluun, joka oli tehty 1,5 vuotta tapaturman jälkeen. On tyypillistä, että lievissä aivovammoissa muistiaukon pituus kasvaa jälkikäteen arvioituna. Lautakunta arvioi aivovamman jälkitilan lieväksi (haittaluokka 5) ja lisäksi kaularangan lieväasteiseksi toiminnanvajaukseksi (haittaluokka 1).

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutetulle lisäkorvausta siten, että kokonaiskorvaus vastaa haittaluokkaa 6.

Aivovamman haittaluokkaa ei siis yleensä voida korottaa pelkästään pitkittyneen oirekuvan tai jälkikäteen tehtyjen tutkimusten perusteella, jos alkuvaiheen tiedot viittaavat selkeästi lievään aivovammaan. Muistiaukon pituutta arvioitaessa painoarvoa on ennen kaikkea tuoreeltaan dokumentoiduilla havainnoilla, ei myöhemmin tehdyllä haastattelulla.

Myös lievä komplisoitu aivovamma, johon liittyy kallonsisäinen verenvuoto, arvioidaan usein lievän jälkitilan ylärajoille.

FINE-015462 – Pyöräilykaatuminen ja kovakalvonalainen verenvuoto

Vakuutettu oli kaatunut pyörällä, lyönyt päänsä ja loukannut olkapäänsä ja kämmenensä. Tapaturman jälkeen vakuutettu oli ollut muutaman minuutin tajuttomana ja muistiaukon pituudeksi oli arvioitu 9–10 tuntia. Vakuutettu sai tapaturman yhteydessä kovakalvonalaisen verenvuodon, joka sulautui ajan kuluessa pois.

Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutetulle oli jäänyt aivovamman jälkitilasta haittaluokan 2 mukainen pysyvä haitta. Lisäksi olkapään vammasta katsottiin jääneen haittaluokan 1 mukainen pysyvä haitta.

Vakuutettu vaati korvauksena keskivaikeaa aivovamman jälkitilaa. Vaatimuksen perusteena olivat laaja neuropsykologinen oirekuva, muistiongelmat, väsymys, päänsärky sekä hoitavan lääkärin arvio. Olkapään osalta vakuutettu vaati haittaluokan 4 mukaista korvausta.

Vakuutusyhtiö viittasi aivovammojen Käypä hoito -suositukseen ja vakuutusehtoihin. Yhtiön mukaan vakuutetun tajuttomuus oli ollut alle 30 minuuttia, muistiaukko alle 24 tuntia ja kovakalvonalainen verenvuoto oli korjaantunut itsestään. Yhtiön näkemyksen mukaan oireiden vaikeusasteeseen olivat vaikuttaneet muun muassa aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologian asiantuntijalausunnon mukaan kyseessä oli alkuvaiheessa lievä komplisoitu aivovamma. Tämän tyyppisestä vammasta toipuminen on yleensä melko nopeaa, mutta joskus jälkitilaoireisto pitkittyy. Vakuutetun tapauksessa pitkittymiseen olivat myötävaikuttaneet krooninen kipu ja psyykkinen kuormitus. Asiantuntija katsoi haittaluokaksi lievän aivovamman jälkitilan ylärajoilla olevan 5.

Vakuutuslautakunta arvioi aivovamman jälkitilan haittaluokaksi 5 ja olkapään vamman haittaluokaksi 3. Haittaluokkien yhdistämiskaavalla kokonaishaitaksi tuli 7.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutetulle lisäkorvauksen siten, että kokonaiskorvaus vastaa haittaluokkaa 7.

Lievästä komplisoidusta aivovammasta voi jäädä haittaluokan 5 mukainen pysyvä haitta, eli lievän jälkitilan ylärajoille. Vaikka oirekuva olisi laaja ja pitkittynyt, haittaluokkaa ei helposti nosteta keskivaikean puolelle, jos alkuvaiheen tiedot eivät sitä tue.

Toisaalta vakuutusyhtiön aluksi maksama haittaluokan 2 mukainen korvaus oli tässä tapauksessa selvästi liian matala, ja korotus haittaluokkaan 5 toi vakuutetulle merkittävästi suuremman korvauksen.

Keskivaikea aivovamma ja korvaukset

Keskivaikea aivovamman jälkitila sijoittuu haittaluokkiin 6–10. Sen toteaminen edellyttää, että alkuvaiheen tiedot viittaavat vähintään keskivaikeaan aivovammaan.

Keskivaikeaan jälkitilaan liittyy lieviä mutta selvästi elämä haittaavia oireita: toistuvia päänsärkyjä, muistin heikkenemistä, väsyvyyttä ja aloitekyvyn alenemaa. Sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt, eli toisin kuin lievässä aivovammassa, keskivaikeassa aivovammassa se haittaa jo jonkin verran myös kanssakäymistä ihmisten kanssa. Myös aivovammaan liittyvä masennus ja psyykkinen oireisto arvioidaan osana aivovamman kokonaishaittaa eikä erikseen.

Keskivaikeaksi alkuvaiheessa luokiteltu aivovammakaan ei kuitenkaan automaattisesti johda keskivaikeaan jälkitilaan, vaan jälkitila voi jäädä lievemmäksi, jos toipuminen on ollut hyvää.

FINE-053782 – Sängystä putoaminen Teneriffalla ja kallonpohjan murtuma

Vakuutettu oli Teneriffalla ollessaan pudonnut yöllä sängystä ja lyönyt päänsä kaakelilattiaan. Tapahtuman jälkeen vakuutettu oli sekava, ja hänen korvastaan tuli verta. Sairaalan kuvantamistutkimuksissa todettiin pienet molemminpuoliset otsaohimolohkon aivoruhjeet, vähäinen lukinkalvonalainen verenvuoto, verta molemmissa korvalokeroissa sekä kallonpohjan hiusmurtuma.

Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutetulle oli jäänyt lievä aivovamman jälkitila, ja maksoi haittaluokan 2 mukaisen korvauksen. Yhtiön mukaan vakuutetun tasapainovaikeudet eivät olleet syy-yhteydessä tapaturmaan, koska niistä ei ollut mainintaa ennen 2.3.2020 päivättyä lääkärinlausuntoa.

Vakuutettu vaati haittaluokkaa 4 ja katsoi, että jälkitila vastasi vähintään keskivaikeaa. Perusteluina olivat pitkät kävelymatkat kävelysauvojen kanssa, jakkaralle nousun mahdottomuus huimauksen vuoksi sekä hoitavien lääkäreiden arviot.

Vakuutusyhtiö toisti kantansa siitä, että myöhemmin kehittynyt tasapaino-ongelma ei ole syy-yhteydessä tapaturmaan. Hajuaistin menetys sen sijaan katsottiin sopivan vahinkomekanismiin.

Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologian asiantuntijalausunnon mukaan vakuutetulle oli tapaturmassa aiheutunut keskivaikea aivovamma. Aivovamman jälkitilasta aiheutuva pysyvä haitta ei voinut olla vakavampi kuin alkuvaiheen aivovamma. Vakuutettu oli kuitenkin kuntoutunut hyvin, ja lievänä tasapainohäiriönä ja lievänä väsymystaipumuksena jäi lievän alarajoilla oleva jälkitila, haittaluokka 2. Hajuaistin merkittävästä alentumisesta katsottiin aiheutuvan lisäksi haittaluokan 2 mukainen pysyvä haitta. Kokonaishaitta vastasi siten haittaluokkaa 4.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa vakuutetulle lisäkorvauksen siten, että kokonaiskorvaus vastaa haittaluokkaa 4.

Vaikka alkuvaiheen aivovamma olisi luokittelultaan keskivaikea, jälkitilan oirekuva ratkaisee lopullisen haittaluokan. Hyvä toipuminen voi johtaa siihen, että jälkitila jää lievän rajoille, vaikka alkuvaiheessa kyseessä oli selkeästi keskivaikea aivovamma. Toisaalta hajuaistin menetys arvioidaan osana aivovamman kokonaishaittaa ja nostaa lopullista haittaluokkaa tässä tapauksessa.

Vakuutuslautakunta arvioi aivovamman pysyvää haittaa tiukasti haittaluokka-asetuksen ja Käypä hoito -suosituksen mukaisesti. Pelkkä työkyvyttömyys tai ammatillinen haitta ei nosta haittaluokkaa, kuten alla oleva tapaus osoittaa.

VKL 642/14 – Skootterionnettomuus lomamatkalla

Vakuutettu oli joutunut liikenneonnettomuuteen lomamatkallaan. Hän ajoi skootterilla päin lyhtytolppaa, ja myös päätä suojannut kypärä oli hajonnut. Vakuutettu kertoi menettäneensä tajuntansa ja ettei hänellä ollut juurikaan muistikuvia vahinkotapahtumaa seuranneelta kuudelta kuukaudelta. Vakuutettu sai monivammatilan, johon sisältyi päävamma, kasvomurtumia ja vasemman käsivarren vamma.

Vakuutusyhtiö katsoi aluksi, että vakuutetulle oli jäänyt käsivarren vammasta haittaluokan 7 mukainen pysyvä haitta. Myöhemmin yhtiö arvioi, että aivovamman jälkitila oli keskivaikea ja siitä jäi haittaluokan 6 mukainen pysyvä haitta. Vammojen yhteishaitaksi muodostui haittaluokka 11.

Vakuutettu oli tyytyväinen käden vammoista maksettuun korvaukseen, mutta vaati aivovamman jälkitilan haittaluokaksi vähintään 10. Perusteluina olivat työkyvyttömyys ja hoitavien lääkäreiden arviot.

Vakuutusyhtiö viittasi siihen, ettei lääketieteellisestä selvityksestä ilmennyt epilepsiakohtauksia tai aivovammasta johtuvia halvauksia. Vakuutettu oli ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä jo ennen aivovammadiagnoosia, joten työkyvyttömyys ei johtunut pelkästään aivovammasta. Lääketieteellisestä selvityksestä ei myöskään löytynyt muuta tukea muistiaukoille tai tajuttomuudelle kuin vakuutetun oma kertomus.

Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologian asiantuntijalausunnon mukaan vakuutetulle oli aiheutunut tapaturman seurauksena keskivaikea aivovamman jälkitila. Siihen liittyi lieviä mutta selvästi haittaavia pysyviä oireita, kuten toistuvat päänsäryt, muistin heikkeneminen, väsyvyys ja aloitekyvyn aleneminen. Tutkimuksissa oli todettu haittaavia vaikutuksia toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Asiantuntija piti haittaluokkaa 6 perusteltuna.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut lisäkorvauksia.

Keskivaikeakin aivovamma voi jäädä haittaluokan 6 tasolle, eli keskivaikean jälkitilan alarajoille. Työkyvyttömyys ei sellaisenaan nosta haittaluokkaa, vaan ratkaisevia ovat kliiniset löydökset ja oirekuvan laajuus suhteessa haittaluokka-asetuksen kuvauksiin. Hoitavien lääkäreiden arvioita punnitaan lautakunnan hankkimaa asiantuntijalausuntoa vasten.

Aivovammalle on tyypillistä, että oirekuva on pahimmillaan heti vamman jälkeen ja lievittyy ajan myötä. Jos oireisto päinvastoin pahenee, syyksi epäillään usein muuta kuin itse aivovammaa.

VKL 79/16 – Kaatuminen yöllä ja pään lyönti katuun

Vakuutettu oli lomaillessaan tullut nuoren naisen kaatamaksi, lyönyt päänsä katuun ja ollut muutaman minuutin tajuttomana. Tapaturman seurauksena vakuutetulle jäi aivovamman jälkitila, neuropsykologinen oirekuva sekä haju- ja makuaistin puuttuminen.

Vakuutusyhtiö maksoi aivovamman jälkitilasta haittaluokan 8 mukaisen korvauksen.

Vakuutettu vaati haittaluokkaa 15. Perusteluina olivat hoitavien lääkäreiden arviot, joiden mukaan vakuutettu kärsi laajoista ja vaikeista neuropsykologisista oirekuvista. Vakuutettu katsoi, että hänelle oli aiheutunut vaikea aivovamman jälkitila.

Vakuutusyhtiö viittasi alkuvaiheen tilankuvaukseen, ulkoisiin löydöksiin ja magneettitutkimuksen havaintoihin. Yhtiön mukaan vakuutetun tajuttomuus oli kestänyt enintään muutaman minuutin ja muistiaukko muutaman tunnin. Aivovammoille ei ole tyypillistä, että oireisto pahenee ajan kuluessa. Yhtiö viittasi myös magneettitutkimuksen löydökseen aivojen atrofiasta, joka oli ollut todettavissa jo tuoreeltaan tapaturman jälkeen eikä siten voinut olla traumaperäistä.

Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologian asiantuntijalausunnon mukaan vakuutetulle oli tapaturman seurauksena aiheutunut keskivaikea aivovamma. Asiantuntija kiinnitti huomiota siihen, etteivät aivovammat tyypillisesti pahene ajan kuluessa. Tehdyt traktografialöydökset eivät myöskään soveltuneet yksilödiagnostiikkaan.

Vakuutuslautakunta katsoi, että alkuvaiheen lääketieteelliset tiedot eivät viitanneet siihen, että vakuutettu olisi saanut vaikean aivovamman. Pysyvä haitta oli arvioitava haittaluokan 8 mukaiseksi.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Tapauksessa on olennaista, että hoitavien lääkäreiden arvio vaikeasta aivovammasta ei riitä kyseisen arvion mukaisen korvauksen maksamiseen. Vakuutuslautakunta arvioi asiaa objektiivisesti ja luottaa usein pyydettyyn asiantuntijalääkärin lausuntoon. Jos oirekuva pahenee ajan myötä, tämä puhuu aivovammadiagnoosia vastaan, koska aivovamma ei lääketieteellisesti ole etenevä sairaus.

Aivovammaan voi liittyä myös masennus ja muita psyykkisiä jälkihaittoja. Nämä arvioidaan tyypillisesti osana aivovamman kokonaishaittaa eikä erikseen omana haittaluokkanaan.

FINE-028321 – Pyöräkaatuminen työmatkalla ja kroonistunut masennus

Vakuutettu oli kaatunut polkupyörällä työmatkalla ja lyönyt päänsä. Hänellä todettiin useita kasvoluiden murtumia sekä pienten aivoverenvuotojen jälkitila aivojen syvissä osissa. Aivovamman jälkitilana vakuutetulle jäi väsyvyyttä, prosessoinnin kuormittumista, toiminnanohjauksen jähmeyttä, tarkkaavuusongelmaa sekä masennusta. Lisäksi kasvomurtumista jäi oikeaan ylähuuleen, silmäkulmaan, poskipään ja ohimon alueelle silmän alapuolisen ihohermon haaran vauriosta aiheutuva tunnottomuus ja kipuoireisto.

Vakuutusyhtiö maksoi aivovamman jälkitilasta haittaluokan 8 mukaisen korvauksen. Myöhemmin yhtiö maksoi lisäksi haittaluokan 1 mukaisen korvauksen hermovauriosta.

Vakuutettu vaati haittaluokkaa 10. Hänen mukaansa pelkästään aivovamman osalta pysyvän haitan luokka oli lähempänä vaikeaa kuin keskivaikeaa. Masennus olisi haittaluokituksen mielenterveyden häiriöiden kohdan perusteella arvioituna sijoittunut lievän ja keskivaikean toiminnanvajauksen rajoille (haittaluokat 5–6). Vakuutetun mukaan kroonistunut masennus yhdistettynä keskivaikeaan aivovammaan ei voi aiheuttaa vähemmän haittaa kuin aivovamma yksin.

Vakuutusyhtiö katsoi, että masennuksen aiheuttamaa haittaa ei tule arvioida erikseen, vaan se on osa aivovamman jälkitilan kokonaisarviointia. Hermovaurion osalta yhtiö viittasi haittaluokituksen aivohermoja koskevaan kohtaan, jonka mukaan lievä kasvohermohalvaus vastaa haittaluokkaa 1–3.

Vakuutuslautakunnan hankkima neurologian asiantuntija katsoi, että aivovamman alkuvaiheen luokitus oli keskivaikea. Kognitiivinen oireisto ja mielialaoireisto johtuivat samasta vauriosta ja niitä oli tulkittava kokonaisuutena. Vakuutetun toimintakyky oli itsenäinen henkilökohtaisissa toimissa, ja kodinhoidossa ja sosiaalisissa suhteissa haitta oli lievä. Pysyvä haitta vastasi haittaluokkaa 8, kun huomioon otettiin aivovamman jälkitila masennus mukaan lukien sekä posken tuntohäiriö ja kylmäherkkyys.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Aivovammaan liittyvä masennus arvioidaan siis lähtökohtaisesti osana aivovamman kokonaishaittaa eikä erillisenä mielenterveyden häiriönä. Hermovaurio sen sijaan arvioidaan tyypillisemmin erikseen, jos sen aiheuttama haitta on selkeästi rajattu.

Kun haittaluokituksessa aivovamman jälkitilan kuvaukseen sisältyy esimerkiksi aloitekyvyn aleneminen, masennuksesta johtuvaa samankaltaista oiretta ei voi korottaa haittaluokkaa omaksi tekijäkseen.

Milloin aivovammaa ei korvata?

Aivovammasta aiheutuneen pysyvän haitan korvaaminen edellyttää, että aivovamma on syntynyt laissa säädetyllä tavalla esimerkiksi työssä tai liikenneonnettomuudessa, taikka vapaaehtoisessa vahinkovakuutuksessa mainitun korvattavan tapaturman seurauksena. Tietysti korvauksiin on oikeutettu myös silloin, jos joutuu rikoksen kuten pahoinpitelyn uhriksi.

Pysyvä haitta voi kuitenkin jäädä korvaamatta myös silloin, vaikka kyse olisi lain tai vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen perusteella lähtökohtaisesti korvattavasta vahingosta, jos:

• Aivovammadiagnoosin kliiniset kriteerit eivät täyty. Aivovamman toteaminen edellyttää joko tajunnan menetystä, muistin menetystä vammautumisen yhteydessä, henkisen toimintakyvyn muutosta tai paikallista aivovauriota osoittavaa neurologista oiretta. Myös kuvantamistutkimuksissa todettava vammamuutos riittää
• Neuropsykologinen oirekuva yksinään ei riitä osoittamaan aivovammaa, jos muut kliiniset kriteerit eivät täyty
• Oireet johtuvat perussairaudesta tai muusta syystä kuin tapaturmasta
• Haittaluokka jää alle 1 tai sen rajan, joka on säädetty vapaaehtoisessa vakuutuksessa korvauksen maksamisen edellytykseksi

Korvauksen saaminen ei siis riipu pelkästään siitä, että aivovamman kaltaisia oireita on todettu, vaan myös siitä, että oireet voidaan luotettavasti yhdistää sattuneeseen tapahtumaan.

Alla oleva tapaus on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa taustalla oleva perussairaus selittää oirekuvan, eikä aivovammadiagnoosiin ollut riittävästi näyttöä..

FINE-018515 – Pahoinpitely Thaimaassa ja aiempi vakava perussairaus

Vakuutettu oli joutunut Thaimaan matkallaan pahoinpidellyksi hotellihuoneessaan. Pahoinpitelyn seurauksena vakuutettu sai päähänsä haavan. Sairaalassa ollessaan vakuutettu sai epileptisiä kohtauksia, ja sittemmin hän ei enää kyennyt työhönsä.

Vakuutusyhtiö katsoi, ettei vakuutetulle ollut aiheutunut vahinkotapahtumasta korvattavaa ohimenevää eikä pysyvää haittaa. Kyseessä oli sen sijaan sairausperäinen oireilu, jonka ei voitu katsoa olevan syy-yhteydessä tapaturmaan.

Vakuutettu vaati korvauksia, koska hänen terveytensä oli muuttunut huonommaksi pahoinpitelyn jälkeen ja hän oli joutunut jäämään täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutetun oireet johtuivat hänellä jo aiemmin todetusta ja hoidetusta perussairaudesta, eli aivoverenvuodon myöhäisvaikutuksista ja siihen liittyvästä yleistyvästä epilepsiasta. Epilepsian hoitoon käytettävä lääkitys aiheuttaa tyypillisesti neuropsykologisia oireita muistin alueella.

Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologian asiantuntijalausunnon mukaan alkuvaiheen tiedot olivat suppeat, eikä niissä mainittu yksityiskohtaisesti ulkoisia vamman merkkejä, tajuttomuutta tai muistiaukkoa. Vakuutetun perussairaudet, eli aivoverenvuotojen jälkitila, aivojen operaation jälkitila, paikallinen aivosädehoito, hyvin vaikeahoitoinen epilepsia, raskaat epilepsialääkitykset sekä epilepsiakirurgian jälkitila, riittivät kokonaisuudessaan selittämään vakuutetun kognitiivisen statuksen ja pysyvän työkyvyttömyyden.

Vakuutuslautakunta katsoi, ettei vakuutetulle ollut näytetty aiheutuneen pahoinpitelyn yhteydessä sellaista pään alueen vammaa, josta olisi voinut aiheutua aivovamma.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Tapaus osoittaa, että jos taustalla on vakava perussairaus, joka selittää oirekuvan, tapaturman ja oireiden välinen syy-yhteys jää monesti näyttämättä toteen. Aivovammadiagnoosi edellyttää selkeää näyttöä tapaturman yhteydessä syntyneestä vammasta, ei pelkästään oireiden ilmenemistä tapaturman jälkeen.

Aivovammadiagnoosi edellyttää myös luotettavia tietoja alkuvaiheen tapahtumista. Jos tiedot ovat puutteelliset tai epäselvät ja kuvantamisissa ei ole löydöksiä, aivovammaa ei välttämättä voida todeta lainkaan.

FINE-020563 – Pään lyöminen patteriin humalassa

Vakuutettu oli kompastunut, kaatunut ja lyönyt päänsä lämpöpatteriin. Vakuutettu kertoi tapaturman seurauksena saamastaan vakavasta aivotärähdyksestä. Myöhemmässä lääketieteellisessä selvityksessä vakuutetulla kuvattiin neuropsykologinen oirekuva, ja hänelle oli myönnetty osatyökyvyttömyyseläke.

Vakuutusyhtiö katsoi, ettei vakuutetulle ollut aiheutunut vahinkotapahtumasta vähintään haittaluokan 2 mukaista pysyvää haittaa.

Vakuutettu vaati haittaluokan 2 mukaista pysyvän haitan korvausta aivovamman jälkitilan perusteella. Hoitavan lääkärin mukaan haittaluokka oli 12.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutetulle tehdyissä pään kuvantamistutkimuksissa ei ollut todettu vuotoja tai tapaturmaperäisiä muutoksia. Vakuutetun neuropsykologinen oirekuva oli pahentunut, mikä ei ole aivovammoille tyypillistä. Vakuutetun toimintakyvyn alenemiseen vaikuttivat vahinkotapahtumasta riippumattomat seikat, kuten aikaisemmat päähän kohdistuneet iskut, masennus ja alkoholin käyttö.

Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologian asiantuntijalausunnon mukaan vakuutettu oli muistanut itse tapaturman, eli alkuvaiheessa ei kuvattu muistiaukkoa. Sittemmin sairauskertomusmerkinnöissä raportoitiin vakuutetulla olevan yksittäisiä muistikuvia seuraavan kahden vuorokauden osalta. Ei ole tyypillistä, että alkuvaiheen vamman aiheuttama muistiaukko tulisi näin viiveellä. Päivystykseen kuljetettu vakuutettu oli puhaltanut 2,4 promillea. Hänen kuvattiin käyttäneen vahinkotapahtumaa edeltävien viikkojen aikana runsaasti alkoholia. Asiantuntijan mukaan kouristuksen taustalla oli todennäköisimmin pitkittynyt alkoholin käyttö.

Vakuutuslautakunta katsoi, että vakuutetulle oli vahinkotapahtumassa aiheutunut enintään lievä, todennäköisesti jopa erittäin lievä aivovamma. Neuropsykologisen oirekuvan ja tapaturman yhteys oli epätodennäköinen. Oirekuva oli pitkäaikainen eikä siihen liittynyt lieville aivovammoille ominaista tilanteen parantumista.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Tapaus osoittaa sen, miten voimakas päihtymystila ja puuttuvat alkuvaiheen löydökset voivat estää aivovammadiagnoosin. Jos muistiaukko raportoidaan vasta viiveellä ja sairauskertomuksissa todetaan vakuutetun muistaneen tapahtumat, muistiaukkoa ei pidetä luotettavana osoituksena aivovammasta.

Tapahtumankulku täytyy voida myös osoittaa riittävän luotettavasti, jotta aivovamman syy-yhteys tapaturmaan voidaan näyttää toteen . Jos taustalla on muu sairaus, joka selittää oireet, korvaus voidaan evätä kokonaan.

VKL 179/16 – Sairaalaan joutuminen Venäjän-matkalla ja AV-malformaatio

Vakuutettu oli matkalla Venäjällä ystäviensä kanssa, kun häntä jouduttiin toimittamaan sairaalaan. Syyksi ilmoitettiin, ettei vakuutettu enää yhtäkkiä tunnistanut ystäviään eikä nähnyt mitään. Suomessa vakuutetulla todettiin aivokuvauksessa vasemmassa talamuksessa valtimoiden ja laskimoiden epämuodostumaan (AV-malformaatio) sopiva löydös. Löydöksen jälkeen vakuutettu operoitiin, ja leikkauksen jälkeen hän sai aivoinfarktin, jonka seurauksena jäi diffuusiaivovamma.

Vakuutusyhtiö katsoi vahingon matkasairaudeksi ja korvasi hoitokuluja 120 päivän ajalta vakuutusehtojen mukaisesti. Pysyvää haittaa ei matkasairaudesta korvattu.

Vakuutettu vaati vahingon käsittelemistä matkatapaturmana ja pysyvän haitan korvausta aivovamman johdosta. Vakuutettu kertoi liukastuneensa Venäjällä rantakivillä ja lyöneensä päänsä. Kerran kertomansa mukaan hän oli ilmoittanut tämän jo Suomeen saavuttuaan työterveyshuollon hoitajalle.

Vakuutusyhtiön mukaan aivoverenvuoto oli todennäköisesti ollut spontaania eikä traumasta johtuvaa. Näkemystä tuki vakuutetulla todettu AV-malformaatio sekä aikaisemmat epileptiset kohtaukset 2000-luvun alussa, jotka olivat olleet alkoholin vieroitusoireiden aiheuttamia.

Vakuutuslautakunta totesi, että tapauksessa jäi epäselväksi, oliko vakuutettu ylipäätään kaatunut matkalla. Vahinkoilmoituksessa ja ensitiedoissa ei ollut mainintaa kaatumisesta, eikä sillä ollut silminnäkijöitä. Vaikka mahdollinen kaatuminen olisi aiheuttanut vuodon malformaation alueelle, epämuodostuman oli katsottava myötävaikuttaneen vahingon syntyyn ja laajuuteen. Vahinko oli siten matkasairaus, ei matkatapaturma.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut asiassa lisäkorvausta.

Synnynnäinen verisuonipullistuma tai muu aivoissa oleva rakenteellinen poikkeavuus voi käytännössä estää korvauksien saamisen, vaikka oireet olisivat alkaneet matkan aikana. Tällöin vahinko luokitellaan matkasairaudeksi, jonka perusteella haittakorvauksia ei tyypillisesti makseta lainkaan.

Vastaavanlaisia riitoja, joissa olemme auttaneet asiakkaitamme saamaan oikeudenmukaisen korvauksen alkuperäisestä kielteisestä päätöksestä huolimatta, löydät henkilövakuutuksia koskevista voitetuista tapauksistamme.

Mistä vakuutuksista korvauksia voi saada ja miten paljon?

Aivovamman aiheuttamaa pysyvää haittaa voidaan korvata useista eri henkilövakuutuksista, esimerkiksi:

• työnantajan lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta, kun aivovamma on syntynyt työtapaturmassa tai työmatkalla
• liikennevakuutuksesta, kun aivovamma on syntynyt liikenneonnettomuudessa
• vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta, esimerkiksi itse tai työnantajan hankkimasta vapaa-ajan tapaturmavakuutuksesta
• matkavakuutuksesta, kun aivovamma on syntynyt matkalla Suomessa tai ulkomailla

Työtapaturmissa korvaus perustuu työtapaturma- ja ammattitautilakiin, liikennevahingoissa liikennevakuutuslakiin. Näissä lakiperusteisissa vakuutuksissa korvaukset ovat samat: samanlaisesta haitasta saa saman korvauksen. Korvauksen määrä perustuu haittaluokan suuruuteen ja vahingoittuneen henkilön ikään.

Esimerkiksi liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan sivuilta löytyy peruskorvaustaulukko, joissa kerrotaan korvausmäärä haittaluokan suuruuden perusteella.

Vapaaehtoisissa vakuutuksissa, kuten itse ostetussa yksityistapaturmavakuutuksessa, pysyvän haitan korvaaminen edellyttää tyypillisesti, että haittaluokka on vähintään yksi. Koska kyse on vapaaehtoisesta vakuutuksesta, osa vakuutusyhtiöistä ei kuitenkaan välttämättä korvaa edes haittaluokan 1 mukaista haittaa.

Vapaaehtoisissa vakuutuksissa pysyvän haitan korvauksen suuruus lasketaan tyypillisesti kertomalla haittaluokan aste vakuutukseen valitulla vakuutusmäärällä.

Esimerkki – aivovamman korvaukset yksityistapaturmavakuutuksesta

Sinulle on jäänyt tapaturman seurauksena lievä aivovamman jälkitila, joka oikeuttaa haittaluokan 5 mukaiseen korvaukseen. Olet valinnut tapaturmavakuutuksesi vakuutusmääräksi 100 000 euroa.

Pysyvän haitan korvaus on tällöin 5 (haittaluokkasi suuruus) / 20 (suurin mahdollinen haittaluokka) × 100 000 euroa = 25 000 euroa.

Korvauksesta vähennetään lisäksi vakuutukseen valitsemasi omavastuu.

Koska kyse on vapaaehtoisesta vakuutuksesta, pysyvän haitan korvausmäärään pystyy vaikuttamaan itse siltä osin, että valitsee vakuutukseen mahdollisimman suuren vakuutusmäärän. Vakuutusmäärät vaihtelevat tyypillisesti 50 000–300 000 euron välillä. Jos yllä olevassa esimerkissä vakuutusmäärä olisi ollut 300 000 euroa, korvaus olisi ollut jopa 75 000 euroa.

Pysyvän haitan korvaus on veroton, joten koko korvaus maksetaan sellaisenaan ilman, että verottaja pääsee väliin.

Esimerkiksi matkustajavakuutukseen saattaa sisältyä myös muita korvauksia, jotka maksetaan pysyvän haitan lisäksi.

VKL 512/13 – Pahoinpitely Kambodžassa ja matkustajavakuutuksen erityiskorvaus

Vakuutettu oli joutunut matkallaan Kambodžassa pahoinpidellyksi ja ryöstetyksi. Useampi ihminen löi ja potki vakuutetun tajuttomaksi. Vakuutettu oli matkakohteessa sairaalassa 10 vuorokautta. Suomeen paluun jälkeen vakuutetulla todettiin kovakalvonalainen verenvuoto, joka operoitiin. Kasvojen luissa todettiin useita murtumia. Myöhemmin vakuutettu hakeutui yliopistolliseen sairaalaan puhevaikeuksien ja oikean käden puutumisen takia.

Matkustajavakuutus sisälsi tavanomaisen pysyvän haitan korvauksen lisäksi Suomen vahingonkorvauslainsäädännön mukaisen korvauksen kivusta, särystä ja ansionmenetyksestä ulkomailla pahoinpidellyksi joutuneelle. Vakuutusyhtiö maksoi aluksi 1 600 euron korvauksen kivusta ja särystä, ja myöhemmin korotti korvauksen 5 300 euroon.

Vakuutettu vaati lisäkorvausta vakuutusehtojen mukaiseen enimmäismäärään 42 500 euroon saakka.

Vakuutusyhtiö viittasi liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin. Yhtiön mukaan vakuutetun vammat kuuluivat luokkaan 4 (vaikeat vammat), jonka sisällä euromääräinen korvaus oli 5 300 euroa. Pysyvän haitan ja ansionmenetyksen korvauspäätöksiä ei vielä voitu tehdä, koska vammojen tila ei ollut vakiintunut.

Vakuutuslautakunta katsoi, että vakuutusyhtiön kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta maksama 5 300 euron korvaus oli vallitsevan korvauskäytännön mukainen. Pysyvän haitan osalta asia oli vielä kesken, eikä lautakunta siltä osin antanut ratkaisusuositusta.

Matkustajavakuutuksen sisältö kannattaa siis tarkistaa, sillä osa vakuutuksista voi kattaa pahoinpitelytilanteissa myös muita kuin pysyvän haitan korvauksia.

Mitä tehdä, jos vakuutusyhtiö ei korvaa aivovamman pysyvää haittaa?

Aivovamman pysyvän haitan arvioiminen on yksi yleisimmistä vakuutusriitojen aiheista. Alkuvaiheen tiedot, kuvantamislöydökset, neuropsykologiset tutkimukset ja oirekuvan kehitys arvioidaan aina kokonaisuutena, mutta niistä tehtävät tulkinnvat voivat vaihdella merkittävästikin oman lääkärisi ja vakuutusyhtiön lääkärin välillä.

Vakuutusyhtiöillä on taipumus tukeutua haittaluokka-asetuksen ja Käypä hoito -suosituksen mukaiseen hyvinkin konservatiiviseen tulkintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että omien oireiden tai hoitavan lääkärin arvion merkitys voi jäädä pienemmäksi kuin on odottanut. Yhdenkin haittaluokan ero pysyvän haitan suuruudessa voi tarkoittaa jopa kymmenientuhansien eurojen eroa korvaussummassa.

Jos vakuutusyhtiö on evännyt aivovamman korvauksen tai päätynyt mielestäsi liian pieneen korvaukseen, päätöksen oikeellisuus kannattaa tarkistaa vakuutusjuristin ilmaisella arviolla. Käymme läpi vahingon asiakirjat ja saat nopeasti vahvistuksen, oletko oikeutettu lisäkorvauksiin.