Lämminvesivaraaja vuotaa keittiössä ilman lattiakaivoa – kotivakuutus korvasi

Lämminvesivaraaja vuoti omakotitalon keittiössä, ja vesi vahingoitti lattiaa noin neliömetrin alueelta.

Kyllähän kotivakuutus korvaa?

No ei korvannut, ainakaan aluksi.

Vakuutusyhtiö väitti vahingon johtuneen rakentamismääräysten vastaisesta lämminvesivaraajan asennuksesta, koska se oli asennettu keittiöön, jossa ei ollut lattiakaivoa.

Laadimme ensin uudelleenkäsittelypyynnön ja sen jälkeen perusteellisen lausuntopyynnön Vakuutuslautakuntaan, jossa osoitimme vakuutusyhtiön väitteet vääriksi. Tiesimme nimittäin vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä, että vuonna 1982 rakennetussa talossa lämminvesivaraajan sijoitus keittiöön ilman lattiakaivoa ei ollut hyvän rakentamistavan vastaista.

Vakuutusyhtiö muuttikin päätöstään lausuntopyynnön jälkeen ja suostui korvaamaan vahingon täysimääräisesti.

Lämminvesivaraaja vuoti keittiössä, jossa ei ollut lattiakaivoa

Vuonna 1982 rakennetun omakotitalon keittiössä havaittiin kosteutta. Kartoituksessa selvisi, että lämminvesivaraajan anturin läpiviennin ja rungon välistä oli vuotanut vettä. Vuoto oli vahingoittanut keittiön lattiaa noin neliömetrin alueelta varaajan edestä, levyseinää ja myös varaajan alta.

Asiakkaalla oli laaja kotivakuutus, josta vahinkoa haettiin korvattavaksi.

Vakuutusyhtiön mukaan lämminvesivaraaja oli asennettu virheellisesti keittiöön, koska keittiössä ei ollut lattiakaivoa. Hyvä rakentamistapa olisi edellyttänyt lämminvesivaraajan asentamista lattiakaivolliseen tilaan. Lisäksi se väitti, että keittiössä olisi siten tullut olla myös vedeneristys (mm. RIL 107-1981).

Teimme uudelleenkäsittelypyynnön ensin sen perusteella, että keittiön rakentamisajankohtana vuonna 1982 voimassa olleet rakentamismääräykset eivät olleet edellyttäneet lämminvesivaraajan sijoittamista lattiakaivolliseen tilaan. Vakuutusyhtiön vetoamat hyvää rakentamistapaa koskevat määräykset eivät siten soveltuneet vahinkoon.

Vakuutusyhtiö antoi asiaan uuden päätöksen, jossa se ei enää vedonnut rakentamismääräyksiin kielteisen päätöksensä perusteena. Kielteisen päätöksen peruste olikin enää se, että lämminvesivaraaja oli asennettu valmistajan ohjeiden vastaisesti muuhun kuin lattiakaivolliseen tilaan.

Pitääkö lämminvesivaraajan alla olla lattiakaivo?

Ei aina. Ratkaisevaa on, mitä rakentamismääräykset edellyttivät silloin, kun talo rakennettiin.

Vakuutusyhtiö yritti monilla eri perusteilla väittää, että lämminvesivaraaja oli asennettu väärin, koska tilassa ei ollut lattiakaivoa. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei nimittäin korvattu vahinkoa, joka aiheutuu rakennus- tai asennusvirheen vuoksi.

Vakuutusyhtiö vetosi hyvää rakentamistapaa koskeviin ohjeisiin, joiden mukaan lämminvesivaraaja olisi tullut asentaa lattiakaivolliseen tilaan, jossa olisi ollut vedeneristys sekä ylösnostot vähintään 50 mm korkeudelle.

Vakuutusyhtiön näkemys asiasta oli kuitenkin virheellinen.

Talo oli rakennettu vuonna 1982 ja tiesimme aiemmin hoitamistamme vakuutusriidoista, että Vakuutuslautakunta oli ottanut kantaa täsmälleen samaan asiaan yhdessä suosituksessaan.

Kyseisessä lautakunnan ratkaisemassa tapauksessa vuonna 1986 rakennetun rivitalon keittiöön sijoitettu lämminvesivaraaja oli vuotanut. Varaajan alla ei ollut lattiakaivoa. Vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa täsmälleen samoilla perusteilla kuin käsillä olevassa tapauksessa. Se väitti, että huonetilassa olisi tullut olla lattiakaivo ja lattian olisi tullut olla vedenpitävä RakMk D1 (1976) mukaan.

Vakuutuslautakunta totesi kyseisessä tapauksessa, että lämminvesivaraajan sijoittaminen keittiöön ei tuonut huonetilaan rakentamismääräyskokoelman mukaista ilmeistä tulvimisvaaraa. Vuonna 1986 rakennetussa rivitalossa lämminvesivaraajan sijoittaminen keittiöön ilman lattiakaivoa ja lattian vedeneristystä ei ollut vastoin rakentamisajankohtana sovellettuja rakentamismääräyksiä, ja lautakunta suositti korvaamaan vahingon.

Lämminvesivaraajan asennus – määräykset rakennusvuoden mukaan

Vuoden 1976 rakentamismääräykset eivät vaatineet keittiöön lattiakaivoa

Laadimme perustellun lausuntopyynnön Vakuutuslautakuntaan, jossa kävimme läpi kaikki vakuutusyhtiön virheelliset väitteet järjestelmällisesti.

Toimme ilmi, että vuoden 1987 tai myöhempien määräysten mukaan lämminvesivaraaja olisi tullut sijoittaa lattiakaivolliseen tilaan, mutta vuoden 1976 määräyksissä ei vielä ollut kyseistä vaatimusta. Talo oli rakennettu vuonna 1982, joten siihen sovellettiin juuri tuota vanhempaa sääntelyä.

Ensinnäkin totesimme, että lämminvesivaraajan vuoto täytti vakuutuksesta korvattavan vuotovahingon edellytykset. Vakuutusyhtiön oli siten näytettävä toteen, että vahinkoon oli aiheutunut hyvän rakentamistavan vastaisesta toteutuksesta siltä osin, ettei keittiössä ollut lattiakaivoa taikka vedeneristystä.

Toisin kuin vakuutusyhtiö väitti, asiassa ei ollut näytetty, että lämminvesivaraajan asentamisessa ei olisi rakentamisajankohtana noudatettu silloin voimassa olleita rakentamismääräyksiä. Viittasimme edellä kuvattuun Vakuutuslautakunnan ratkaisuun, joka oli lähes identtinen käsillä olevan vahingon kanssa.

Osoitimme myös, että vakuutusyhtiön vetoama RIL 107-1981 koski märkien huonetilojen rakentamista. Keittiö ei ollut kyseisen ohjeistuksen eikä rakentamisajankohtana voimassa olleiden rakentamismääräyskokoelmien mukainen märkätila. Se ei siis edes soveltunut tähän tapaukseen.

Lämminvesivaraajan vaihto ei tuonut tilalle uusia vaatimuksia

Vakuutusyhtiö oli viimeisessä päätöksessään vedonnut enää vain siihen, että lämminvesivaraaja oli uusittu vuonna 2005. Se väitti, että valmistajan asennusohjeen mukaan varaaja olisi tullut tuolloin asentaa lattiakaivolliseen tilaan.

Tämäkään väite ei pitänyt paikkaansa.

Vaikka vakuutusyhtiön toimittama lämminvesivaraajan valmistajan asennusohje olisikin sinänsä ollut ihan oikein, asennusohjeen suositus lattiakaivollisesta tilasta koski nimenomaan täysin uusien lämminvesivaraajien asentamista. Sitä ei voitu soveltaa tilanteeseen, jossa vanha lämminvesivaraaja uusittiin.

Osoitimme lausuntopyynnössä, että myöskään lämminvesivaraajan uusiminen ei muuttanut tilalta vaadittavia rakentamismääräyksiä. Vaikka varaaja oli uusittu vuonna 2005, keittiön hyvän rakentamistavan mukaisuutta arvioitiin siitä huolimatta edelleen vuoden 1976 rakentamismääräyksien perusteella. Vakuutuslautakunta oli todennut tämänkin yhdessä aiemmin antamassaan ratkaisussa.

Lausuntopyyntömme osoitti, että vakuutusyhtiön perusteet vahingon korvaamatta jättämiselle olivat virheellisiä. Lämminvesivaraaja oli asennettu asianmukaiseen tilaan sekä alkuperäisenä rakentamisajankohtana että myöhemmän uusimisen yhteydessä.

Vakuutusyhtiö muutti lopulta päätöstään lausuntopyynnön jälkeen ja suostui korvaamaan vahingon. Vakuutuslautakunnan ei tarvinnut ottaa asiaan lainkaan kantaa, koska vakuutusyhtiö oikaisi päätöksensä itse.

Ilman apuamme vahinko olisi jäänyt todennäköisesti kokonaan korvaamatta.

Miksi tapaus on merkityksellinen

Tapaus osoittaa, miten tärkeää on tuntea rakentamismääräysten historiaa ja Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöä. Vakuutusyhtiöt vetoavat usein virheellisesti rakentamismääräyksiin, vaikka ne eivät oikeasti soveltuisi vahinkoon.

Tyypillinen virhe on se, että vakuutusyhtiö soveltaa nykyisiä tai rakentamisajankohdan jälkeen voimaan tulleita rakentamismääräyksiä, vaikka ne eivät olleet voimassa nimenomaan rakentamishetkellä.

Toinen tärkeä opetus on se, että pelkkä lämminvesivaraajan tai muun LVI-laitteen uusiminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että sen jälkeisissä vahingoissa sovelletaan uusimisajankohdan rakentamismääräyksiä. Se, ratkaisevatko rakentamis- vai uusimisajankohdan määräykset, riippuu tapauksen yksityiskohdista. Kun lämminvesivaraaja uusitaan, ei siis välttämättä tarvitse ryhtyä rakentamaan lattiakaivoa tai muuttamaan tilan rakennetta, vaikka uudet määräykset sitä edellyttäisivätkin uudiskohteessa.

Mitä tehdä, kun lämminvesivaraaja vuotaa?

Kun lämminvesivaraaja vuotaa, ensimmäinen ajatus on yleensä saada vuoto loppumaan ja laite korjattua. Juuri tässä vaiheessa korvaus kuitenkin usein vaarantuu.

Rikkoutunutta laitetta tai osaa ei pidä heittää pois ennen kuin se on tutkittu ja vuodon syy on selvitetty. Olemme nähneet tilanteita, joissa paikalle hälytetty LVI-asentaja korjasi vuodon, mutta vuodon syytä ei selvitetty ja vaurioitunut osa päätyi roskikseen. Vakuutusyhtiöllä on oikeus pyytää selvitys siitä, miksi vuoto syntyi. Jos selvitystä ei pystytä toimittamaan, vahinko voi jäädä jo sillä perusteella korvaamatta.

Vakuutusyhtiöt tutkivat herkästi myös sen, johtuiko vuoto puutteellisesta vedeneristyksestä tai siitä, että lämminvesivaraaja oli asennettu rakentamismääräysten vastaisesti tai väärään tilaan. Varsinkin vanhoissa rakennuksissa törmätään siihen, ettei tilassa ole lattiakaivoa, vaikka sellainen olisi pitänyt olla, tai lattiakaivo on, mutta lattian vedeneristys on jäänyt tekemättä. Kuten tämä tapaus osoitti, peruste kannattaa tarkistaa rakennusvuoden määräyksistä ennen kuin kielteisen päätöksen hyväksyy.

Mitä lämminvesivaraajan vahingoista kotivakuutus yleensä korvaa ja milloin ei, olemme koonneet oppaaseen korvaako kotivakuutus lämminvesivaraajan.