Korvaako kotivakuutus lämminvesivaraajan?

Laaja kotivakuutus korvaa lämminvesivaraajan aiheuttaman vahingon, jos vahinko on äkillinen ja ennalta arvaamaton. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa varaaja rikkoutuu yllättäen ja vuotanut vesi aiheuttaa vahinkoa. Korvauksen saaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä suppea kotivakuutus ei välttämättä kata vahinkoa lainkaan.. Vakuutusyhtiöt myös hylkäävät säännöllisesti vahingon koraamisen vedoten esimerkiksi puutteelliseen vedeneristykseen tai rakennusvirheeseen.

Käyn tässä artikkelissa läpi, millaiset kotivakuutukset korvaavat lämminvesivaraajan vahinkoja, miten korvauksen määrä muodostuu ja milloin vakuutusyhtiöllä on oikeus evätä korvaus kokonaan. Lisäksi käsittelen erikseen tilanteet, joissa varaaja sijaitsee ilman lattiakaivoa, sekä vastuunjaon taloyhtiön ja asukkaan välillä.

Jos olet saanut vakuutusyhtiöltä kielteisen päätöksen lämminvesivaraajan vahingosta, kannattaa aina varmistaa sen oikeellisuus vakuutusjuristin ilmaisella arviolla.

Mitkä kotivakuutukset korvaavat lämminvesivaraajan vahinkoja?

Kotivakuutukset jaetaan karkeasti suppeisiin ja laajoihin. Suppea kotivakuutus korvaa tyypillisesti vain tulipalon, murron ja vastaavat nimetyt vahingot. Lämminvesivaraajan vuotovahinko ei yleensä kuulu suppean turvan piiriin.

Laaja kotivakuutus sen sijaan korvaa äkillisiä ja ennalta arvaamattomia vahinkoja, joihin lämminvesivaraajan äkillinen rikkoutuminen ja siitä seurannut vuotovahinko tyypillisesti kuuluu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varaajan pitää rikkoutua yllättäen, eikä vahinko saa johtua esimerkiksi pitkäaikaisesta kulumisesta tai huoltolaiminlyönnistä.

Jokainen vakuutusyhtiö päättää itse, millaisia vahinkoja sen myymät eri kotivakuutukset kattavat. Pelkkä kotivakuutuksen nimi ei siis kerro välttämättä mitään siitä, ovatko vakuutusyhtiön X ja vakuutusyhtiön Y vakuutukset yhtä kattavia, vaikka molemmat mainostavat niitä “perus” tai “laajana” kotivakuutuksena. Omista vakuutusehdoista pitää siis aina varmistaa, kattaako vakuutuksesi LVI-laitteiden vuotovahingot ja rikkoutumiset. Jos haluat tietää tarkemmin, mitä kotivakuutus korvaa ja mitä ei, olen käynyt asian läpi toisessa blogissa.

Vakuutusehtojen tulkinta onkin usein juuri se kohta, joista vakuutusriidat syntyvät. Olemme hoitaneet useita lämminvesivaraajan vuotovahinkoihin liittyviä riitoja, joissa vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen vedoten esimerkiksi lattiakaivon puuttumiseen tai vedeneristyksen puutteellisuuteen. Esimerkiksi yhdessä hoitamassamme tapauksessa saimme vakuutusyhtiön kielteisen päätöksen kumottua, tilanteessa, jossa lämminvesivaraaja vuoti keittiössä eikä tilassa ollut lattiakaivoa.

Käyn alla läpi tyypillisiä riitatilanteita vakuutusyhtiöiden kanssa ja niiden ratkaisuja. Samat teemat toistuvat myös meille tulevissa yhteydenotoissa.

Lämminvesivaraaja vuotaa: korvauksien määrä

A) Vuotaneen veden aiheuttama vahinko

Suurin kustannuserä lämminvesivaraajan vuodossa on yleensä vuotaneen veden aiheuttama vahinko rakenteille. Vesi voi kastella lattia- ja seinärakenteita, ja pahimmillaan kosteus leviää useisiin huoneisiin ennen kuin vuoto havaitaan.

Mikäli vahinko on vakuutuksesta korvattava, korvaus kattaa tyypillisesti kosteuskartoituksen, rakenteiden kuivauksen, purkutyöt ja uudelleenrakentamisen. Korvaussumma riippuu siitä, kuinka suuret korjauskulut ovat aiheutuneet. Betonilattian kuivaus kestää viikkoja, ja jos kosteutta on päässyt seinärakenteisiin, purku- ja korjaustyöt voivat maksaa kymmeniä tuhansia euroja.

Korvaussummasta vähennetään aina omavastuu, joka on tyypillisesti 150 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö tekee yleensä vuotaneen lämminvesivaraajan iän perusteella niin sanotun ikävähennyksen. Ikävähennys tarkoittaa käytännössä sitä, että korvauksesta vähennetään prosenttiosuus vuotaneen laitteen iän perusteella. Jos esimerkiksi laite on 25 vuotta vanha, korvauksia voi saada merkittävästi vähemmän kuin 5 vuotta sitten asennetusta laitteesta.

Olen kirjoittanut vesivahinkojen korvausmääristä tarkemmin toisessa artikkelissa, josta löydät lisätietoa asiasta.

B) Rikkoutuneen laitteen korjaus- tai uusimiskulut

Jos lämminvesivaraajan rikkoutuu jostain äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta syystä, myös laitteen korjauskulut voivat olla vakuutuksesta korvattavia.

Tosin lämminvesivaraajan ikävähennykset nouset nopeasti korkeiksi, joten vanhasta laitteesta ei välttämättä jää mitään korvattavaa. Usein käykin niin, että kotivakuutuksesta korvataan vain vuotaneen veden aiheuttama vahinko, mutta ei laitteen korjausta. Ja oikeastaan vanhaa laitetta ei usein ole edes järkevä korvata, jolloin vakuutuksesta ei korvata silloin välttämättä mitään myöskään uuden laitteen hankintakustannuksista.

Käytännössä siis: vakuutus korvaa tyypillisesti sen, mitä vuotanut vesi tuhosi, mutta ei välttämättä itse varaajan uusimista.

Milloin vakuutus ei korvaa lämminvesivaraajan vuotoa

A) Lattiakaivollisen tilan puutteellinen vedeneristys

Tämä on ylivoimaisesti yleisin syy, jonka perusteella vakuutusyhtiöt hylkäävät lämminvesivaraajan vuotovahinkoja. Logiikka menee näin: jos lämminvesivaraaja sijaitsee tilassa, jossa on lattiakaivo, rakentamismääräykset (Suomen rakentamismääräyskokoelman D1) edellyttävät, että tilan lattia on vedenpitävä. Jos lattia ei ole vedenpitävä ja vuotovesi pääsee rakenteisiin, vakuutusyhtiö katsoo vahingon johtuvan rakennusvirheestä, ei äkillisestä tapahtumasta.

Vedenpitävä lattia tarkoittaa käytännössä kaukalomaista vedeneristystä: vedeneristys nostetaan seinille noin 50 millimetriä, ja oviaukossa on tulvakynnys, joka estää veden valumisen viereisiin tiloihin. Pelkkä lattiakaivo ja lattian kallistus kaivoon päin eivät riitä.

Tästä on paljon Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöä.

VKL 227/12 – Rivitalon varaajatilan lattia ei ollut vedenpitävä

Asunto-osakeyhtiön rivitalossa (rakennettu 1989) lämminvesivaraajan putkiliitos vuoti toukokuussa 2011. Varaaja sijaitsi autotallin yhteydessä olevassa teknisessä tilassa, jossa oli lattiakaivo. Vesi kasteli lattia- ja seinärakenteita teknisessä tilassa, eteisessä, tuulikaapissa ja autotallissa. Väliseinissä havaittiin kasvustoa.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiö vetosi ensin siihen, että putkiliitos oli löystynyt varaajan vaihdon yhteydessä eli kyseessä oli asennusvirhe. Toisessa päätöksessä yhtiö lisäsi perusteluksi, että lattiakaivollisessa tilassa lattia olisi pitänyt olla vedenpitävä hyvän rakentamistavan mukaan (D1 1987, LVI-RYL 86, RIL 107-1981). Koska vesieristystä ei ollut lainkaan, veden pääsy rakenteisiin ei ollut ennalta arvaamatonta.

A vetosi siihen, että putkiliitoksen vuoto oli täysin odottamaton ja putkimies oli vaihtanut varaajan ammattitaitoisesti. Varaajatilan lattia täytti A:n mukaan rakentamisaikaisen käytännön, koska tilassa oli lattiakaivo ja riittävä kaato.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut korvausta. Lautakunta totesi, että hyvä rakentamistapa edellytti jo vuonna 1989, että varaajatilassa lattia on vedenpitävä ja vedeneristys nostetaan seinille. Koska lattia ei ollut vedenpitävä, vuotoveden pääsy rakenteisiin ei ollut ennalta arvaamatonta vaan seurausta puutteellisesta rakenteesta.

Ratkaiseva seikka tässä tapauksessa oli siis se, että tilassa oli lattiakaivo, mutta ei vedenpitävää lattiaa. Samanlainen lopputulos toistuu seuraavassa omakotitalon tapauksessa.

VKL 431/12 – Omakotitalon putkiläpiviennit olivat tiivistämättömiä

Omakotitalossa (rakennettu 1994) lämminvesivaraaja rikkoutui kesällä 2011. Varaaja sijaitsi kodinhoitohuoneessa, jossa oli lattiakaivo. Vuotovedet pääsivät putkiläpivienneistä ja seinän ja lattian rajasta rakenteisiin aiheuttaen laajoja kosteusvaurioita.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiön mukaan lattiakaivollisessa tilassa olisi D1-määräyksen (1987) mukaan pitänyt olla vedenpitävä lattia. Putkiläpiviennit olivat tiivistämättömiä ja lattian ja seinän raja ei ollut vedenpitävä, joten vahinko johtui puutteellisesta vesieristyksestä.

A vetosi siihen, että talo oli rakennettu vuonna 1994 kaikkien senaikaisten määräysten mukaan ja rakennustarkastaja oli hyväksynyt rakenteen. Lisäksi vakuutusyhtiön oma vahinkotarkastaja oli paikan päällä sanonut vahingon olevan korvattava.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut korvausta. Lautakunta totesi, ettei vahinkotarkastajan suullisesta ennakkotiedosta synny korvausvelvollisuutta, koska vakuutussopimuslain 9 § ei koske vakuutustapahtuman jälkeisiä tietoja. Lattiakaivollisessa tilassa lattian ja seinän rajan olisi pitänyt olla vedenpitävä, ja koska se ei ollut, vahinko oli lattiarakenteen puutteellisuuden seuraus.

Huomaa, että tässä tapauksessa A vetosi vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan sanomisiin paikan päällä. Lautakunta kuitenkin linjasi selvästi, ettei tarkastajan suullinen arvio sido yhtiötä.

Seuraavat kaksi tapausta vahvistavat samaa linjaa uudemmissa ratkaisuissa.

FINE-043351 – Kosteussulkusively ei riittänyt vedeneristykseksi

Omakotitalon (rakennettu 1990-luvun alussa) kellarikerroksen teknisessä tilassa lämminvesivaraajan ylipaineventtiili rikkoutui ja vuoti elokuussa 2021. Lattiakaivon yhdysputki oli tukossa, jolloin vesi nousi teknisen tilan, hallin, kodinhoitohuoneen ja takkahuoneen lattioille. Rakenteissa todettiin kosteusvaurioita.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiö perusteli päätöstään sillä, että lattiakaivollisessa tilassa olisi pitänyt olla vedeneristys ylösnostoineen ja tulvakynnys. Tilassa oli ainoastaan kosteussulkusively, jota yhtiö ei pitänyt riittävänä vedeneristyksenä.

A vetosi siihen, että varasto ei ole märkätila eikä siltä voi edellyttää märkätilatasoista vedeneristystä. A:n mukaan D1:n vaatimus lattian vedenpitävyydestä koskee vain lattiapintaa, ei seiniä. Kosteussulkusively oli rakentamisaikana vakiintunut toteutustapa, ja rakennus oli hyväksytty käyttöönottotarkastuksessa.

Lautakunta totesi, että D1 (1987) edellyttää lattiakaivollisen tilan lattian vedenpitävyyttä, ja vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan tämä vaatimus ulottuu myös lattian ja seinän rajaan (ylösnosto noin 50 mm). Kosteussulkusively ei ole riittävä vedeneristys, tulvakynnys puuttui ja vesi pääsi seinän alitse viereisiin tiloihin juuri puutteellisen vedeneristyksen vuoksi.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut korvausta.

FINE-012815 – Vedeneristystä ei ollut nostettu seinille

Omakotitalossa (rakennettu 2007) lämminvesivaraajan pohjaventtiilin tiiviste vuoti vähitellen vettä lattialle. Varaaja sijaitsi lattiakaivollisessa varastotilassa, jossa myös päävesijohto ja sähköpääkeskus. Lattia varaajan alla oli laattaa, mutta muualta puuta. Rakenteissa todettiin kosteusvaurioita.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiön mukaan lattiakaivollisen tilan vedeneristys oli puutteellinen, koska vedeneristettä ei ollut nostettu seinille ja laatoitetun alueen ja puulattian välillä ei ollut tulvakynnystä. D1 (1987) edellyttää vedenpitävää lattiaa lattiakaivollisessa tilassa, ja kaukalomainen vesieristys olisi estänyt vahingon.

A vetosi siihen, ettei tekninen tila ole märkätila eikä vaadi vedeneristystä. Kaupungin rakennustarkastaja ja talon valmistaja olivat molemmat todenneet rakentamisen olevan määräysten mukaista.

Lattiakaivollisessa tilassa lattian tulee D1 (1987) mukaan olla vedenpitävä. Vedeneristettä ei ollut nostettu seinille ja laatoitetun lattian ja puulattian välissä ei ollut tulvakynnystä. Vesi pääsi näistä kohdista rakenteisiin, ja vahingon syynä oli vedeneristyksen puutteellisuus.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut korvausta.

Näissä neljässä tapauksessa toistuu sama kaava: lattiakaivollinen tila, puutteellinen vedeneristys, joten ei korvausta. Vaikka rakennustarkastaja olisi hyväksynyt rakennuksen ja varaajan rikkoutuminen olisi korvausta hakevalle täysin yllättävä, se ei riitä, jos tilan rakenteet eivät mistä tahansa syystä ole täyttäneet hyvän rakentamistavan vaatimusta.

Tosin se pitää aina huomioida, että vakuutusyhtiötkään eivät aina sovella rakentamismääräyksiä oikein. Vaikka yllä olevat tapaukset voivat luoda mielikuvan, ettei tällaisia vuotovahinkoja korvata koskaan, se ei pidä paikkansa, kuten seuraava kuivakaivoa koskevan tilan ratkaisu osoittaa.

VKL 694/13 – Kuivakaivollinen tila ei ole märkätila

Omakotitalossa (laajennusosa rakennettu 1989, peruskorjattu 1991) vesivaraaja rikkoutui ja vuoti kodinhoitohuoneen lattialle. Varaajan alla oli kuivakaivo, mutta kuivakaivon ja lattiakaivon välinen putki oli tukossa. Vesi nousi lattialle ja tuli ulkoseinän läpi kivijalkaan.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiön mukaan kodinhoitohuone on lattiakaivollinen tila, jossa olisi pitänyt olla vedeneristys. Määräykset eivät yhtiön mukaan erottele lattiakaivon laatua, eli kuivakaivo ja normaali lattiakaivo rinnastetaan toisiinsa.

A vetosi siihen, ettei kodinhoitohuone ole märkätila. Tavarantarkastaja ja rakennustarkastaja olivat molemmat todenneet rakentamisen olleen aikansa määräysten mukaista. Tilassa oli kosteussulkusively ja lattian ja seinän rajakohdassa pikinauha. A nosti esiin myös sen, että vuotoveden määrä oli niin runsas, ettei seinän ja lattian rajan vedenpitävyydellä olisi ollut merkitystä.

Lautakunta totesi, ettei kodinhoitohuone ole märkätila eikä siihen sovellettu märkätilamääräyksiä. Rakentamisaikana kuivakaivolliselta tilalta ei edellytetty vedeneristyksen seinille nostoa tai lattiakaatoja. Tilassa oli kosteussulkusively ja pikinauha lattian ja seinän rajassa, mikä vastasi rakentamisajan käytäntöä. Lisäksi puolueettoman tavarantarkastajan mukaan seinän ja lattian rajakohdan epätiiveydellä ei ollut merkitystä vuodon runsauden vuoksi. Vahinko johtui varaajan äkillisestä vuodosta ja viemärin tukkeutumisesta, ei rakennusvirheestä.

Vakuutuslautakunta suositti maksamaan korvauksen.

Vakuutusyhtiöt saattavat tulkita esimerkiksi veden kulkureittiä väärin, jolloin osa vahingosta pitää korvata, vaikka itse lattian vahinko jäisikin korvaamatta. Tämän vuoksi onkin syytä aina pyytää vakuutusjuristin arvio korvauspäätökseen, eikä vain tyytyä kohtaloonsa.

B) Rakennusvirhe putkiasennuksessa

Joskus vahinko johtuu paitsi puutteellisesta vedeneristyksestä, myös suoranaisesta asennusvirheestä putkitöissä. Seuraava tapaus on tästä perusteellinen esimerkki.

VKL 201/98 – Varoventtiilin puhallusputken takakaato ja epätiivis läpivienti

Omakotitalossa (rakennettu 1987) lämminvesivaraajan varoventtiili rikkoutui. Varoventtiilin puhallusputki oli johdettu lattiakaivon korokerenkaaseen vaakatasossa, mutta putki oli asennettu takakaatoisesti eli vesi valui lattiakaivosta poispäin. Putken päässä ollut kulmaliitin, joka toimi tippanokkana, irtosi paineiskun seurauksena. Tämän jälkeen vuotovesi valui putken alapintaa pitkin epätiiviistä läpiviennistä rakenteisiin, aiheuttaen laajat kosteusvauriot useisiin huoneisiin.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiön mukaan puhallusputken takakaatoinen asennus oli selvä rakennusvirhe ja lattiakaivon läpivienti oli tiivistämätön. Kyseessä ei ollut ennalta arvaamaton vahinko.

A vetosi siihen, että kulmaliitin irtosi äkillisesti paineiskun vuoksi. Niin kauan kuin tippanokka oli paikallaan, takakaadon merkitys oli hänen mukaansa mitätön. Irtoaminen oli ennalta arvaamaton tapahtuma.

Vakuutuslautakunta hankki asiaan asiantuntijalausunnon rakennusinsinööriltä. Lausunnon mukaan vahingon syinä olivat lattiakaivon epätiivis läpivienti (jota asiantuntija luonnehti “törkeäksi asennusvirheeksi”), puhallusputken takakaatoinen asennus ja vedenpitävän lattian puuttuminen. Vaikka varoventtiilin rikkoutuminen ja kulmaliittimen irtoaminen olivat äkillisiä tapahtumia, ne eivät olleet kosteusvaurioiden varsinainen syy. Jos lattiakaivo ja lattia olisivat olleet vedenpitäviä, vahinko olisi jäänyt syntymättä.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut korvausta.

Vaikka laukaiseva tapahtuma (varoventtiilin rikkoutuminen, kulmaliittimen irtoaminen) vaikuttaa äkilliseltä ja siten kotivakuutuksesta korvattavissa olevalta vahingolta, korvaus voidaan silti evätä, jos varsinainen vahingon syy on asennusvirhe. Jälleen, vaikka asennusvirheen olemassaolosta ei olisi tiennyt eikä siitä olisi edes voinut tietää ennen vahingon tapahtumista, se ei vaikuta vahingon korvattavuuteen.

C) Hitaasti aiheutunut vahinko

Kotivakuutus korvaa vain äkillisiä vahinkoja. Jos vahinko on syntynyt vähitellen pitkän ajan kuluessa, se ei ole korvattava. Seuraavassa tapauksessa liitoksen irtoaminen näytti äkilliseltä, mutta lautakunta arvioi sen toisin.

FINE-038711 – Tulovesiputken liitos irtosi maaperän painumisen takia

Paritalossa (rakennettu noin vuonna 2000) lämminvesivaraajan alla olevan tulovesiputken messinkiliitos irtosi yöllä 6.8.2020 aiheuttaen laajan vesivahingon. Muovinen tulovesiputki (PEM) tuli maasta pohjalaatan läpi tuulikaappiin. Kiinteistön savisen maapohjan painumaongelmat olivat olleet tiedossa jo ennen rakentamista.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiön mukaan liitoksen irtoaminen johtui maaperän hitaasta painumisesta, joka veti tulovesiputkea alaspäin. Putken kannakointia ei ollut eikä painumavaraa ollut huomioitu alkuperäisessä asennuksessa. Kyseessä oli yhtiön mukaan rakennus- ja asennusvirhe sekä hitaasti aiheutunut vahinko.

A vetosi siihen, että asukkaat heräsivät äkilliseen tulvaan ja putket olivat toimineet 20 vuotta normaalisti. A:n mukaan maapohjan painumisen vaikutuksia putkeen ei ollut tutkittu teknisillä mittauksilla, ja korjaajien mukaan kannake ei olisi auttanut.

Kahden erillisen asiantuntijamuistion perusteella liittimen irtoaminen aiheutui vähitellen maaperän painumisen seurauksena. Kumpikin osa (putki ja liitin) oli ehjä, mikä viittasi hitaaseen liukumiseen eikä äkilliseen rikkoutumiseen. Tukiholkin puuttuminen ja kannakoinnin puutteellisuus olivat myötävaikuttavia tekijöitä.

Vakuutuslautakunta ei suosittanut korvausta.

Kun liitos irtoaa ilman rikkoutumista eli käytännössä liukumalla ulos, se viittaa vahvasti hitaaseen prosessiin. Tässä tapauksessa maaperän painuminen oli vetänyt putkea vuosien ajan, kunnes liitos lopulta petti. Se, että tulva tuli yöllä yllätyksenä, ei muuta sitä, että itse vahinkomekanismi oli hidas.

Lämminvesivaraaja ilman lattiakaivoa

Moni lämminvesivaraaja sijaitsee tilassa, jossa ei ole lattiakaivoa lainkaan. Tyypillisesti tällainen tila on keittiö, eteinen tai muu niin sanottu kuiva tila. Vakuutusyhtiö saattaa vedota siihen, että varaaja on asennettu vastoin asennusohjeita, koska lattiakaivoa ei ole, vaikka lämminvesivaraajan ohjeissa on mainittu, että asennus tulee tehdä lattiakaivolliseen tilaan.

FINE-040537 – Varaaja keittiössä ilman lattiakaivoa, korvaus suositettiin

Rivitalossa (rakennettu 1986) keittiössä sijaitsevan lämminvesivaraajan ylivuotovesien viemäriputki tukkeutui lokakuussa 2019. Varaajan ylivuotovedet oli johdettu kupariputkella varaajan alta lähtevään pieneen viemäriputkeen keittiön kaapiston sisällä. Vettä tulvi lattialle kastellen rakenteita. Varaajat oli uusittu vuonna 2009.

Vakuutusyhtiö hylkäsi korvauksen. Yhtiön mukaan varaaja oli asennettu lattiakaivottomaan tilaan vastoin asennusohjeita ja rakentamismääräyksiä. Lisäksi viemäri ei ollut täysin tukossa vaan tukkeuma oli syntynyt hitaasti, joten kyseessä ei yhtiön mukaan ollut äkillinen tapahtuma.

A vetosi siihen, ettei keittiö ole tila, jossa määräykset edellyttävät lattiaviemäröintiä. Varaajan asennus keittiöön oli vuonna 1986 täysin normaalia ja rakennusluvassa hyväksyttyä. Varaajan vaihto vuonna 2009 ei vaatinut rakennuslupaa, joten uudemmat määräykset eivät soveltuneet. A korosti myös, että viemäritukos on vakiintuneesti korvattava tapahtuma.

Lautakunta perusteli ratkaisuaan usealla seikalla. Viemäritukos on lähtökohtaisesti äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma, vaikka tukoksen tarkka syy ei selviäisi. Keittiö ei luo D1-määräyksen (1976) tarkoittamaa “ilmeistä tulvimisvaaraa”, joten lattiaviemäröintiä ei olisi tarvinnut olla. Uudempi RakMk D1 (2007) koskee uusia kiinteistöjä eikä sitä voida soveltaa varaajan vaihtoon. Pelkkä asennusohjeen maininta lattiakaivosta ei tee asennuksesta vakuutuksen rajoitusehdossa tarkoitettua virhettä, jos tila täyttää rakentamisajan vaatimukset.

Vakuutuslautakunta suositti vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon.

Tämä ratkaisu on tärkeä monelle omakotitaloasukkaalle, jonka varaaja sijaitsee keittiössä, eteisessä tai muussa tilassa ilman lattiakaivoa. Laitteen asennusohjeet eivät yksinään tarkoita rakennusvirhettä, vaan ratkaisevaa on se, täyttääkö tila rakentamisajan määräykset sekä onko lämminvesivaraaja mahdollisesti vain uusittu entiselle paikalleen.

Kuuluuko lämminvesivaraaja taloyhtiölle vai asukkaalle?

Omakotitalossa lämminvesivaraajan vuotovahinko käsitellään yleensä kotivakuutuksesta. Taloyhtiössä tilanne on toinen: rakennevauriot kuuluvat tyypillisesti kiinteistövakuutuksen piiriin ja irtaimistovahingot asukkaan omaan kotivakuutukseen.

Taloyhtiössä vastuunjako lämminvesivaraajan vahingoissa riippuu siitä, kenen vastuulle varaaja kuuluu ja millaisia rakenteita vahinko koskee. Pääsääntöisesti taloyhtiö vastaa rakennuksen rakenteista ja yhteisistä LVI-järjestelmistä. Asukas vastaa omasta irtaimistostaan, pinnoitteista ja kiinteistä kalusteista.

Jos vesivahinko tapahtuu taloyhtiössä, rakennevauriot korvataan yleensä taloyhtiön kiinteistövakuutuksesta ja asukkaan irtaimistovahingot hänen omasta kotivakuutuksestaan.

FINE-020780 – Saunan höyrynsulku ei ole vedeneristys

Kerrostaloasunnon saunassa lämminvesivaraajan (asennettu 2007) ylivuotoventtiili rikkoutui 25.2.2019. Kuumaa vettä ja vesihöyryä pääsi saunan lattialle ja seinärakenteisiin voimakkaalla paineella. Kolmen seinän alaosat kastuivat noin kolmen metrin matkalta.

Vakuutusyhtiö korvasi ylivuotoventtiilin rikkoutumisen, mutta hylkäsi seinärakenteiden kastumisen. Yhtiön mukaan saunan höyrynsulun (alumiinipaperin) asennus oli virheellinen, ja vesieristeiden läpi vuotaneen nesteen aiheuttamia vahinkoja ei korvata rajoitusehdon perusteella.

Taloyhtiö vetosi siihen, että vuoto oli poikkeuksellisen voimakas. Paineellisen kuuman veden vuotamista ei voi rinnastaa saunan tavanomaiseen käyttöön, eikä saunan rakenteita tarvitse mitoittaa kestämään tällaista. Alumiinipaperin teippaus oli A:n mukaan voinut irrota nimenomaan vuodon voimasta. Lisäksi taloyhtiö korosti, ettei höyrynsulku ole vedeneristys, joten vesieristyksen läpivuotoa koskeva rajoitusehto ei sovellu.

Lautakunta totesi, että höyrynsulku (alumiinipaperi) ei ole vedeneristys perinteisessä mielessä. Rajoitusehtoa “vesieristeiden läpi vuotanut neste” tulee tulkita suppeasti eikä sitä voida soveltaa alumiinipaperiin. Vakuutusyhtiö ei ollut näyttänyt, että alumiinipaperi oli virheellisesti asennettu ennen vahinkoa, koska valokuvat oli otettu vasta vahingon jälkeen. Näyttövelvollisuus rakennevirheestä on vakuutusyhtiöllä.

Vakuutuslautakunta suositti vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon seinärakenteiden osalta.

Mitä tehdä, jos vakuutusyhtiö ei korvaa lämminvesivaraajaa?

Kielteinen korvauspäätös ei ole suinkaan aina lopullinen. Vakuutusyhtiön päätös perustuu aina tiettyihin perusteluihin, ja nuo perustelut voivat olla virheellisiä tai riitautettavissa.

Tarkista ensin, mihin perusteeseen vakuutusyhtiö vetoaa. Onko kyse vedeneristyksen puutteellisuudesta, rakennusvirheestä vai jostain muusta? Vertaa perustelua omiin vakuutusehtoihisi ja rakennuksesi todelliseen kuntoon. Kuten yllä olevista Vakuutuslautakunnan ratkaisuista näkyy, vakuutusyhtiöt eivät aina ole oikeassa. Kolme yhdeksästä tapauksesta päättyi A:n hyväksi.

Lämminvesivaraajan vuotovahingot ovat oikeudellisesti monimutkaisia, koska niissä risteävät vakuutusehdot, rakentamismääräykset ja yksittäisen tilan ominaisuudet. Korvauksen saaminen voi riippua siitä, oliko tilassa lattiakaivo vai kuivakaivo, onko vedeneristys nostettu seinille riittävästi ja täyttääkö tila rakentamisajan vai nykyiset määräykset.

Jos olet saanut kielteisen päätöksen lämminvesivaraajan vahingosta, päätöksen oikeellisuus kannattaa varmistaa vakuutusjuristin ilmaisella arviolla. Arvioin veloituksetta, onko päätöksessäsi jotain, johon kannattaa puuttua.